30 January 2013

True Love.

Nappailin postauksen kuvat samana päivänä edellisen asua/huivia esittelevän postauksen kanssa, en pelkästään laiskuuttani, vaan siksi, että tällä asulla mentiin kyseisenä iltana. 

Mun pukeutumisessa on kyllä nyt viime kuukausien aikana ollut yksi erittäin selkeä linja: housut on ihan liian yliarvostettu vaatekappale :D Ja joo, leggaritkin on jääneet johonkin kaapin perälle, mutta minä ikuinen sukkahousujen vihaaja en ole tänä talvena muita käyttänytkään kuin sukkahousuja. 

Sellaiset perus keinojotainmitälieneesukkahousumateriaalia olevat n. 200den paksuiset, mielellään koristekuvioidut on ihan parhautta. Tässä kuvassa ne ei ole sellaiset, mutta Hennesillä on yksi aivan ihana malli, joka maksaa sen 9,90e tms ja niitä varmaan pitäisi hamstrata varastoon ettei vaan pääse loppumaan kesken! Ja uskalsimpa viimeinkin ostaa niissäkin sukkiksissa koon S, kun olen turhautuneena kiskonut liian pitkiä M-kokoisia ylöspäin koko syksyn. En vain tajua, että mitä ihmeen kokoa ne oikeasti pienet tytöt Henkkamaukalta ostaa, jos itselle parhain on se pienin tarjolla oleva. Sama pätee mun Espritin villakangastakkiin. Se on kokoa XS ja edellee toisinaan mietin, että miten se on edes mahdollista.



Oli näillä kuvilla siis ihan oikeakin tarkoitus, eli tuon uuden Acnen Canada huivin esittely!!! Näin Vivvellä facekuvassa harmaan vastaavan ja rakastuin syvästi. Sitä väriä ei enää ollut saatavana, mutta kun kuulin, että Navy löytyy, niin ei hemmetti pakko saada ja heti! Rakastan tummansinistä ja koska toi mun iho pitää ihan kohtalaisen terveen sävyn talvisinkin, pystyn sitä käyttämään tuollein vasten kasvojakin tosi kivasti. Ja tuo huivi on rakkauttarakkauttarakkautta oikeen suurella sydämellä!! Se on niin iso ja lämmin ja mitään pantaa tai pipoakaan ei tarvitse, kun tuonne voi vetää pään piiloon niinkuin kilpikonna! Ah. Loooove.

Ja sitten ne toiset jaloissa asuvat ihanuudet eli vetoketjulliset nilkkurini, jotka on olleet ihan vakkarit siitä asti kun Hollannista kotiin päästiin. Vitsit, ne on niin kivat!! Ja vaikka edelleen kärsin pienestä kompleksista kohdistuen epänaisellisen paksuihin nilkkoihini, edes se ongelma ei käy mielessä noita käyttäessä. Tai no okei, kyllä se käy mielessä, mutta ohitan ajatuksen tosi nopeasti.



Että tällaista hehkutusta tähän väliin. Mulla oli muuten todella vahva aikomus tänään vääntäytyä tanssitunnillekin, mutta ei ei ehei siitä mitään tullut. Ei vaan jaksanut. Olin ottanut kaikki kamatkin töihin mukaan, mutta tiedättekö, kun toisinaan on vaan niitä kausia, että se "urheilu" kiinnostaa oikeasti kuin kasa kakkaa ja nyt on juuri sellainen kausi. Ei vaan nappaa niin millään. Oon kerännyt korvattavia tuntejakin jo varastoon sen verran, että peruin kevään osalta charlestonin viikottaiset tunnit ja käyn sitten ne jo maksetut tunnit tanssimassa joskus, kun se motivaatio tulee taas takaisin. Kyllä se tulee, tiedän sen, mutta ei sitä voi pakottaa.

