True Love.

Nappailin postauksen kuvat samana päivänä edellisen asua/huivia esittelevän postauksen kanssa, en pelkästään laiskuuttani, vaan siksi, että tällä asulla mentiin kyseisenä iltana. 

Mun pukeutumisessa on kyllä nyt viime kuukausien aikana ollut yksi erittäin selkeä linja: housut on ihan liian yliarvostettu vaatekappale :D Ja joo, leggaritkin on jääneet johonkin kaapin perälle, mutta minä ikuinen sukkahousujen vihaaja en ole tänä talvena muita käyttänytkään kuin sukkahousuja. 

Sellaiset perus keinojotainmitälieneesukkahousumateriaalia olevat n. 200den paksuiset, mielellään koristekuvioidut on ihan parhautta. Tässä kuvassa ne ei ole sellaiset, mutta Hennesillä on yksi aivan ihana malli, joka maksaa sen 9,90e tms ja niitä varmaan pitäisi hamstrata varastoon ettei vaan pääse loppumaan kesken! Ja uskalsimpa viimeinkin ostaa niissäkin sukkiksissa koon S, kun olen turhautuneena kiskonut liian pitkiä M-kokoisia ylöspäin koko syksyn. En vain tajua, että mitä ihmeen kokoa ne oikeasti pienet tytöt Henkkamaukalta ostaa, jos itselle parhain on se pienin tarjolla oleva. Sama pätee mun Espritin villakangastakkiin. Se on kokoa XS ja edellee toisinaan mietin, että miten se on edes mahdollista.

Oli näillä kuvilla siis ihan oikeakin tarkoitus, eli tuon uuden Acnen Canada huivin esittely!!! Näin Vivvellä facekuvassa harmaan vastaavan ja rakastuin syvästi. Sitä väriä ei enää ollut saatavana, mutta kun kuulin, että Navy löytyy, niin ei hemmetti pakko saada ja heti! Rakastan tummansinistä ja koska toi mun iho pitää ihan kohtalaisen terveen sävyn talvisinkin, pystyn sitä käyttämään tuollein vasten kasvojakin tosi kivasti. Ja tuo huivi on rakkauttarakkauttarakkautta oikeen suurella sydämellä!! Se on niin iso ja lämmin ja mitään pantaa tai pipoakaan ei tarvitse, kun tuonne voi vetää pään piiloon niinkuin kilpikonna! Ah. Loooove.

Ja sitten ne toiset jaloissa asuvat ihanuudet eli vetoketjulliset nilkkurini, jotka on olleet ihan vakkarit siitä asti kun Hollannista kotiin päästiin. Vitsit, ne on niin kivat!! Ja vaikka edelleen kärsin pienestä kompleksista kohdistuen epänaisellisen paksuihin nilkkoihini, edes se ongelma ei käy mielessä noita käyttäessä. Tai no okei, kyllä se käy mielessä, mutta ohitan ajatuksen tosi nopeasti.

Että tällaista hehkutusta tähän väliin. Mulla oli muuten todella vahva aikomus tänään vääntäytyä tanssitunnillekin, mutta ei ei ehei siitä mitään tullut. Ei vaan jaksanut. Olin ottanut kaikki kamatkin töihin mukaan, mutta tiedättekö, kun toisinaan on vaan niitä kausia, että se "urheilu" kiinnostaa oikeasti kuin kasa kakkaa ja nyt on juuri sellainen kausi. Ei vaan nappaa niin millään. Oon kerännyt korvattavia tuntejakin jo varastoon sen verran, että peruin kevään osalta charlestonin viikottaiset tunnit ja käyn sitten ne jo maksetut tunnit tanssimassa joskus, kun se motivaatio tulee taas takaisin. Kyllä se tulee, tiedän sen, mutta ei sitä voi pakottaa.

Kyse ei kuitenkaan ole mitään yleisestä talvimasennuksesta, sillä energiaa on kyllä muuten vaikka mihin ja tekemistä riittää etenkin tän kämpän kanssa vaikka muille jakaa, mutta siihen se jääkin. Myös tää "tipaton tammikuu Suomessa" setti on saanut miettimään erinäisiä juttuja, kun on viikonloput ollut ihan muuta menoa, kun baarissa roikkuminen. Itseasiassa perjantaille suunniteltu tyttöjen iltakin on vähän sellainen "onko pakko?"-juttu, vaikka tiedänkin, että siitä varmaan ihan kivaa tulee. Jotenkin vaan tekisi mieli käyttää sekin energia kaikkeen muuhun. Eikä vaan energia, vaan aika!! Taas on meinaan se vaihe, kun on ylittänyt puolen vuoden rajapyykin ja tulevat synttärit on lähempänä kuin menneet. Eli ensi kesä on kohta täällä ja se kamala iäksikin kutsuttu luku kasvaa taas yhdellä. Sitä aina ajattelee, että 28-vuotiaat on tosi aikuisia ja niillä on stabiili elämäntyyli, mies ja lapsi, mutta miettikää mua. Tai Meriä!! Tää on ihan järkyttävää miten voikaan olla vielä näin pihalla elämästään, vaikka kolmasosa siitä on jo eletty.

Oon jotenkin yrittänyt hieman miettiä mitä edes haluan tältä kaikelta, nykyhetkeltä ja tulevaisuudelta, mutta en osaa oikein vastata siihen. Olisi jotenkin tosi kiva, jos tän ajan vois vaan hetkeks pysäyttää ja ottaa sellasen aikalisän, jonka kanssa pohtia mitä tekee ja mihin suuntaan lähtee. Muutama vuosi takaperin en todellakaan nähnyt itseäni tässä tilanteessa. Mulla oli parisuhde ja tulevaisuus jotenkin mietitty. Enää ei ole. Ei niin, että asioita katuisin, koska ero oli paras päätös hetkeen siinä vaiheessa, mutta nyt on vaan saanut laittaa asioita elämässä uuteen uskoon ja järjestykseen. Sitä järjestystä vaan tuntuu koko ajan vaihtelevan, eikä mikään näytä hyvältä. Jatkuvuus ahdistaa ja kaipaan vaihtelua ihan joka asiaan koko aika. En kykene olemaan paikallaan kovin kauan, kunnes jo haluaa jotain muuta. Mun mielestä tällainen sekoilu on ok siinä varhaisaikuisuudessa, mutta onko se enää? Mikä on se aika, kun pitäisi tietää mitä haluaa?

Blouse Pieces, top Vila, scarf Acne, boots Sacha, bag Louis Vuitton

Tällaisissa mietteissä loppuviikkoa kohti. 

Loppuun pari ihan hittiä biisiä, jotka P!nkin uudelta albumilta bongasin. Olen aina tykkäillyt kyseisen naisen musiikista, mutta siinä vaiheessa, kun vielä selvisi kyseisen neidin olevan todella aktiivinen eläinten puolestapuhuja, pisteet nousi todella urakalla.

Ja kuunnelkaa noita lyriikoita!! Siis aivan mahtava nainen! Yleensä en varsinaisesti fanita ketään, mutta Pinkiä voisin sanoa ihan oikeasti fanittavani. Se on just niin sekasin koko tyyppi, että tulee sellainen samaistumisen fiilis. Täydellistä! :D

Translation:

#New Acne scarf

#Love my boots

#Messed up with my life

#Pink's lyrics - pure love!! That lady is so freaking crazy :D Looooovin' it!