Päivän asua ja muuta sekalaista

Tänään meillä oli koululla paneelikeskustelu, joka lähinnä siis koostui palautteesta kursseja sekä koko maisterivuotta kohtaan. Koska tämä on ensimmäinen vuosi kun tuo ohjelma on Tilburgin yliopiston sijaan NHTV:lla, paljon on vielä hiottavaa ja muokattavaa, joten opiskelijoiden palaute on ensisijaisen tärkeää. Huomaa monessakin asiassa kuinka monet Tilburgin proffat on edelleen ihan pihalla NHTV:n systeemeistä ja monet tosi yksinkertaiset käytännön asiat ei toimi sitten niin millään, kun on totuttu vuosia tekemään jollain tietyllä tavalla ja nyt sitten pitääkin tehdä jollain toisella. Lisäksi monet noista proffista edelleen opettaa myös Tilburgin yliopistolla, joten ei ihmekään, jos on pakka vielä hieman sekaisin. Mutta kyllä se siitä, ensi vuonna on taas monella paljon helpompaa.

Viimeiset viikot on olleet ihan supertylsiä ja oli taas vaihteeksi niin kiva yksinkertaisesti vaan saada normaalisti aikataulutettu päivä. Se, että saa herätä herätyskelloon silloin kahdeksan jälkeen, keittää aamukahvin, meikata, pukeutua ja viedä Tetén ulos niiden entisten rutiinien mukaan oli jotenkin todella virkistävää. Nautin suunnattomasti vapaapäivistä, mutta ei niitä loputtomiin jaksa, kun kukaan muu ei ole vapaalla. Luulen, että jatkossa sellainen neljän päivän työviikko voisi toimia itsellä todella kivasti. Neljä arkipäivää, yksi päivä itselle ja kaksi normaalia viikonloppupäivää kavereiden näkemiseen ja muuhun viikonlopputouhuun. Tuollaisella systeemillä sitä saisi sen yhden extrapäivän ihan vain itselle palautumiseen, ja sitten sen pari vapaapäivää siihen muuhun vapaa-aikaan. Pidennetyt viikonloppureissutkin toimisi tuolla kaavalla todella kätevästi useammin. Pitääkin alkaa katselemaan jotain 30h soppareita sillä silmällä... joskin niitä tuskin ihan liikaa on.



Joka tapauksessa päivästä teki kivemman myös se, että sai vaihteeksi pukea myös jotain muuta kuin ne kauhtuneet verkkarit ja t-paidan. Ei siinä, onhan verkkareissa paljon mukavampi olla, mutta on se välillä ihan kiva pukea normaalitkin vaatteet, joskin selkeästi olen alkanut taipumaan todella mukavuudenhaluiselle linjalle noidenkin valintojen kanssa. Trikoohame on yksi erinomainen esimerkki tästä, voiko mukavempaa vaatetta olla? Jotenkin se sukkahousujen kiristävä fiilis on jo yksinään ihan tarpeeksi, joten tuollainen vaatekappale kyllä tuo mukavuutta aikalailla. (Alan kuulostamaan ihan meidän äidiltä näiden perusteluiden kanssa: mukavuus ja käytännöllisyys, missä vaiheessa ne ajoi muodikkuuden ohi?!)

Muodikasta tai ei, niin silti sain aikaiseksi asukuvat, kerrankin. Kotiin tullessa olin jo vaihtamassa samantein kotivaatteisiin, kun näin kameran nurkassa ja muistin, että hemmetti onhan mulla se blogi, että nyt tai ei koskaan, kun kerran valoisaakin on. Teté on niin ihana, kun se omalla tavallaan muistuttaa niin Viliä silloin, kun ottaa kameran esille. Vilikin oli aina jokaisessa kuvassa mukana, joskin Teté on vielä vähän ujompi, kun ei ole ihan varma mitä tapahtuu. Parissa kuvassa tosin tyttö kiipesi jalkaa vasten sen oloisena, että hei olen tässä. On se niin suloinen. 



On hassua ajatella, että vielä vuosi takaperin Teté oli jossain ihan muualla, ehkä jossain toisessa perheessä tai jo kadulle hylättynä. Teté oli tarhalle poimittu vasta kesäkuussa, joten mitä sitten pienen elämässä onkaan tapahtunut, on kyllä vuodessa tullut iso muutos siihen. Olen edelleen niin onnellinen päätöksestä adoptoida tuollainen pieni rescue-tapaus. Olin tosin päätöksestä varma jo Vilin aikoihin, että jos koskaan uutta koiraa otan, sen on oltava todella kodin tarpeessa. Halusin nuorehkon, mutta kuitenkin ehdottomasti aikuisen koiran, koska niille on yleensä vähemmän ottajia kuin pennuille, ja toisaalta en mitenkään erityisesti kaipaa sitä pentuvaihetta. Kyllähän noiden aikuistenkin kanssa esiintyy paljon eroahdistusta sun muita sisäsiisteysongelmia usein alkuun, mutta jotenkin halusin minimoida tällaiset 'riskit', koska pentujen kanssa siltä ei voi välttyä. Ja nappiin meni.

En vain voi tarpeeksi hehkuttaa sitä onnea mikä meillä Tetén kanssa kävi. Tyttö oli alusta alkaen sisäsiisti ja todella ihana luonne, jäi kiltisti kotiin yksin, eikä ole tuhonnut tavaran tavaraa koko aikana. Lisäksi tytön kehityksen seuraaminen ujosta ja aliravitusta, onnelliseksi ja elämää täynnä olevaksi pikkukoiraksi, on kyllä ollut ihan korvaamaton kokemus. Edelleenkään tosin en väitä tuntevani tätä pikkutyttöä lähellekään samalla tavalla mitä Vilin tunsin (yllätys, 17v. vs. 8kk) ja toisinaan tulee käytöksessa yllätyksiä, kun huomaa, että jaahas, sinä otatkin asian näin, kun Vilin kanssa oli tottunut muuhun. Kuitenkin, on ihana huomata se yhteisen suhteen ja luottamuksen kehitys päivä päivältä molemmin puolin, ja luulen, että vuoden parin päästä aletaan olemaan jo todella hyvissä uomissa tuon kaiken suhteen.



Että niin, onnellinen koiranomistaja ilmoittautuu. Ikävä Viliä on edelleen, ja toisinaan se iskee todella kovaa. Kuulun myös niihin ihmisiin, jotka höpöttelee koiralleen päivät pitkät ja joskus kerron Tetéllenkin tarinoita Vilistä. Erityisesti silloin, jos tyttö hölmöilee jotain, niin jollain levelillä uskon asian menevän paremmin perille, kun sanon, että Vilikin osasi käyttäytyä näissä tilanteissa... :p Toisaalta kyllä myös kehun tytön aivan äärimmäistä kiltteyttä monissa tilanteissa. Selkeästi huomaa Vilin syntyneen tavallaan 'kultalusikka suussa' kuten sanotaan, koska poika oli paljon itsepäisempi ja osasi kyllä vaatia asioita, jotka koki itselleen kuuluvan - Tetéstä taas jollain tapaa huokuu se kiitollisuus ja nöyryys useissa tilanteissa ja tuntuu joskus jopa hämmentävältä, että eihän sun lapsirakas tarvitse tuolla lailla nöyristellä... En tiedä miten asiaa paremmin kuvailla, mutta ehkä joku samassa tilanteessa ollut tietää suunnilleen mitä tarkoitan. Joka tapauksessa, ehkä se pointti oli, että kaiken tämän jälkeen en vain ymmärrä niitä ihmisiä, jotka kehtaa väittää, etteikö koirat olisi tuntevia ja älykkäitä, yksilöllisiä persoonia... Sillä sitä ne todella on.

Tällainen koira-painotteinen postaus siis, vaikka idea oli lähinnä puhua jotain vaatteista, mutta se vähän meni jo :D Joka tapauksessa, ihanaa on kevät! Odotan niin, että tässä tämä elämä taas vähän aktivoituu ja pääsee niiden verkkareiden ja tennishameiden sijaa tosiaan taas nauttimaan myös keväisen vaatekaapin sisällöstä. Erityisen kiva on tänä vuonna käydä siellä Tukholmassakin keväiseen aikaan, tuo ihan eri fiiliksen jo matkalaukunkin pakkaamiseen :p

Pusero - Primark // hame- H&M // sukkahousut (50den) - Primark // huivi - Mulberry // trenssi - VeroModa // saappaat  - Massimo Dutti // laukku - Louis Vuitton

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti