Shopping Den Haag

 Hetkellinen turhautuminen, kuinka ärsyttävää onkaan Hollannin suoraveloitussysteemi kaikessa laskutuksessa!! Tämän päälle vielä se, että verkkopankki on tietenkin ainoastaan hollanniksi ja google translatorin tarjoama käännös on aina vähän niin ja näin. Ei muuten, mutta tajua aina hieman myöhässä, että pankkiin on tullut viesti jostain veloituksesta ja tilillä pitäisi olla tarpeeksi rahaa siinä vaiheessa, kun se vihdoin sieltä menee. No eipä ole, koska vaikka kuinka luulen siirtäväni rahan sinne ajoissa suomalaiselta pankkitililtäni, se ei koskaan siellä ole ja sitten niissä tilitiedoissa näkyy ihan liian monta punaista riviä epäonnistuneita suoraveloituksia. Ei tässä mitään, jos sen voisi jollain tapaa kätevästi vaan maksaa uudestaan, mutta en ole vielä keksinyt miten se onnistuu ja sitten sitä saa ihmetellä niitä pankin lähettämiä kirjeitä, kun tietenkin nekin kaikki on hollanniksi.

Tiedossa siis reissua pankkiin, koska en enää jaksa taas yhtään. Mietin, että ne ei ole hetkeen veloittanut kotivakuutustakaan, joten onkohan sekin nyt sitten lakkautettu tai jotain, kun muutaman kerran on ollut tuon veloituksen kanssa ongelmia. Rasittavaa.

Joka tapauksessa tuo pankkijuttu ei nyt ollut postauksen pääpointti vaan ehkä ennemminkin viime perjantain shoppailureissu Den Haagiin. Sain alkuviikosta vihdoin opintotukipäätöksen tälle vuodelle (tällä kertaa positiivinen), joten kun kerta perjantaina ne rahat tilille kolahti, eikös se ollut vähän niinkuin täydellinen syy lähteä ostoksille hakemaan listan top-tuote? On mielestäni tosi hassua, että esim Rotterdamissa ei ole Massimo Duttia, vaikka se on toiseksi suurin kaupunki, mutta Haagista se kuitenkin löytyy. Enpä ollut kyseisessä kaupungissa ennen käynytkään, joten nyt oli hyvä syy siihenkin.

Suuntasin Haagin asemalta kartta-appsin kanssa MD:n liikkeeseen, ja pakko sanoa, että kaikki käynnissä olleet tietyöt sun muut ei mitenkään parantaneet kokemusta. Enpä ole koskaan eksynyt kartan kanssa, mutta myönnettäköön, että takaisin kävellessä meni ihan pikkuisen hutiin. Ja vaikka Helsingissä ratikat kuuluvatkin osana kaupunkikuvaan, enkä niitä sen enempää usein mieti, Haagissa ne lähinnä ärsyttivät. Ehkäpä siksi, ettei Hollannin kaupungit ole suunniteltu jalankulkijoille vaan pyöräilijöille, joten nyt sitä varottavaa oli entistä enemmän!

Blazer, skirt & blouse - Zara; scarf - Mulberry; bag - LV; shoes - Shoeline; sunnies - RayBan

Mutta sainpahan mitä halusin, saappaat löytyi ja istuivat todella hyvin. Oma kokokin oli hyllyssä, joten reissu oli erittäin onnistunut. Massimo Duttin lisäksi tuli käväistyä myös Hennesillä ja Yves Rocherilla ostamassa jotain pientä, mutta reissun tarkoitus oli saada nuo saappaat ja ne sain... eli kaikesta eksymisestä huolimatta erittäin onnistunut vierailu. Niin ja tosiaan kuten kuvistakin näkee, ehdimpä jo aikaisemmin hankkia nuo siniset RayBanitkin. Oikeastaan laitoin ne tilaukseen samantien kuullessani, että tentti meni läpi, koska jotenkin ajattelin kesän olevan pikkuhiljaa oli ja halusin lasit käyttöön mahdollisimman nopeasti.

Kuinka väärässä olinkaan. Tänne tullessa säät oli todella kehnot, sellaista 15 astetta, mutta nyt taas tällä viikolla on saanut nauttia 25 asteen keleistä. Tai no, nauttia on ehkä vähän väärä sana, koska olin jotenkin jo ajatuksen tasolla syksyssä ja sitten tulikin taas kesä. Hämmentävää. Parhauttahan olisi, jos vuodenajat olisi jotenkin tosi säännölliset säiden suhteen. Kesällä kesä ja syksyllä syksy. Ehkä liikaa toivottu. Päällä oli hame ja teeppari, joiden lisänä kulkenut bleiseri ja kaulaliina oli joinain hetkinä todellakin aivan liikaa...

Kaikin puolin erittäin onnistunut päiväreissu, joka saa vakavasti miettimään tuleviakin shoppailureissuja ihan vaan omassa viihdyttävässä seurassa. Tietenkin se ratkaisevan mielipiteen kuuleminen joltain kaverilta on aina oleellinen, mutta toisaalta saapahan keskittyä juuri niihin itselle mieleisiin kauppoihin ja käyttää aikaa sen yhden t-paidan vääntelyyn ja kääntelyyn pienen ikuisuuden jos siltä tuntuu ilman kenenkään silmien pyörittelyä! Ja sitten voi ostaa tosi ison latten, eikä kukaan ole jakamassa sitä väärin kirjoitetun nimen tuomaa epäuskoa hollantilaisten tavaustaitoon... Kyllä, kahvin ostaminen vähintääkin vaatii kaverin.

Niin ja kun vihdoin saapuu takaisin Bredaan, saa käyttää sen vajaa puoli tuntia oman pyöränsä etsimiseen. Muistatteko sen tunteen, kun ensimmäisen kerran näitte hollantilaisen pyöräparkkihallin, tai ihan vaan koulun pihan pyöräkatoksen? Se hetki, kun pohtii, että miten kukaan tuolta pyöräänsä löytää? No hyvin löytää, kun pitää mielessä mihin sen jätti. Mutta sitten on näitä tilanteita, kun koko asema ja sen pyöräparkki on laitettu uusiksi ja uusi käytäntö on, että pyörät laputetaan oransseilla uhkauslapuilla, jos ne ei ole asiallisesti telineisiin parkkeerattu. Ja vaikka itse sitten vaivalla paikan saat pyörällesi raivattua telineestä, joku itsekäs on päättänyt ottaa juurin sinun pyörän sieltä telineestä pois ja laittaa omansa tilalle siirtäen oman pyöräsi täysin eri riviin muutaman metrin päähän. Tiedättekö, mustan pyörän etsiminen pari metriä kauempaa alkuperäisestä paikastaan ei muuten ole ihan piece of cake tuollaisessa hallissa, sanonpa vaan :D Ja en ollut ainut, oli siellä muitakin haahuilijoita, jotka eivät pyöräänsä meinanneet löytää. "How does it look like?" - Well, it's black...

Ei siinä mennyt kuin reilu 20min etsiä sitä omaansa. Kävi kyllä mielessä josko se olisi jopa varastettu ja silloin tajusin, että olen oikeastaan aika kiintynyt tuohon omaan pyörääni. Ehdin jo pohtia millaisen uuden pyörän vakuutusrahoilla hommaisin, mutta samalla aloin tuskastua siitä vaivasta, jonka uuden hankkiminen toisi tullessaan... No onneksi oma löytyi. Ja jos ei olisi löytynyt, olin keksinyt illalle sovituille treffeille todella kivaa ohjelmaa pyörän etsinnän parissa, niitä kun on siellä ehkä yöaikaan edes kolmannes vähemmän parkkeerattuna... Ja joo, treffit oli erittäin positiivinen yllätys, jos joku sitä kuitenkin miettii... ;)