Kyse ei kuitenkaan ole mitään yleisestä talvimasennuksesta, sillä energiaa on kyllä muuten vaikka mihin ja tekemistä riittää etenkin tän kämpän kanssa vaikka muille jakaa, mutta siihen se jääkin. Myös tää "tipaton tammikuu Suomessa" setti on saanut miettimään erinäisiä juttuja, kun on viikonloput ollut ihan muuta menoa, kun baarissa roikkuminen. Itseasiassa perjantaille suunniteltu tyttöjen iltakin on vähän sellainen "onko pakko?"-juttu, vaikka tiedänkin, että siitä varmaan ihan kivaa tulee. Jotenkin vaan tekisi mieli käyttää sekin energia kaikkeen muuhun. Eikä vaan energia, vaan aika!! Taas on meinaan se vaihe, kun on ylittänyt puolen vuoden rajapyykin ja tulevat synttärit on lähempänä kuin menneet. Eli ensi kesä on kohta täällä ja se kamala iäksikin kutsuttu luku kasvaa taas yhdellä. Sitä aina ajattelee, että 28-vuotiaat on tosi aikuisia ja niillä on stabiili elämäntyyli, mies ja lapsi, mutta miettikää mua. Tai Meriä!! Tää on ihan järkyttävää miten voikaan olla vielä näin pihalla elämästään, vaikka kolmasosa siitä on jo eletty.

Oon jotenkin yrittänyt hieman miettiä mitä edes haluan tältä kaikelta, nykyhetkeltä ja tulevaisuudelta, mutta en osaa oikein vastata siihen. Olisi jotenkin tosi kiva, jos tän ajan vois vaan hetkeks pysäyttää ja ottaa sellasen aikalisän, jonka kanssa pohtia mitä tekee ja mihin suuntaan lähtee. Muutama vuosi takaperin en todellakaan nähnyt itseäni tässä tilanteessa. Mulla oli parisuhde ja tulevaisuus jotenkin mietitty. Enää ei ole. Ei niin, että asioita katuisin, koska ero oli paras päätös hetkeen siinä vaiheessa, mutta nyt on vaan saanut laittaa asioita elämässä uuteen uskoon ja järjestykseen. Sitä järjestystä vaan tuntuu koko ajan vaihtelevan, eikä mikään näytä hyvältä. Jatkuvuus ahdistaa ja kaipaan vaihtelua ihan joka asiaan koko aika. En kykene olemaan paikallaan kovin kauan, kunnes jo haluaa jotain muuta. Mun mielestä tällainen sekoilu on ok siinä varhaisaikuisuudessa, mutta onko se enää? Mikä on se aika, kun pitäisi tietää mitä haluaa?

Blouse Pieces, top Vila, scarf Acne, boots Sacha, bag Louis Vuitton

Tällaisissa mietteissä loppuviikkoa kohti. 

Loppuun pari ihan hittiä biisiä, jotka P!nkin uudelta albumilta bongasin. Olen aina tykkäillyt kyseisen naisen musiikista, mutta siinä vaiheessa, kun vielä selvisi kyseisen neidin olevan todella aktiivinen eläinten puolestapuhuja, pisteet nousi todella urakalla.

Ja kuunnelkaa noita lyriikoita!! Siis aivan mahtava nainen! Yleensä en varsinaisesti fanita ketään, mutta Pinkiä voisin sanoa ihan oikeasti fanittavani. Se on just niin sekasin koko tyyppi, että tulee sellainen samaistumisen fiilis. Täydellistä! :D







Translation:

#New Acne scarf
#Love my boots
#Messed up with my life
#Pink's lyrics - pure love!! That lady is so freaking crazy :D Looooovin' it!

14 comments:

  1. Taitaa olla tämän ajan ilmiö tuo levottomuus. Itselläni sitä kesti n. 30-vuotiaaksi asti, nyt olen 31 ja "rauhottunut". Itseäni vanhempien kavereiden joukosta löytyy kuitenkin edelleen muutamia sinkkuja ja Helsingin kaveripiirissä ei ole vielä lapsia, itse odottelen nyt esikoista. Kyllä se siitä. Nykypäivänä on vaan liikaa vaihtoehtoja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se voi olla. Aina miettii olisiko joku asia pitänyt sittenkin tehdä toisin ja sama tulevaisuuden kanssa. Huoh.. No, toivottavasti menee jossain vaiheessa ohi. Ahdistavaa. Ehkä se vaihe tulee vasta sitten, kun oikeasti "asettuu" johonkin pysyvämmin, en tiedä. Aika näyttää...

