Järjestelyitä
Tyhjensin kamerasta muutamia kuvia ja nämä tulivat vastaan. Kuvat on otettu Tetén ensimmäisinä päivinä ja kyllä näyttää tyttö pieneltä. Voi että. Tällä hetkellä lapsi on siskon huostassa Helsingissä ja kun noita kuvia tulee puhelimeen päivä jos toinenkin, onhan sitä pientä ikävä. Tosin tänä syksynä se ikävä on erilaista. Viliä ikävöidessä viime syksynä siinä mukana oli koko ajan pelko menetyksestä. Mitä jos en ehdikään ajoissa? Ensimmäisellä lomalla ehdin, toisella en.
Nyt se ikävä on onnellista ikävää. Sellaista, että tietää toisella asioiden olevan hyvin. Tietää, että kaiken mennessä kuten pitääkin, tytöllä on vuosia reippaasti moninkertaisesti edessä mitä takana, ja saadaan viettää ne yhdessä. Ja jos kaikki menee asioiden järjestelyiden kanssa hyvin, toivon hakevani pikkuisen tänne vielä reilun kuukauden sisään.
Olen tässä viimeisimpien päivien aikana meinannut lopullisesti turhautua koko asunnon hakuun, kun tuntuu, ettei missään sallita koiria. Lisäksi olen huomannut, että hollantilaisilla on joku hassu käsitys siitä, minkä kokoisessa asunnossa koiraa voi pitää. Sain mm. aamulla puhelun yhdestä firmasta, että ensinnäkään heidän yksiöissään ei ole lemmikit sallittuja, ja toiseksi, yksiö on muutenkin liian pieni koiralle. Että niin mitä on? Kyselin siis sellaisen 29 neliöisen studion perään...
Vilin kanssa asuttiin pari vuotta helposti alle 25 neliöisessä kämpässä ja jos nyt miettii, niin siinä missä Vili, nyt myös Teté viettää suurimman osan ajastaan vapaaehtoisesti äidin asunnon pienimmässä, ehkä about 6 neliön huoneessa. Eikö Hollannissa tunneta koirien lenkittämistä?! Siitähän se niiden liikunta koostuu, mistä lähtien se on ollut asunnon tai huoneen koosta kiinni?! Sisäkissojen kohdalla asian toisaalta ymmärtäisinkin, koska niiden ainut elinympäristö on se asunto, mutta koirat nyt on muutenkin kissoja enemmän ihmis- eikä ympäristösidonnaisia. Ja tosiaan kun en ole muuttamassa minkään hevosen kanssa, vaan painotin aika useaan kertaan Tetén olevan keskivertokissaa pienempi.
Tänään sain kuitenkin päivällä toiveikkaan viestin nykyiseltä vuokranantajaltani. Tänne takaisin tullessani hän tuli kovasti pahoittelemaan, ettei saanut tämän opiskelijakompleksin omistajan päätä käännettyä koirani suhteen, joten hän halusi ehdottomasti auttaa asunnonhaussa ja käyttää kontaktejaan. Noh, nyt se oli sitten vissiin maksanut vaivan, sillä jonkun välitysfirman edustaja oli tiedustellut tätä koira-asiaa vapaiden huoneiden tarjoajilta, ja sieltäpä löytyi yksi. Huone itsessään ei ole kymmentä neliötä isompi, mutta asunnossa on myös yhteiset tilat ja tosiaan tämä omistaja on valmis joustamaan koira-asiassa. Eli niin, ehkä siinä sitten tarvittiin vain ne oman vuokranantajan suositukset päälle, että oikeasti voi vakuuttaa ulkomaalaisena olevansa hyvä vuokralainen, paha mennä sanomaan.
Joka tapauksessa huomenna menen huonetta katsomaan, joten pitäkää sormet ristissä, että se on ihan ok. Sijainti on ainakin parempi nykyiseen verrattuna koulun ja tennishallin suhteen. Juna-asemakin on lähempänä, mutta keskustaan on aikalailla saman pituinen matka. Omasta kylppäristä joutuu luopumaan, mutta toisaalta vuokrassa säästäisi miltei 130e kuukaudessa ja saa pitää oman koiran kainalossa. Aika hyvä diili ainakin näin paperilla. Katsotaan mitä huominen tuo.
Nyt kuitenkin nukkumaan, huomenna on aamulla parin tunnin sijaan tuplaluento aiheesta Leisure, Creativity & Space ja sitä ennen sovittiin, että napataan Ramonan kanssa aseman uudesta Starbucksista iiiiisot latet mukaan. Tännekin tuli vihdoinkin kyseinen kahvila, nyt voin vihdoin myöntää Bredan kaupungiksi ;)
Voi että, täällä Portugalissa ihmisillä on myös ihme käsitys siitä, millaiseen asuntoon koiran voi ottaa! Nyt kun poikaystäväkin on alkanut näyttämään vihreää valoa omalle koirakuumeilulleni, satuin mainitsemaan asiasta työkavereilleni. Reaktio oli tyrmäävä! "En minä ainakaan voisi ottaa koiraa, jos minulla ei ole isoa asuntoa ja pihaa tarjota koiralle". Siis mitä? Ihanko oikeasti ne koirat sitten paremmin voivat siellä täyteen ahdatussa löytöeläinkodissa? Ja meillä on tosiaan noin 55 neliöinen asunto hyvillä ulkoilumahdollisuuksilla täällä kaupungin syrjällä. En toki voisi kuvitella meille kovin iso koiraa, mutta kaikki pienen ja keskikoisen välillä kyllä kävisi. Ihmeellinen asenne täällä. Toinen asia, mistä saa huomautuksia on se, ettei muka ole riittävästi aikaa koiralle, ettei koiraa saisi jättää yli 5 tuntia yksin. No ymmärrän kyllä tavallaan, mutta en nyt suunnitellutkaan mitään yli 8 tunnin poissaoloja, ihan vain sen normi työpäivän mukaan.
VastaaPoistaNo sepä se. Ehkä toisilla ihmisillä on käsitys, että sitten se iso piha ja tila siellä talossa riittää liikunnaksi tai jotain... En ymmärrä. Tuosta yksinolosta olen periaatteessa samaa mieltä, ettei pitäisi koiran olla liian kauan yksin, mutta toisaalta jos se nyt työpäivän siellä kotona nukkuu aamulenkin jälkeen ja loppuillan saa taas huomiota, niin en nyt näe kovin suurta ongelmaa. Vilin kanssa toimi ainakin erittäin hyvin :)
VastaaPoistaIhana koira sulla! Toivottavasti saat hänet pian luoksesi!
VastaaPoistaKiitos, toivottavasti tosiaan :)
VastaaPoistaMullakin oli joskus periaate että koiran paikka ei ole kerrostalossa, että pitää olla tilaa missä juosta, mutta luovuin siitä aika pian kun päätettiin avokin kanssa että koira otetaan. Eka vuosi asuttiin kerrostalossa meidän neidin kanssa, ja olenkin pyörtänyt pääni ihan kokonaan. Tottakai edelleen kummastelen jos kerrostalossa asutaan ison koiran kanssa, esim. meidän taloyhtiössä oli pieni hissi ja ylimmässä 9. kerroksessa asui irlanninsusikoira, joka oli hississä aina ihan u-muodossa. Tai jos joku metsästyskoira asuu kerrostalossa tai esim. husky. Ei niitä ole tarkoitettu semmoiseen. Mutta ei se koiran onnellisuus siitä tilasta ole kiinni, pääasiassahan kuitenkin ihmisen poissaollessa koira nukkuu ja hengailee ja ulkoilutus on tarkoitus suorittaa yhdessä ihmisen kanssa. Liian paljon näkee niitäkin koiranomistajia kellä on oma piha, mutta koiran ulkoilut tapahtuu vain siinä omalla pihalla.
VastaaPoistaToivottavasti saat pian selkoa noihin asumisjärjestelyihin, kyllä se vaan on maailman paras tunne tulla kotiin kun joku odottaa aina, ja on aina yhtä onnellinen kotiinpaluusta :)
Tuo on niin totta. Toivon todella, että joku ratkaisu tähän löytyy... Sen verran ikävä tuon karvapallon seuraa on :)
VastaaPoista