"Tuli vedenpaisumus ja tuli tuhotulva, mut sä vielä uit..."

Nuokuin tänään pitkin iltaa jo useampaan otteeseen ja toiveikkaasti ajattelin, että tämä, tämä on se ilta, kun käyn nukkumaan kymmenen aikaan ja herään aamulla vähintäänkin kahdeksalta ja kuvittelen, että on ihan normaali arki. Ei, tämä(kään) ei ollut se ilta, kun näin käy. En ole mitenkään erityisen väsynyt päivisin tai muutakaan masennukseen viittaavaa, lähinnä vain tämä rytmin ylläpitäminen on ollut todella haastavaa viime aikoina. Käyn nukkumaan reippaasti puolen yön jälkeen, usein vasta kahden pintaan, sitten herään aamulla ensimmäisen kerran kuuden aikaan ja kiroan mielessäni huonoja unia... saan uudelleen kiinni unesta ja sitten onkin taas miltei puolipäivä. Äsken sängyssä pyöriessä mietin taas tuhatta ja yhtä asiaa ja tietenkin sitä, että en varmaan kaikesta työväsymyksestä oikeassa arjessa edes pyörisi sängyssä, koska uni tulisi varmasti. Hiton korona. Ei olisi uskonut vielä muutama kuukausi sitten tällaisenkaan tilanteen olevan mahdollinen. 

Jos tässä vuoden sisään tiivistää tärkeimmät (viimeksi tänne olen kirjoitellut vuosi sitten pääsiäisenä näköjään), niin niin... noh, kesä oli todella kiva. Pitkä kesäloma ensimmäistä kertaa ehkä ikinä. Reissut pysyivät todella lähimatkailuna, kävin Sannan luona Tukholmassa (kuten pääsiäisenäkin olin käynyt) ja reissasin kavereiden kanssa Ouluun Qstockiin. Helsingissä kävin myös Wknd-festareilla ja näin kahden vuoden jälkeen voin jopa väittää heräileväni siihen musiikkigenreen, hämmentävää. Ja sitten oli Flow, elämäni ensimmäinen sellainen! Väitän vielä tällä kokemuksella, että en nyt ihan päässyt siihen hypetykseen sisälle, mutta ehkä se sieltä (tekisi mieli sanoa, että tänä vuonna, mutta ehei, tänä vuonna ei festareita nähdä).... Ja mitäs muuta viime kesään. Niin no 2019 oli ensimmäinen vuosi sitten 2011, kun en käynyt lainkaan Hollannissa! Se on jo aikamoista. Mutta kävin kyllä Tukholmassa ja törmäsin vanhakaupungin pubissa kivaan hollantilaiseen poikaan, joka tuli myöhemmin vierailemaan myös Helsingissä, joten ei kyllä vuotta, etteikö se maa jollain tapaa elämässäni kummittelisi. Mutta don't hold your breath, tämäkin jäi vain kivaksi kesäromanssimuistoksi, eikä siitä sen enempää. Tarina kuului kuitenkin ehdottomasti viime kesän hauskoihin juttuihin, joten onhan se hyvä mainita. Mitäs muuta... sitten tuli syksy, oli todella kivat ja onnistuneet henkilöstöjuhlat (jotenkin nämä kohokohdat on aina jollain tapaa "juhlaliitännäisiä", mutta ei anneta sen häiritä, juhlat ja tapahtumat kun nyt sattuu olemaan työtäni) ja oli toki töiden puolesta kaikenlaista muutakin tapahtumaa, risteilyja ja sen sellaista. Joulukuussa kävin myös vähän hengähtämässä Kanarian lämmössä ja pelaamassa ihan liikaa tennistä ja padelia... mutta joo, sellainen vuosi.