      Delete
  2. Kiva huivi! On erittäin lohduttaa lukea että joku muukin on vähän hukassa...Tai en tiedä hukassa, mutta että tulevaisuus on vähän kysymysmerkki. Itsellä oli 2 vuotta sitten kaikki selvää, mies ja tulevaisuus kaikki hyvässä jamassa. Sit kaikki meni vituiksi ja nyt sitten ihmetellään mitä tälle elämälle oikein tekis.
    Kaverit vaan tekee lapsia ja itsellä ei oo edes miestä, yhyyyyy....

    - Hanna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!

      Ja sepä se. Enkä edes kaipaa suhdetta suhteen takia, mutta kun aikaisemmin ne ajatukset tulevasta oli niin selkeet, niin enään ei todellakaan :D Ja alkaa vaan kelailee kaikkia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, jotka ehkä aikasemmin jätti tekemättä, kun seurusteli... Lapsia en tosin kaipaa vielä hetkeen ;)

      Delete
  3. Elän varmaan sitä varhaisaikuisuutta mistä puhuit (en suostu myöntämään, että 23v ois aikuinen ;D). Elämänsuunta jokseenkin vielä hakusessa, niitä vaihtoehtoja kun on niin miljoona! Eikö vois olla yks HYVÄ vaihtoehto ja siihen kohti mentäis?! Päässä risteilee vaihtoehtoja ulkomaille muutosta ja kaupungin vaihdosta Suomen sisällä, toisaalta ei tää nykyinenkään huono ole... Oikeesti ei terve. :D

    Jotenkin kuitenkin luotan, että aikanaan ne asiat löytää raiteensa ja tiedän mihin haluan. Siksi oon tehny "ennakoivia toimenpiteitä" sitä aikaa ajatellen. Kävin esimerkiksi avaamassa asuntosäästötilin. Ja kyllä, ahdisti. Se, että oisin sidottuna johonkin asuntoon (tai no lähinnä siis siihen lainaan) ahdistaa juuri nyt suuresti, mutta tiedän (tai siis luulen) että jossain vaiheessa se todennäköisesti ei enää ahdista. Ja jossain vaiheessa elämää vakiinnin johonkin pisteeseen että voin sen asunnon ostaa.

    Huomaan kans, että ite oon aivan hukassa ilman miestä! Surullista, mutta jotenkin tuntuu, että sillo kun oon suhteessa, oon jotenkin varmempi siitä mitä haluan. Yksin oon jotenkin ihan hukassa ja ettimässä omaa suuntaa. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, toi suhdejuttu on kyllä jännä. Helpompi suunnitella sitä tulevaisuutta silleen yhdessä, kun on tietynlaiset normit, joiden mukaan yleensä mennään ja muutenkin, saa niille omille päätöksilleen tukea, kun tekee asioita jonkun toisen kanssa.

      Ei sinäänsä, etten yksin viihtyisi, mutta on tää erilaista. Ja jotenkin niitä vaihtoehtoja elää on miljoona ja kaikki tuntuu yhtä hyviltä tai huonoilta.

      Toi asuntosäästötili on järkevä ratkaisu, ja se että säästää ei onneksi vielä sido mihinkään :D

      Delete
  4. IHANA HUIVI! Se on siis Acnen, mutta mistä ostettu tai tilattu? :) Kiitos jos vastaat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ostin huivin Gaudetesta, Fredalta :)

      Delete
  5. Auts, nyt on kyllä auttamatta liian lyhyt "tunika". :/ Varsinkin kuin noin ohuet sukkikset jalassa..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Disagree. Etenkin kun salama vääristää sukkahousujen paksuutta huomattavasti :)

      Delete
  6. Tää oli niin loistava: "Sitä aina ajattelee, että 28-vuotiaat on tosi aikuisia ja niillä on stabiili elämäntyyli, mies ja lapsi, mutta miettikää mua. Tai Meriä!!" Repesin tolle Meri-kommentille ihan totaalisesti :D

    ReplyDelete
  7. Mun blogissa on sulle haaste :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huomasinkin jo :)

      Täytyy yrittää muistaa tehdä se :D

      Delete