SO LONG | Days of V 2.0

Lapsena oma haaveammatti oli eläinlääkäri, kuten varmaan monella muullakin samanikäisellä. Kuitenkin itseltä puuttui se intohimo kemiaan ja fysiikkaan, joten ajatus jäi sitten myöhemmin johonkin muiden juttujen jalkoihin. Oikeastaan en ollut koulussa koskaan mitenkään 'superhyvä' missään aineessa, vaan vedin lukuaineissa aika keskivertoa linjaa. Lukiossa omiksi vahvuuksiksi muodostui kuvataide, äidinkielen kielioppi (ei ainekirjoitus, vaan nimenomaan se pilkun viilaus), uskonto ja lakitieto. Opinto-ohjaaja halusi tapaamisissa tietää selkeät jatkosuunnitelmat, joten päätin, että haen lukemaan lakia. No hain, enkä oikeastaan tajunnut sitä lukemisen määrää valmennuskursseista huolimatta, joten siinä ylioppilasjuhliin sun muihin valmistautuessa sekin haave sitten vain jäi. Sääli, mutta elämä on. Myöhempinä vuosina päätin parina vuonna hakea opiskelemaan mm. graafista suunnittelua (jäi parista pisteestä kiinni), teologiaa, jotain yhteiskuntatieteisiin ja lakiin liittyvää Tampereell

Kun kerran lopettaa, on todella vaikea taas aloittaa. Pätee ihan kaikkeen, myös näihin 1,5 viikon mittaisiin blogitaukoihin. Kun ei ole oikein mitään erikoisempaa asiaa, tuntuu tosi hyödyttömältä kirjoittaa... ja vaikka kävijäliikennettä näkyy blogissa ihan kivasti olevankin, viimeaikainen kommenttien vähyys erityisesti omasta mielestäni 'kivoissa' postauksissa tuo vähän sellaisen 'ai eikö muka kukaan tykännyt?'-fiiliksen. Typerää, tiedän, mutta tiedättekö, kun itse on omassa päässään fiilistellyt jotain juttua tosi paljon ja sitten kukaan ei siihen mitään vastaa, niin tulee sellainen hölmö olo. Vähän, kun kertoo jollekin jonkun aivan hulvattoman hauskan itselle tapahtuneen jutun ja ne ei lainkaan tajua sitä hauskuutta siinä. Story of my life, hyvin pitkälti. No joo, eli jokaisen bloggaajan ehkä tuhat ja yksi kertaa toteama fakta - kommentit on bloggaamisen suola. Ne vaan on. Ne tuo sen vuorovaikutuksen siihen ja itsehän tykkään ihan noin blogin ulkopuolellakin jau

Meinasi melkein unohtua yksi parhaimmista Tukholma-postauksista tuonne luonnoksiin. Abba-museossa vierailu, joka oli ehdottomasti reissun kohokohta, ja jonne heti ensimmäisinä päivinä Sannan kanssa sunnattiin, molemmat ensimmäistä kertaa. En ole oikeastaan koskaan kunnolla fanittanut mitään bändiä (lukuunottamatta ehkä Bäkkäreitä tai Antti Tuiskua, koska niihin jollain tasolla kuuluu pieni fanitus), joten en lukisi itseäni myöskään Abba-faniksi. Museossa itse asiassa havahtui ensimmäistä kertaa siihen, etten oikeastaan tiedä bandistä yhtään mitään. Tiedän kyllä heidän musiikkinsa, osaan monesta biisistä lyriikat lähes ulkoa - jopa niistä vähemmän tunnetuista - ja aikoinaan SingStaria paljon 'pelatessa' Abba-versio oli se parhain, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa uhrasi ajatuksen esim. sille mistä bändin nimi tulee tai että ne jäsenethän on olleet naimisissa keskenään! Perusjuttuja, mutta jotenkin ehkä Abba lukeutuu omassa musiikkimaailmassa niihin bändeihin, joiden musiik

Voi eih, tää luonnos kyseisellä otsikolla ja kuvilla on peräti kuukauden takaa, mutta siltikin aika ajankohtainen. Joskin ne kesäkenkäkelit on nyt jo olleet tässä valloillaan useamman viikon, postausta tehdessä se oli sitä ensimmäisten lämpimien ilmojen fiiliestelyä :) On kyllä hieman ärsyttänyt, että tämä kevät on täällä Hollannissakin ollut hieman nihkeä ja käynnistyminen jollain tapaa hidasta. Eilen oli reipas 25 astetta lämmintä, mutta tänään taas kymmenisen astetta vähemmän ja tällaista heittelyä se on ollut viimeisen kuukauden verran, enemmän tietenkin noita kylmempiä ilmoja. Pukeutumisen kannalta aina yhtä ärsyttävää, kun saa joka aamu tarkistaa säätiedotuksen, että laittaakos päälle kesämekon vai pukee suosiolla sukkikset ja kevyttoppatakin.  No, nuo lämpimät päivät onneksi tuo luottamuksen siihen, että kesä lähestyy ja sehän se on tärkeintä. Kevätkuukaudet on menneet vauhdilla ja tosiaan ei kovin kauaa, kun saa suunnata sinne Suomeen kesäksi. Ilmoittauduin itseasiassa Lah

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Etenkin sille omalle, vaikka ei nyt useampana vuonna olla tätä kyseistä päivää yhdessä päästykään viettämään. Posti kuitenkin kuljetti kortit ja lahjat perille, ja onneksi nykypäivänä se useamman tuhannen kilometrin välimatka ei silti yhteydenpitoa estä :) Ja mitä niihin muihin äiteihin tulee, niin tosiaan alkaa omassakin lähipiirissä jo jokunen ystäväkin äiti olemaan, joten tietenkin isot äitienpäiväonnittelut myös sinne. Hassua jotenkin edes ajatella, että kyseinen juhla joskus voisi koskea myös itseä... tai no olenhan ollut karvaisten pikkulasten 'äiti' jo vuosia, mutta sillein oikeasti. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta juhlitaan nyt niitä oikeita äitejä, erityisesti jokainen sitä omaansa! <3

Rantalomailusta voi kesäaikaan nauttia myös Hollannissa, ja jos sen haluaa yhdistää kaupunkilomailuun, on Den Haag (The Hague) siihen erittäin hyvä vaihtoehto. Olin itse kyllä täysin tietoinen, että kaupungissa tuo ranta on, mutta en jotenkin sitten osannut sille juuri laittaa painoarvoa. Lisäksi tämä ensimmäinen vierailu juurikin tuonne rannalle osui mitä kurjempaan saumaan säiden suhteen, mutta silti väittäisin näkymän olleen ihan vakuuttava. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka asioiden suhteen yleensä näkee sen potentiaalin, oli se sitten loppuun kulutettu sohvapöytä, joka kaipaa pientä kunnostusta tai todella kurjassa säässä nähty rantamaisema tyhjyyttä ammottavine ravintoloineen. Joka tapauksessa, voin vain kuvitella kuinka ihana paikka tuo Haagin ranta on kulkea ja nauttia oikein aurinkoisena ja lämpimänä kesäpäivänä. Haagissa tosiaan pistäydyttiin matkalla Keukenhofiin King's Daytä edeltävän lauantaina, kun junienkin vaihto sattui kyseiseen kaupunkiin sopivasti. Tässä si