Ja niin, ostin asunnon! Se on ehdottomasti mainittava viime vuoden yhtenä isoimpana investointina. Joskaan en jotenkin osaa vieläkään asiaa ajatella, koska se laina ei sinällään vielä tunnu missään ja asuntokin valmistuu vasta lokakuussa. Oikeastaan ainoat asiat, jotka tästä muistuttaa on ne pankkitilillä hetken vierailevat järkyttävät summat, jotka lainanostoinakin tunnetaan, ja huhtikuussa tuli joku lasku ensimmäisistä muutostöistä, joita pyysin tiettyihin asunnon pintamateriaaleihin. Ja viime viikolla sain puhelun, että keittiön tiskiallas ei sellaisenaan mahdukaan, että vaihtaisivat sen toiseen malliin. Mutta niin, lokakuussa olisi sitten muutto Töölöstä ihan maaseudulle, Malmille... no ei kai, ei se nyt niin kaukana ole. Vähän jännittää, mutta toisaalta ainoat ehtoni keskustan ulkopuolelle muuton suhteen oli oma piha koirille ja alle puolen tunnin matka keskustaan. Nyt saan molemmat. 

Vähän kyllä ironista, että noita pankin lainapapereita ja lainaturvaa kirjoittaessa pohdittiin todennäköisyyttä töiden menetykseen ja siinä mietin, että en kyllä näe mitään realistista syytä miksi työpaikkani yht'äkkiä voisin menettää ja joku lomautus tuntui ihan maailman kaukaisemmalta ajatukselta (lainaturva ei btw turvaa lomautuksilta, ehehe, eipä tietenkään), koska kyllähän nyt laivat aina kulkee ja matkailu pyörii, joten ei ole mahdollista. No joka tapauksessa, tässä sitä ollaan. Matkailualan tapahtumatuottajana ei paljoa maaliskuussa naurattanut, kun kaikki yli 500 hengen tapahtumat kiellettiin ja työpöytä tyhjeni oikeasti käytännössä päivässä. Pari viikkoa ennen lomautusten käynnistymistä etätoimistolle pakotettuna tunsin oloni kyllä maailman turhimmaksi... kun vasta tammikuussa oli ollut aivan käsittämätön kiire mm. matkamessujen myötä ja keväälläkin piti olla vaikka mitä tapahtumaa ja messua toisen perään ja tuntui, ettei tiedä mitä projektia olisi fiksuinta priorisoida, ja sitten vaan kaikki seis. Niin absurdi tunne. Olin myös pääsiäiseksi varannut lennot Dubliniin (Tukholman Sanna muutti loppuvuodesta sinne) ja olin niin innoissani elämäni ensimmäisestä Irlannin reissusta ja joo... ei tullut sitäkään. Mietin myös viikonloppureissua Hollantiin ja muistan oikein pohtineeni, että Koningsdag menee kyllä aika myöhäiseksi, että pitäisikö sitä ennen jo ehtiä käymään, niin hehehe... onhan tämä nyt niin outoa.

Tosin jos jotain tästä korona-ajasta on oppinut, niin sen, ettei enää jotenkin stressaa pienistä muutoksista. Siis jos aiemmin pienemmätkin muutokset omissa suunnitelmissa kokivat kolauksen jonkun ulkopuolisen asian takia, enää ei oikein mikään hetkauta. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Alkuun tuntui, että nämä lomautusviikot matelee ihan tuhottoman hitaasti, mutta nyt on mennyt jo kohta pari kuukautta (eikä liiton kassasta ole tullut vielä euroakaan, taloudellinen puoli ehkä turhauttaa eniten, enkä varmasti ole ainut) ja kesä on saapunut. Tänään pyöräilin tennikseen flipflopit jalassa ja se jos joku on kesän merkki. Mistä muiden korona-arki koostuu? Oma listani on about seuraava:

Tennis. Seuran treenit keskeytettiin muutamaksi viikoksi, mutta nyt nekin palasi takaisin viikottaiseen aikatauluun. Olen pelannut tennistä about 3-4 kertaa viikossa ja kun tuota omaa pyykkikiertoa on seurannut, siellä on lähinnä urheilu- ja yövaatteita. Hehe, surullista vai mitä :D
Ruoka. Olen kokkaillut, kuten varmaan moni muukin. Mutta olen kyllä myös tilannut ihan luvattoman paljon ruokaa kotiin ja se on kaikkea muuta kuin fiksua tässä rahallisessa tilanteessa, mutta minkäs teet. Joka päivä ei myöskään vaan enää jaksa kokata! Etätöiden alkupuolella jaksoin myös leipoa paljon, mutta se on ehkä vähän jo hiipunut.
Käsityöt. Valehtelisin, jos väittäisin, että näitä olen tehnyt paljon... mutta olen kyllä pitkästä aikaa maalannut jonkun verran ja virkkasimpa itselleni pinon sellaisia pestäviä "vanulappuja". 
Hollanti. Aloitin tammikuussa jostain ihmeen päähänpistosta hollannin opiskelun Helsingin aikuisopistolla ja vaikka jatkokurssia ei siellä suoraan tässä tilanteessa järjestetty, opettajalla päätti jatkaa hommaa oman toiminimensä kautta ja pitää meille muutamalle innokkaalle zoomin välityksellä etätunteja kerran viikkoon. En todellakaan tiedä miksi juuri nyt tämänkin kielen tähän otin, mutta olen tosi tyytyväinen, että otin! Tulee käytettyjä aivoja edes johonkin toivottavasti jossain vaiheessa hyödylliseen asiaan. Ikinä ei tiedä mihin elämä vie ja toisaalta hauska opiskella kieltä, jonka ympäröimänä on kuitenkin joskus pidemmän aikaa elänyt.
Koirat. No mihinkäs ne nyt katoaisi... 24/7 tosin on tehnyt varmaan kaikille meille jo henkisesti tuhoa, joten välillä nuo karvapallot on käyneet myös äidillä ja siskolla hoidossa.

Pakko kyllä myös sanoa, että vaikka ei ole fyysisesti niitä läheisimpiä kavereita juurikaan nähnyt, nuo virtuaaliset viini-illat on olleet ihan toimivia konsepteja. Ja toki tenniksen myötä on nähnyt ihmisiä, ja on sitä myös tullut jonkun verran jotain ei niin kaveripohjaista ihmissuhdettakin työstettyä, kun ei ole nyt ollut mikään deittailun kulta-aika, niin on ollut vähän pakkokin keskittyä vain yhteen ihmiseen... joskin huomasin tuossa synttärikorttia kirjoittaessani luonnostelman (luonnostelen tekstit usein johonkin vihkoon ennen itse korttiin kirjoitusta) muodostuvan kaksipuoliseksi novelliksi, niin tuli vain tunne, että nyt vähän karkaa nää kirjoitelmat sen verran pitkäksi, että pitäisiköhän sitä purkaa kirjoituspainetta johonkin muualle :D Ehkä. Ja tuli käsikin kipeäksi, miten sitä joskus teininä on jaksanut sellaisella tahdilla jotain päiväkirjaakin kirjoittaa, hämmentävää. Mutta järki palasi  kyllä takaisin ja sen "kirjeen" revin sitten palasiksi ja kirjoitin korttiin ehkä kaksi lausetta.

Kaikkea se korona tekeekin. Mm. aiheutti tämän paluun tänne blogin puolelle... Niin monesti mietin, että pitäisikö lopettaa mokoma, mutta ei kai, hyvä tänne välillä tulla avautumaan. Kukaan näitä kuitenkaan enää lue :'D Nyt voisi kokeilla sitä nukkumista uusiksi. Ja loppuun vielä kuvituskuva, jossa fiilistelen meidän matkamessuosaston ihanaa pallomerta... vailla minkäänlaista huolta koronasta. Elämä on.


--
Kaikki ne katastrofit joita sä pelkäsit ne toteutui 
Tuli vedenpaisumus ja tuli tuhotulva, mut sä vielä uit 
Kävi kaikki klassiset ja siinä hukku kyllä usko ihmisiin 
Sanot nyt ei lähe enää, mut kun on takana tää
Niin sä lennät avaruuteen, beibi 
Mulle sä olet ihme 
Tää ei oo mikään sun tila viimeinen 
Älä katso inhoten peiliin 
Sieltä katsoo kyllä kaunis ihminen 
Sä lähdet maata kiertämään 
Ja kaikki planeetat on sua varten 
Tänään et viel uskalla ulos 
Jäädään uusimaan sun unelmii
--

Kommentit

  1. Hei kiva kun kirjotit! Täällä ainakin yks "ikivanha" blogin lukija ilahtu kuulumisista :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

DIY: ikkunalautojen uudistus

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti