SO LONG | Days of V 2.0

Otsikon lause on oikeastaan jo muodostunut mantraksi itselleni. Viime keväästä asti koko ajan jokin asia on ollut epävarmaa, roikkuvat tentit toi stressiä, koulun jatkuminen oli epävarmaa ja sitä myöten asuntoasiat toivat myös oman hankaluuden. Tähän päälle päätös hankkia rescue-koira silläkin riskillä, ettei kaikki menekään ihan putkeen koiran sopeutumisen tai omien suunnitelmien kanssa, oli kyllä aikamoinen kasa asioita yhdellä kertaa mietittäväksi. Olen kuitenkin aina kuulunut niihin stressittömiin ihmisiin. En kuluta turhaa energiaa asioiden jatkuvaan murehtimiseen ja tulevaisuuden pelkäämiseen, koska yleensä asioilla on tapana järjestyä, ja uskon vahvasti, että kaikella on lopulta tarkoituksensa. Myönnän kyllä, että sen vikan tentin ollessa parin päivän päässä, aloin hetkellisesti tajuamaan kuinka hemmetin paljon ylimääräistä duunia epäonnistuminen tulee tuottamaan, ja silloin voin myöntää stressanneeni sen muutaman päivän. Tentti kuitenkin meni läpi ja maisterivuodelle päästiin.

Nämä kuvat sopii paremmin kuin hyvin tämän hetkiseen fiilikseen. En ole millään jaksanut raahautua kauppaan muutamaan päivään ja vaikka ruokaa kaapissa onkin ollut, mitään makeaa ei hyllyistä löydy. Ja sitten kun se pahin makeanhimo iskee, niin se iskee. Ja äsken se iski. Jääkaapin ovesta löytyi yksi omena, joka oli edelleen täysin moitteettomassa kunnossa, vaikka oli ostettu yli kuukausi takaperin, kuinka se on edes mahdollista? Ja joo, söin sen. Joka tapauksessa kuvathan siis on oikein lähiotos ehdottomasta lemppari espanjalaisesta herkusta, nimittäin Turrónista. Sisko vietti reilu viikon Barcelonassa ja ehti tuoda tuliaisiksi muutaman levyn ennen kuin suuntasin takaisin Hollantiin. Jos ette koskaan ole maistaneet kyseistä "luonnontuotetta", suosittelen todellakin kokeilemaan. En tiedä saako noita Suomesta mistään, mutta jos Espanjassa vierailette, niin ehdoton tuliainen kotiin. Kyllähän tuota hunajaisempaa versiota syödessä lähtee viimeisetkin paikat hampaista, mutta on se

Viisi kirjainta. Vain viisi kirjainta, mutta jostain kumman syystä ne ei millään uppoa ulkomaalaisten suuhun... Ei sitten niin millään.  Ei pelkästään noilla Starbucksin työntekijöillä, mutta myös toisilla meidän opettajista on erittäin mielenkiintoisia versioita tuosta nimestäni. Ehkä kun Hollannissa lausutaan perus-V F:nä ja R taas on se sellainen kurkkuoksennusversio, niin joo, voihan se olla hankalaa toistaa suomalaisittain perässä. Mutta ei se nyt niin vaikeaa voi silti olla... ... Ihan tosissani odotan sitä päivää, että joku osuu kohdalleen! :D  En siis laittanut sitä nimikaulakorua tilaukseen pelkästään lähenevän kolmenkympin kriisin takia, vaan myös käytännön syistä. On tosin fakta, etten koskaan teininä ajatellut Sinkkuelämää sarjan koskettavan niin läheltä, koska minunhan piti olla vähintään kaksvitosena naimisissa ja mitä kaikkea? No kyllä te tiedätte. 12-vuotiaana, kun puhuttiin kymmenen vuoden päässä häämöttävästä luokkakokouksesta pohdittiin luokan tyttöjen kesken, että

 Tilasin juuri parilla sadalla eurolla koulukirjoja. Viime vuonna selvisin pitkän listan kanssa ostamalla vain yhden, mutta nyt koska meillä on kolmesta kirjasta suullinen tentti ja lopuista pitää kirjoittaa usean tuhannen sanan raportit tai pari artikkelia, koin parhaimmaksi vaan tilata kaikki itselle. Yksi tosin jäi edelleen uupumaan (siihen suulliseen tenttiin), mutta sen ehkä sitten lainaan koulun kirjastosta jossain vaiheessa ja luen kerralla. Kirjaston kirjoissa on vaan se ärsyttävä puoli, että aina joku on niitä varaamassa, eikä sitä omaa laina-aikaa voikaan pidentää. Yksi kirjoista taas oli saatavissa myös Lahden kirjastosta, Veblen - The theory of leisure class "Joutilas luokka", mutta tosiaan vain suomennettuna. Ensimmäistä kertaa mietin, pitäisikö lukea kirja sittenkin suomeksi lomalla (saattaisi mennä vähän "joutilaammin"), mutta koska suullinen tentti on ylläripylläri englanniksi, se saattaisi olla hieman hankalaa... Onko teillä henk.koht. kokemusta, pi

"Mulla olis postaustoive. Tahtoisin kuulla, miten sä oikein hoidat sun upeaa ihoa ja mitä tuotteita siihen käytät? Arkirutiinit siis :)" Vajaa vuosi kolmekymppisiin. Vastahan sitä täytti 20!? Ja sekin tuntui niin paljolta. 18-vuotis synttäriaamuna kuvittelin löytäneeni otsastani ensimmäiset rypyt, ne juonteet, jotka on varmaan olleet siellä 12-vuotiaasta asti ainakin... No siellä ne on edelleenkin. Ensimmäisiin kunnon naurujuonteisiin havahduin 27-vuotiaana, jolloin aloitin oikeasti silmänympärysvoiteen käytön. Periaatteessahan kyseistä tuotetta ei edes tarvitse, jos koko kasvojen kosteustasapaino on samoissa, mutta itselläni alueen iho on osoittautunut huomattavasti muuta ihoa kuivemmaksi, joten omat kosteuttavat tuotteet on aika välttämättömät. Itse en ole nähnyt omaa ihoani mitenkään mielettömän upeana , vaikka olenkin tiedostanut oman vähäisen tarpeen tehdä sille oikeastaan mitään. Vasta ehkä nyt juurikin lähennellessä tuota kriittistä kolmenkympin rajaa ja edelleen henkk

 Hetkellinen turhautuminen, kuinka ärsyttävää onkaan Hollannin suoraveloitussysteemi kaikessa laskutuksessa!! Tämän päälle vielä se, että verkkopankki on tietenkin ainoastaan hollanniksi ja google translatorin tarjoama käännös on aina vähän niin ja näin. Ei muuten, mutta tajua aina hieman myöhässä, että pankkiin on tullut viesti jostain veloituksesta ja tilillä pitäisi olla tarpeeksi rahaa siinä vaiheessa, kun se vihdoin sieltä menee. No eipä ole, koska vaikka kuinka luulen siirtäväni rahan sinne ajoissa suomalaiselta pankkitililtäni, se ei koskaan siellä ole ja sitten niissä tilitiedoissa näkyy ihan liian monta punaista riviä epäonnistuneita suoraveloituksia. Ei tässä mitään, jos sen voisi jollain tapaa kätevästi vaan maksaa uudestaan, mutta en ole vielä keksinyt miten se onnistuu ja sitten sitä saa ihmetellä niitä pankin lähettämiä kirjeitä, kun tietenkin nekin kaikki on hollanniksi. Tiedossa siis reissua pankkiin, koska en enää jaksa taas yhtään. Mietin, että ne ei ole hetkeen veloi

Koska viime vuosi meni tuettomien opiskeluiden myötä todella tiukalla budjetilla, vikoihin tentteihin lukeminen oli huomattavasti tehokkaampaa pienellä motivaattorilla. Tai itseasiassa useammallakin motivaattorilla, sillä lukemisten takkuillessa tai jonkun kivan jutun osuessa kohdalle, lisäsin sen listalle. Mitään ei osteta vasta kuin palkinnoksi maisterivuodelle pääsemisen kunniaksi! Listan kärkipäässä oli uudet nahkasaappaat. Itseasiassa täydelliset yksilöt on olleet hakusessa jo parin vuoden ajan ja viime syksynä lähiten täydellistä osui Massimo Duttin yksilöt, jotka kuitenkin tuolloin tuntuivat liian kalliilta ja ajattelin, että varmaan löydän vastaavat ja vielä paremmat jostain jopa edullisemmin... tai sitten ostan sovittamani, kunhan alet alkavat. Noh, ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Mitkään saappaat eivät päässeet lähellekään MD:n saappaita, ja tietenkin lopulta alen alkaessa ne oli myyty samantien loppuun, ja se odottamani alekin oli lopulta ihan naurettavan pieni. Sii

 Joka blogin perustäytettä, shoppailujen esittelyä! Eipä ole hetkeen tullut sitäkään tehtyä ihan hyvästä syystä. Enpä ole juuri shoppaillut. Paitsi kesällä, koska en voinut vastustaa muutamaa liian hyvää tarjousta, jotka kohdalle osuivat... Pitkähihaisessa treenaamisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta itse suosin pitkähihaista paitaa tenniksen ja sulkiksen parissa etenkin talvisin. Jotenkin tuntuu, ettei ainakaan Hollannissa ole halleissa minkäänlaista lämmitystä, joten edellinen Niken pitkähihainen dri-fit oli todella kovassa käytössä. Kyseessä on itseasiassa juoksupaita, ja edellinen on kestänyt kulutusta ja pesua jo useamman vuoden. Olin tässä vaiheessa miettinyt värillistä versiota, mutta niitä sovitellessa tulin toisiin aatoksiin. Hameessa värit on jees, mutta paidoissa suosin kyllä mustaa, joten päädyin ostamaan pari kappaletta noita varastoon, kun Intersportissa kohdalle osuivat. Yleensä paidan hinta on hieman vajaa 40e, mutta nuo sattuivat olemaan tarjouksessa 29e ja lisäksi

Tyhjensin kamerasta muutamia kuvia ja nämä tulivat vastaan. Kuvat on otettu Tetén ensimmäisinä päivinä ja kyllä näyttää tyttö pieneltä. Voi että. Tällä hetkellä lapsi on siskon huostassa Helsingissä ja kun noita kuvia tulee puhelimeen päivä jos toinenkin, onhan sitä pientä ikävä. Tosin tänä syksynä se ikävä on erilaista. Viliä ikävöidessä viime syksynä siinä mukana oli koko ajan pelko menetyksestä. Mitä jos en ehdikään ajoissa? Ensimmäisellä lomalla ehdin, toisella en. Nyt se ikävä on onnellista ikävää. Sellaista, että tietää toisella asioiden olevan hyvin. Tietää, että kaiken mennessä kuten pitääkin, tytöllä on vuosia reippaasti moninkertaisesti edessä mitä takana, ja saadaan viettää ne yhdessä. Ja jos kaikki menee asioiden järjestelyiden kanssa hyvin, toivon hakevani pikkuisen tänne vielä reilun kuukauden sisään. Olen tässä viimeisimpien päivien aikana meinannut lopullisesti turhautua koko asunnon hakuun, kun tuntuu, ettei missään sallita koiria. Lisäksi olen huomannut, että hollant

Voi ei, olin ihan kokonaan unohtanut tällaisen kasan epämääräisiä kuvia yhteen luonnokseen. Otsikointikin oli kohdallaan, koska sitä tämä nimenomaan on, iso kasa kuvia, joilla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Kuvaa toisaalta aika hyvin tuota kulunutta kesäkuuta, kun kaikki oli enemmän tai vähemmän hajallaan, eikä seuraavasta syksystä minkäänlaista varmuutta... Kahvia, sitä kului paljon silloin tenttien aikaan ja kuluu edelleenkin. Koska en omista kahvinkeitintä, olen joutunut turvautumaan murukahveihin ja pitkään kulutin Nescafen sitä perus kultaista versiota. Sitten ostin riskillä kokeiluun tämän Espresso-version, koska pulverimainen olemus kiehtoi kovasti, vaikka hinta oli lähes sama tuplasti isomman tavallisen murukahvin rinnalla. Enpä ole katunut, aivan mielettömän hyvää kahvia ollakseen purkista! Itsehän teen tuosta ihan reippaan 2/3 kupillisen, jonka jälkeen loput täytän maidolla. Erityisesti tykkään käyttää tässä kahvissa sitä kaupoissa lämpimässä säilytettävää pidempään