SO LONG | Days of V 2.0

Ei niin Black Friday, sillä saatiin eilen aamulla sähköpostiin arvosanat siitä aineesta, jota silloin vatsataudin jälkimainingeissa väänsin kasaan viime hetkillä. Sitä, jonka sanamäärä piti olla 3000 ja omani ylsi parikymmentä yli 2000. Mietin tuolloin hetken jos toisenkin pitäisikö jättää koko raakile lähettämättä, koska tulos oli säälittävä. Viime keskiviikkona kurssin proffa viimein kävi yleisesti tuloksia läpi ja totesi luokalle, ettei se nyt keskimäärin niin huonosti mennyt. Oli sillä ehkä about viisi, jotka saivat hylätyn, mutta joukossa oli kuulemma jopa muutama kasikin (olen avannut tuota arvosteluasteikkoa aikasemminkin, mutta periaatteessa kasia parempaa harvemmin jaellaan) ja tuolta opettajalta ne on harvinaisia. Joka tapauksessa oletin luonnollisesti kuuluvani niihin muutamaan hylättyyn, joten ahdisti vain entistä enemmän kuunnella sitä saarnaa, mikä niissä hylätyissä eniten mätti ja miettiä, että joutuu oikeasti vielä palaamaan niiden kirjojen pariin... En tiedä onko mull

Tällä kertaa en edes pysähdy miettimään kuinka kauan edellisestä postauksesta on aikaa. Selailtiin viime viikolla Ramonan kanssa kalenteria ja tosissaan pohdittiin, että mihin hemmettiin tää syksy on kadonnut. Verrattuna viime vuotiseen, jolloin kävin kohtuu paljon ulkona ja tutustuin kaupunkiin, tämä syksy on mennyt tiiviisti kotona koulujuttujen parissa. Sen vapaa-ajan, jota itselleni olen puristanut, käytän hyvin pitkälle tv-sarjojen katseluun, Tetén kanssa leikkimiseen/lenkkeilyyn ja kerran-kaksi viikossa tennikseen. Viimeisin vie ihan oikeasti ajatukset pois koulusta ja kaikesta muusta, kun saa vaan täysillä keskittyä sen pallon lyömiseen. Tänä vuonna ne on tajunneet järjestää tunnit myös kehittyneemmille pelaajille, joten aloittelijat ei hidasta kehittymistä vaan on ihan oikeasti päässyt pelaamaan ja haastamaan itseään. Noiden arkisten asioiden ohella pääsi hieman huilaamaan koulujutuista Sannan vieraillessa täällä Bredassa. Vaikka oli jollain tapaa miettinyt, että nyt käydään ul

Huomenta-iltapäivää. Istun tällä hetkellä Ramonan kanssa EM-tunnilla kuuntelemassa ohjeita miten tuota meidän keräämää dataa pitäisi sitten analysoida, kun sitä on tarpeeksi. Jos sitä on tarpeeksi. Mitä luokkakavereiden kanssa ollaa juteltu, ei olla ilmeisesti ainoita, jotka on hieman pulassa noiden vastausmäärien kanssa, joten varmaan lopulta joudutaan kauhean kivasti täyttelemään itse useampi kymmentä kyselyä saadaksemme tarpeeksi vastuksia. Todella kivaa. Ärsyttää suunnattomasti muutenkin, että joudutaan tällaisia projekteja tekemään näin tiukalla aikataululla, kun ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä työstä oikeasti todella hyvää. Joka tapauksessa, koska jo nyt ollaan niin suossa koko kurssin kanssa, olisin edelleen ihan todella kiitollinen jos te ihanat lukijat ehditte jossain välissä käydä täyttämässä tuon meidän motivation/involvement-kyselyn  :) Kyselyssä puhutaan tankotanssista, mutta joudumme joka tapauksessa lopulta puhumaan pelkästä tanssiurheilusta, joten periaatteessa aika

Hyvää iltaa. Ilta on erityisen hyvä siksi, paristakin syystä. Ensinnäkin edelliseen postaukseen viitaten, siinä kirjoituksen loppupuolella ihmetelty äkillinen pahoinvointi osoittautui sitten parin päivän raivokkaaksi vatsataudiksi, ja siitä on nyt selvitty. Yksi hyvä asia. Se esseen kirjoitus ei mennyt ihan niin putkeen kuin olisi toivonut tuon pienen oksennuksen katkuisen yllärin takia, mutta laitoin sen raakileen proffalle edes jonkinlaisen palautteen toiveessa menemään, jotta saa sitten uusinnassa tehtyä paremman version. Koska tuohan ei läpi mene, vaikka tietysti hyvä, että se on nyt hetkellisesti ohi. Ja se paras asia on ehdottomasti Sanna, joka tänään Tukholmasta lensi tänne Hollantiin pitkäksi viikonlopuksi! Kuten kuvista näkee, meillä oli viime maaliskuussa Tukholmassa ihan tosi kiva viikonloppu Sannan opiskeluiden mukana tuomiin kuvioihin tutustuessa, ja nyt olisi toinen samanlainen tarkoitus viettää täällä Bredassa, ja ehkä vähän vierailla muissakin kaupungeissa. Ylimääräistä

Aloittamisen vaikeus. Tuohon kun keksisi jonkun helpottavan jutun, niin en valittaisi. Keskiviikkona klo 10 aamulla on dedis 3000 sanan esseelle otsikolla "The rise of the global leisure & cultural industries", sanaakaan varsinaista tekstiä en ole kirjoittanut. Olen kyllä lukenut esseen pohjamateriaalin, joka oli pari sellaista reilu 500 sivun nidettä, joten niiden tiivistäminen tuohon sanamäärään tuntuu tällä hetkellä juuri niin ahdistavalta, etten vaan kykene aloittamaan. Olen kyllä listannut asiat, jotka pitää mainita kummankin kohdalla, tehnyt hirveän kivan layoutin väliotsikoineenkin, mutta se aloittamisen vaikeus tekstin tuotossa, niin voi räkä. On kyllä todella nihkeää, ei voi muuta todeta. Siksi siis täällä bloginkin parissa, viivyttelemässä hieman, ettei vaan tarvitsisi aloittaa tuota hommaa vielä liian tosissaan. Olen tvkaistaltakin katsonut kaikki neljän viikon sisään tallentuneet Big Bang Theory- jaksot (siihen sarjaan vaan jostain syystä tarvitsen tekstityks