27/5

Kun kerran lopettaa, on todella vaikea taas aloittaa. Pätee ihan kaikkeen, myös näihin 1,5 viikon mittaisiin blogitaukoihin. Kun ei ole oikein mitään erikoisempaa asiaa, tuntuu tosi hyödyttömältä kirjoittaa... ja vaikka kävijäliikennettä näkyy blogissa ihan kivasti olevankin, viimeaikainen kommenttien vähyys erityisesti omasta mielestäni 'kivoissa' postauksissa tuo vähän sellaisen 'ai eikö muka kukaan tykännyt?'-fiiliksen. Typerää, tiedän, mutta tiedättekö, kun itse on omassa päässään fiilistellyt jotain juttua tosi paljon ja sitten kukaan ei siihen mitään vastaa, niin tulee sellainen hölmö olo. Vähän, kun kertoo jollekin jonkun aivan hulvattoman hauskan itselle tapahtuneen jutun ja ne ei lainkaan tajua sitä hauskuutta siinä. Story of my life, hyvin pitkälti.

No joo, eli jokaisen bloggaajan ehkä tuhat ja yksi kertaa toteama fakta - kommentit on bloggaamisen suola. Ne vaan on. Ne tuo sen vuorovaikutuksen siihen ja itsehän tykkään ihan noin blogin ulkopuolellakin jauhaa puolituttujen ja tuntemattomien kanssa asiasta kuin asiasta. Koska se nyt vaan on kivaa, vuorovaikutus. Mutta mitäs muuta, viime viikon vuorovaikutukset on lähinnä tapahtuneet viikonloppujen muodossa kavereita nähden ja viimeisiä fiiliksiä Bredan yöelämästä ottaen. Nyt se vasta kolahtaakin, että tämä osio elämästä onkin kohta sitten ohi. Kaksi vuotta. Ja vastahan sitä fiilisteli, että hei kohta muutan Hollantiin. Hullua.

Tämä kämppä pitäisi olla tyhjennettynä sunnuntaihin mennessä (tavoite on siis lauantaissa) ja maanantaina on tapaaminen graduohjaajan kanssa. Pitäisi olla jo hyvä kasa tuloksia kasassa, mutta arvaatte varmaan, etten ihan hirveän pitkällä ole noiden analyysien kanssa. Olen tosin kyllä siistinyt sitä SPSS-dataa jonkin verran, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Tää kevät ja viimeiset viikot on vaan omalla kohdalla menneet niin tylsyydessä, kun ei mitään uusintojakaan ole ollut. Muutaman luokkakaverin kanssa juteltua tosin ei käy heitäkään kateeksi, kun on ties kuinka monta tenttiä ja työtä palautettavana, että mitäköhän taas sitä tässä valitan. Viime keväänä olisin antanut mitä tahansa tästä olotilasta. Miksi ne työmäärät muuten aina jakaantuukin juuri näin? Koskaan ei ole sellaista tasaista...

Veikkaan kyllä, että ehtii tässä vielä se kiirekin tulemaan, kun ensimmäisen version palautus on jo 18. päivä ensi kuuta ja siiheksi pitäisi sitten olla koko homma aika hyvin kasassa. Saa nähdä millaisella draivilla sitä sitten Suomesta käsin saa kirjoitelua, hyvällä toivottavasti. Lentohan on varattu 1,5 viikon päähän ja tässä kaiken tavaramäärän keskellä olen todella herännyt siihen, etten tule millään näitä muutamassa matkalaukussa sitten elokuussa Suomeen saamaan. Tällä kertaa, kun tosiaan laukkuja on mukana vain yksi... Tetén kanssa matkustaessa on hieman karsittava jostain ja en yksinkertaisesti saa kahta matkalaukkua ja koiraa samalla kertaa kulkemaan. En edes yritä. Toisaalta samalla myös pelaan hieman aikaa päätösten suhteen, että mitä sitten syksyllä tekee. Jos käy säkä ja töitä löytyy Hollannista, on tosi kätevää, että iso osa tavaroista odottelee täällä. Jos taas ei, sitten ei. Asioilla on tapana järjestyä juuri niin kuin niiden on tarkoituskin. Itseasiassa ensi viikon tiistaina meillä on myös 'Career Day' järjestettynä koulun puolesta, ehkä jollain tapaa ajatuksena selvittää opiskelijoiden ajatuksia tulevaisuuden mahdollisuuksista. Saa nähdä mitä siitä saa irti, toivottavasti mahdollisimman paljon. 

Niin ja tosiaan postauksen kuvat on yllättäen nuokin huhtikuulta (tää toukokuu on niin kadonnut johonkin), mutta eipä noissa säissä ole juuri muutosta tapahtunut, että se olisi esim. pukeutumiseen jollain tapaa vaikuttanut. Tosin jos tästä nyt jonkinlaista 'päivän asua' haetaan, niin olisin kyllä jälkeenpäin vaihtanut huivin johonkin toiseen, vaikka harmaaseen, kun jotenkin tuo kyseinen kokonaisuus on liian sellainen väkinäinen. Isot on ongelmat.

Neule/H&M, housut/Seppälä, kengät/Converse, huivi/Mulberry, laukku/LV, blehat/RayBan

Ainiin ja kun sitä aikaa on ollut, olen löytänyt niinkin ajankohtaisen ja tuoreen sarjan kuin Ally McBeal. Seriously? Seriously. Nyt ymmärrän, miksi ala-asteella luokkakaverit sitä katsoivat! Koska sehän on siis jotenkin niin kaikkea muuta, kuin 'aikuisten sarja', vaikka lakiteemalla on ehkä jotain muuta haettu, en tiedä. En tosin tykkää, että ne muka aina voittaa jokaisen casen, ja toiseksi (näin kolmannen kauden kohdalla) olen jo todella täynnä sitä Allyn hahmoa, niin rasittava. Mutta katsompa silti, kun on tylsää. Ja on siinä sarjassa jotain koukuttavaakin, nimittäin tämä tanssi...