10.6.2018

Eat your greens.

Smoothien muodossa mikä vaan uppoaa. Tämäkin postaus oli luonnoksissa jo hetken roikkunut ja nyt terästin sitä muutamalla uudella kuvalla ja vihdoin tämän tekstinkin sain kirjoitetuksi. Joskaan ei tarvitse odottaa mitään mieletöntä lifestyle 'paras smoothie-resepti'-teemaa, koska en reseptejä harrasta. Mutta ehdottomasti sellaista yleistä fiilistelyä aiheesta. Eli asiaan. 

Smoothiet. Olen itse tosi huono aamupalan syöjä, mutta nestemäisen ruuan kyllä kohtuu hyvin saa alas jo ihan aikaiseenkin, jos tarve on. Smoothiet on onnistuessaan tosi hyviä (ja epäonnistuessaan aivan kamalia, sekin on koettu), ja niihin saa upotettua kaikki mahdolliset jämähedelmät ja kasvikset jääkaapin pohjalta. Joskin kannattaa tsekata, ettei esim. pinaatinlehdet ole homehtuneet - ne menee avonaisessa pussissa ihan älyttömän nopeasti huonoksi (ja maistuu pahalle)... Mutta yleisesti ottaen melkein mikä vain jo hieman tummuneista banaaneista pehmenneisiin kiiveihin kelpaa (itseasiassa pehmenneet kiivit on smoothiessa paljon parempia kuin ne superkirpeät raa'at)..


Joka tapauksessa, oma aika vakiintunut lemppari on tehdä tuollainen trendikäs (ainakin pari vuotta sitten ne oli vielä trendikkäitä) "vihersmoothie" nimenomaan pinaatista. Erittäin ahkerana olen joskus joukkoon tunkenut myös minibroccolia sekä kurkkua, mutta jälkimmäisen funktiota en ihan aina ymmärrä, koska kurkku on aika ei minkään makuinen kasvis. Banaani pehmentämään makua ja sitä mehukkuutta tuomaan joku omenasose tai vastaava. Viimeisin löytöni laiskalle smoothien väsääjälle on tuo Rainbown valmis mango-appelsiini-smoothiejuoma. Juoma toimii itsessäänkin, mutta kun lisää joukkoon hieman pinaattia ja kookosjuomaa, on lopputulos ihan mielettömän hyvä. 

Testasin yksi päivä lisätä tuohon joukkoon myös pakastimeen unohtuneet jäätelön jämät (tiedättekö ne, joihin on jo tullut sellainen jäähilekerros, eikä oikein nappaa enää pelkälleen syödä) ja kombo toimi ihan mielettömän hyvin niin Pirkan mango-passio-jätskillä kuin Oatlyn salty-caramel-versiolla, vaikkei ehkä ihan heti ainakaan jälkimmäisestä uskoisi. Mutta jäätelö tuo tuohon toki vielä sellaista pirtelömäisyyttä, että... Tällä hetkellä pakkaseen olen ostanut Oatlyn vaniljajäätelöä ihan tällaista pirtelöhetkeä varten, luulen senkin uppoavan joukkoon mitä parhaiten.



Loppuun pitäisi varmaan lyödä tiukat reseptit näitä varten, mutta ongelma on siinä, etten niitä käytä. Kunhan tungen ainesosia blenderiin fiiliksen mukaan ja jätän aina hieman tilaa, että voi lisätä sitä mikä maistaessa on jäänyt jotenkin vajaaksi. Jos tuntuu liian kiinteältä, hieman nestettä, jos kirpeältä, vähän banaania jne. Ja mikäli smoothieta seisottaa jääkaapissa yön, voi nestemäiseen versioon heittää joukkoon myös chia-siemeniä, nehän turpoaa aikalailla ja tuo siten tekstuuria. 

Itsellä menee nämä ruokafiilistelyt aina hieman kausittaisesti. Välissä fiilistelin tuorepuuroja melkein ällötykseen asti ja nyt mennään sitten näillä smoothieilla. Äsken otin tuon viimeisen kuvan muuten uusiksi, kun aikaisemmassa kuvassa lasi näytti jotenkin samealta... Kämpässäni on sellainen minitiskikone valmiina ja se aina toisinaan jättää jotenkin sen pesun kesken, niin että osa astioista on sen astianpesuaineen peitossa... ja luulen, että sitä se sameus tuossa lasissakin oli, hyi. Pyyhkäisin reunan puhtaaksi kuvaa varten, mutta taitaa jäädä juoma juomatta :D Tosin vähän jo sitä hörpin... ja tiskiaineet tuskin niitä terveellisimpiä on nauttia. Nice. Mutta kuva on kiva, vaikka juoma ei juomakelpoista olisikaan.

Mitkä teidän lempparismoothiemixaukset on? Ehkä välillä voisi pelata jollain muullakin kuin näillä samoilla ainesosilla... jotain marjaisaa ehkä?

13.2.2018

Just forget it. Lahti.

Naisen saa pois Lahdesta, muttei Lahtea naisesta. Paitsi, että 'se on Lahest ilman d:tä voisit tarkistuttaa kuulos --' kuten Brädi asian on todennut. No mutta oli miten on, tämä paita on ainakin Lahesta, Lahden muotoiluinstituutin joulumyyjäisistä tarkemmin ottaen. Näitä oli joskus vuosia sitten myynnissä mitä ilmeisemminkin samoissa kekkereissä ja paitojen takana häärää tietenkin kuuluisan Lahtiblogin ylläpitäjät. Olisiko ollut vuosi tai pari takaperin, kun näiden perään kyselin, mutta silloin sain vastaukseksi, ettei ole eikä tuskin enää tule.

No tuli. Ja itse kun en Lahdessa enää asu, eikä muuten asu äitikään (ja lyhytpinnaista isää nyt olisi edes turha yrittää pyytää lauantaiaamusta klo 10 kärkkymään jotain ostoksia), pyysin sitten apua ihanalta Anulta, joka ystävällisesti meni heti aamusta tuonne myyjäisiin ja facetimessa samalla konsultoimalla paidat minulle sieltä osti. Ryöstöhintaan 30e/kpl, mutta suomalaista käsityötä hei ;) Ja kokoja nyt oli oletettavasti aika huonosti tarjolla, joten otin itselleni L:n tuunattavaksi ja siskolle M:n joululahjaksi.




Ja kivahan siitä tuli. Tässä tapauksessa lähdin hakemaan tuollaista löysää croptop-mallia, eli helmasta about 15cm pois ja ompelukoneella siistiminen, sekä hihoista hiukkasen, jonka jälkeen käärin ne pari kertaa ulospäin ja ompelin päältä. Tuolla tyylillä saa kyllä todella kätevästi isoista t-paidoista käyttökelpoiset. Muistan ne ajat, kun yritti vastaavia t-paitoja fiksailla kaula-aukkoa suurentamalla, mutta siitä ei kyllä tullut lasta eikä sitä toista, koska t-paidan malli harvoin toimi lopulta oikein sen ajatuksen kanssa.

Mutta tämä tuunaus toimi ja paidasta tuli hyvinkin käyttökelpoinen. Joskin on pakko sanoa, etten ole ihan hirveästi tuolle vielä käyttötilanteita löytänyt :D Taitaa jäädä pitkällä juoksulla ihan vaan kotipaidaksi, ellei sitten joskus töihin kehtaisi laittaa. Saa nähdä.



Mutta sellaista. Seuraavaksi pohdin vanhan BSB-paidan fiksaamista samaan tyyliin, mutta siinä lähtisi lyhentäessä yhden bäkkärin pää kokonaan pois, joten en tiedä olisiko sen arvoista... eli tosiaan tämä tuunailu onnistuu lähinnä sellaisten paitojen kanssa, joissa printti on pääsääntöisesti tuolla rinnuksissa. Harmi, bäkkäripaita croptoppina olisi ollut kyllä hieno... pitää vielä pohtia.

Palataan taas.

11.2.2018

Uuden vuoden lupauksia

H-he-hei vaan hei. Varovaisesti näin muutaman vuoden (ei nyt sentään liioitella) kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Jos olette itse blogia koskaan kirjoittaneet, tiedätte varmaan ne muutamat ikuiset luonnospostaukset, jotka vain roikkuvat siellä tekstien joukossa odottamassa omaa aikaansa. Joskus muutaman viikon tai kuukauden, joidenkin kohdalla menee useampi vuosi. Omissa luonnoksissa on roikkunut tällainen "new year's resolutions" postaus, jos oikein muista, sitten vuoden 2015. En tiedä miksi, mutten ole vain saanut sitä ulos. Ja postaushan ei sinäällään ole edes ollut mikään kunnon postaus. Tarkoitus oli mitä ilmeisemminkin aloittaa näillä Bridget Jonesin legendaarisilla lupauksilla, kommentoida niitä ja sitten loppuun kirjoittaa omat lupaukset.

Mutta aloitetaan sillä useamman vuoden takaisella luonnoksella heti alkuun..

Resolution #1: Lose 20 lbs. (5kg riittänee...)

Resolution #2: Always put last night's panties in the laundry basket. (En ole koskaan ymmärtänyt miten kenellekään naispuoliselle ihmiselle tämä olisi jonkunlainen ongelma? Yök.)

Equally important #3 #2: Find nice sensible boyfriend and stop forming romantic attachments to any of the following: alcoholics, workaholics, sexaholics, commitment-phobics, peeping toms, megalomaniacs, emotional fuckwits or perverts. - Will especially stop fantasizing about a particular person who embodies all these things.

Ihan ensimmäiseen voisin ottaa tuon vanhan kommenttini pois ensimmäisen kohdan osalta, sillä tuo about 10kg olisi tässä vaiheessa ihan optimi pudotusmäärä. Just saying. Toisen kohdan osalta olen edelleen samaa mieltä, yök - ei ole ongelma. Ja viimeinen... no se nyt pitää niin paikkansa, joskaan en ihan kyllä voi kaikkiin noihin miestyyppeihin (onnekseni) väittää törmänneeni, eikä kiinnostukseni myöskään ole näitä kaikkia ominaisuuksia yhdistelevässä tapauksessa. Oikeasti kiinnostukseni ei ole ole yhtään missään, joten voidaan nuo fantasioinnitkin unohtaa.


Mutta ne omat lupaukset! Teittekö te uuden vuoden lupauksia ja oletteko jo rikkoneet niitä? Itsehän olen perinteisesti (peräti parin vuoden ajalta) tällainen ruokalupausten tekijä. Kuten jotkut vanhat lukijat tietääkin (jos teistä enää ketään on jäljellä), olen aina ollut eläinoikeuksien puolestapuhuja ja jotenkin se oman ymmärryksen kasvaminen näiden asioiden ympärillä vielä entisestään viime vuosien aikana on vienyt siihen mielentilaan, että olen sitten päättänyt vuoden vaihteen olevan erinomainen hetki luvata aina jotain uutta parannusta omiin kulutustottumuksiin.

Erityisesti parin viime vuoden aikana kaupoissa kasvanut vegaanituotteiden määrä on tehnyt minusta jo lähes 98% kotivegaanin, tarkoittaen sitä, että oman kauppakassini sisältö on lähes aina vegaaninen. Työnluonteeni puolesta olen kuitenkin todella usein tilanteissa ja tilaisuuksissa, joissa ruuan sorttaaminen täysin eläinperättömäksi on lähes mahdotonta. Lihaa en luonnollisesti ole syönyt about 15 vuoteen, mutta viime aikoina olen kuitenkin alkanut systemaattisesti karsimaan ruokavaliostani myös muita eläinperäisiä asioita. Vuosi sitten uuden vuoden lupaukseni oli kanan (vaalean lihan) jättäminen ruokavaliostani pois kokonaan, eikä asia ole tuottanut minkäänlaista hankaluutta, ja jotenkin siinä samalla on vuoden mittaan karsiutunut kotikäytöstä myös kaikki maitotuotteet. Sitä huomaa kaupassa asioidessa oikeastaan kaikkien tuotteiden kanssa tekevän aina sen eläinystävällisen valinnan. Hesburgerissakin kun tilaa kasvistortillan, on itsestään selvää, että majoneesi ranskalaisillekin pitää olla sitten se vegaaninen. Kun vaihtoehto on, se pitää hyödyntää.

No mutta siihen tämän vuoden lupaukseen. Ikiaikaisena herkuttelijana päätin tällä kertaa ottaa kiinni tästä kulutustottumuksesta. Tein päätöksen, että aina kun ostan itselleni herkkuja, niiden on oltava vegaanisia. Ei enää karkkihyllystä Twix-patukkaa matkaan, eikä iänikuista Makuunin irtokarkkilaarien hamuamista, ei mitään eläinperäistä makeaa herkkua matkaan, kun itse ostokseni maksan - ei kaupoissa, ei kahviloissa. Kun menen sinne kaupan karkkilaarille, ostan vain täysin vegaanisia karkkeja. Samoin, jos ostan leivoksia tai jäätelöä, vain vegaanista. Suolaisten "herkkujen" perään en edes ole niin perso, mutta niidenkin kohdalla pyrin aina tekemään vegaanisen valinnan. Tässäkin kyseessä juuri se itseostaminen (eli about 80% kaikesta karkkimätöstä), mutta jos nyt töissä joku tarjoaa ei-veget kakkukahvit, niin kyllä kiitos. Olen tosin huomannut, ettei maitotuotteet muutenkaan vatsalleni sovi, joten välttelen hyvin pitkälle, enkä esim. jäätelöä juuri siksi voi muuten kuin kasvisversiona syödä, mutta anyhow, got the point.


Olen aina tiennyt, ettei omalla kohdallani sellainen täyskieltäytyminen toimi kunnolla. Pikkuhiljaa siis. On hyvä huomata, että kun sitten tulee tilanteita, että tällaisia "kiellettyjä karkkeja" on jossain tarjolla, ei ne enää edes niin hyviltä maistu mitä muisteli. Ja sehän on hienointa, että ihmisen makumieltymykset muuttuvat ja kaikkeen tottuu. Siinä missä soijamaito kahvissa maistui vielä vuosia takaperin todella oudolta, on nykyään se aito ja oikea maitokahvin maku - lehmän tissimaito tuo lähinnä puistatukset ja kasvimaidon puuttuessa olen oppinut juomaan kahvini mustana. Näin se menee. Ja jos joskus on tehnyt sen lupauksen, että on tammikuun tipattomalla, kyllä vain alkaa ties mitä bileitä olemaan joka kulman takana. Ei ehdottomuuksia, mutta pienillä päätöksillä parempaan päin.

Mutta että tällaista. Toistaiseksi on mennyt hyvin ja kauppojen vegekarkkivalikoimat on yllättäneet todella positiivisesti. Ikuisena Marianne-fanaatikkonakin on niin helppoa, kun kyseinen makeinen tähän kastiin kuuluu. Tässä on nyt sitten hyvä vuosi pohtia mitä ensi vuodenvaihteessa itselleen lupaa. Ehkä jätän kalan pois? Tai maitotuotteet ihan kokonaan ja lopullisesti, myös lounasravintoloissa? Saa nähdä. Siinä vaiheessa voi tosin olla helpompi vain siirtyä omiin eväisiin, ellei tässä vuoden aikana taas tarjonta kehity. Kuitenkin tällaisilla pienillä muutoksilla tätä vuotta eteenpäin.

Ja oma vuosihan vaihtui Lontoossa - vihdoinkin tuli sekin kaupunki koettua edes pienellä kosketuksella. Voisin siitäkin tänne kuvia jossain vaiheessa laittaa. Palataan taas :)