ABBA The Museum - Walk in, Dance out.


Meinasi melkein unohtua yksi parhaimmista Tukholma-postauksista tuonne luonnoksiin. Abba-museossa vierailu, joka oli ehdottomasti reissun kohokohta, ja jonne heti ensimmäisinä päivinä Sannan kanssa sunnattiin, molemmat ensimmäistä kertaa. En ole oikeastaan koskaan kunnolla fanittanut mitään bändiä (lukuunottamatta ehkä Bäkkäreitä tai Antti Tuiskua, koska niihin jollain tasolla kuuluu pieni fanitus), joten en lukisi itseäni myöskään Abba-faniksi. Museossa itse asiassa havahtui ensimmäistä kertaa siihen, etten oikeastaan tiedä bandistä yhtään mitään. Tiedän kyllä heidän musiikkinsa, osaan monesta biisistä lyriikat lähes ulkoa - jopa niistä vähemmän tunnetuista - ja aikoinaan SingStaria paljon 'pelatessa' Abba-versio oli se parhain, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa uhrasi ajatuksen esim. sille mistä bändin nimi tulee tai että ne jäsenethän on olleet naimisissa keskenään! Perusjuttuja, mutta jotenkin ehkä Abba lukeutuu omassa musiikkimaailmassa niihin bändeihin, joiden musiikki on itsessään niin vahvaa, ettei se bändin muu tarina oikeastaan ole kiinnostanut lainkaan. Eli voisi ehkä sanoa, että kerrankin asiat on siinä oikeassa tärkeysjärjestyksessä!

Museosta voi lukea enemmän tietoa täältä, mutta noin tiivistettynä voisi todeta, että kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen museo, vaan enemmänkin pieni Abba-teemainen elämys. Vaikka museo ei itsessään ole kovin suuri, tekemistä löytyy silti paljon ja aikaa saa helposti kulumaan parinkin tunnin verran. Esim. audiokierroksella osa tarinoista oli tooooodella pitkiä ja mielenkiintoisuudestaan huolimatta meinasi välillä keskittyminen hieman herpaantua. Lisäksi museossa on useita interaktiivisia osioita, joihin vierailija pääsee osalliseksi, mutta isomman ruuhkan osuessa paikalle saa varautua jonottelemaan pidemmänkin aikaa, jos haluaa vaikkapa kiivetä Abban kanssa lavalle tulkitsemaan Mamma Miaa tai Dancing Queenia (itse valitsin ensimmäisen). Niin ja tosiaan kaikki nuo omat esitykset saa myös nauhoitettua ja katseltua sitten jäkikäteen netistä lipusta löytyvällä tunnuksella! :) Harmiksi tosin itselle tuo juttu selvisi vasta jälkikäteen eikä sitä sitten osannut kaiken innostuksen keskellä valita sieltä niitä tallennusvaihtoehtoja (erityisesti siinä lavaesiintymisen kohdalla meni jotenkin koko mahdollisuus ihan ohi). Olisihan se ollut hauska niitä omia versiointejaan myöhemminkin katsella, kun omalla kameralla tallennettuna kaikki kuvat ei aina sitä priimaa ole.


Joka tapauksessa kierros oli todella viihdyttävä ja suosittelen vierailua museoon ihan jokaiselle, joka edes hieman bändiä on joskus fiilistellyt! :)











Olen joskus verrannut henkilökohtaisen spotify-listan selaamista alusvaatelaatikon tutkimiseen, koska mielestäni musiikkimaku on jollain tapaa todella henkilökohtainen asia. Ehkä erityisesti siksi, että ihmisillä on outo tapa tuomita muita sillä perusteella mikä heidän korvaansa on miellyttävää musiikkia, enkä ole ikinä ymmärtänyt miksi. Erityisesti konemusiikkiin mieltyneiden hollantilaisten kanssa koen aina todella turhauttavaksi kysymyksen millaisesta musiikista pidän, koska jos se ei ole hollantilaisten festareiden täyttämää dj-ränkytystä, se ei ole musiikkia lainkaan. Yleensä siis jo siinä vaiheessa, kun joku hollantilainen kertoo rakastavansa festareilla käymistä tiedän, että se musiikkikeskustelu on jälleen kerran edessä, ja vaikka itse en ole koskaan ketään musiikkimaun perusteella vaivautunut tuomitsemaan, täällä se tuntuu olevan monelle iso juttu.

Joka tapauksessa aasinsiltana takaisin Abbaan, kyseinen bändi tiivistää erityisen hyvin millaisesta musiikista pidän. Pidän musiikista, jonka mukana voi ja haluaa laulaa!! Ei sen enempää. Pidän hyvänmielen musiikista, musiikista, joka tekee iloiseksi ja jossa on tarttuvat lyriikat. Siksi pidän Abbasta. Yllä oleva kuva on valitettavasti lavastettu, koska juuri tuossa kopissa ei nuo äänitysvehkeet toimineet ja Sanna ei ollut liian halukas muihin jonottamaan, koska kopeista raikasi se laulu kohtuu kuuluvasti myös muille museovieraille. Itse en asiasta olisi juuri välittänyt, koska hauskaahan tuonne oli tultu pitämään, eikä muiden lauluääntä tuomitsemaan, ja tästä syystä olinkin yksi niistä harvoista, jotka täysillä vetivät myös tuolla interaktiivisella lavalla oman biisinsä :p Ehkä ihan hyvä vaan, ettei se nauhalle lopulta päätynyt, mutta olipa ainakin hauskaa. Ja sehän on tärkeintä.












Unohtui vielä mainita, että Abba-museo ei ole sisäänpääsymaksultaan sieltä huokeimmasta päästä, vaan elämyksestä saa pulittaa päälle parikymmentä euroa per naama eikä opiskelija-alennuksia tunneta (myöskään Tukholma-kortilla ei tee tuolla mitään, jos jollain sellainen on käytössä). Audio-kierros tuo lisähintaa muutaman euron, ja tietenkin itseni kaltaisille 'joku Abba-juttu on saatava muistoksi' -vierailijoille myös museon putiikki saattaa tuoda pienen loven lompakkoon. Itse tosin shoppailin suurimmaksi osaksi silmillä ja pelkkä tuotteiden katselu ja hipelöinti toi suurta nautintoa, niin hullua kuin se onkin. Lopulta rahaa meni yhteensä ehkä saman verran kuin sisäänpääsyynkin, ja tuolla rahalla sain mustan kangaskassin (joka on ollut todella ahkerassa käytössä), pienen heijastimen (näytti enemmänkin laukkukorulta, oli pakko saada), magneetin (sellainen kiva mustavalkoinen), postikortin (tuo puistopenkki-kuva) ja pienen vesipullon. 

...Olihan tuossakin jo muutama muisto, mutta kassajonossa itseäni edeltävä asiakas käytti ostoksiinsa parisen sataa euroa, joten väittäisin päässeeni aika vähällä.


Löytyykö muita museossa vierailleita, mitä tykkäsitte? :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti