25 faktaa

Näitä faktapostauksia on pyörinyt blogeissa aika ajoin ja olen itse ollut edellisen blogin kanssa aika huono vastailemaan näihin. Vaikka kyseessä onkin 'satunnaiset faktat', koen aina suurta ongelmaa priorisoida mitään faktoja. On sitä ihmisellä ongelmat, mutta kokeillaan... 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitettasi. 

 1. Aloitin bloggaamisen 8. toukokuuta 2010 tradenomiksi valmistumisen kynnyksellä vajaa viisi vuotta sitten. Tästä syystä koin uuden blogin aloituksen näin samoihin aikoihin jotenkin todella sopivaksi. Kesän päätteeksi olisi tarkoitus valmistua maisteriksi, joten uuden blogin aloitus tähän saumaan tuntui jotenkin todella hyvältä. Jollain tapaa uusi alku, mutta kuitenkin vielä raapaisua sieltä 'vanhasta'. 

 2. 'Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty'. En suunnittele paperille, mutta mietin usein juttuja etukäteen ja punnitsen erilaiset vaihtoehdot ja mietin valmiiksi niin B- kuin C- suunnitelmatkin. Tosin en koskaan suunnittele paperille mitään, vaan pyörittelen asioita mielessäni ja lopulta suoritan useat asiat viime hetkellä kohtuullisen paineen alla, oli kyse sitten vaikka pakkaamisesta tai koulutehtävistä. En osaa olla, jos aikaa on liikaa. 

 3. Opiskelen todella mielenkiintoista alaa, mutta en edelleenkään oikein osaa kääntää suoraan Suomeksi mitä opiskelen. Valmistumisen jälkeen nimike on 'Master of Science in Leisure Studies', mutta edelleen tuo sana 'leisure' on kyllä yksi ärsytys, kun sille ei löydy vastiketta oikeastaan mistään kielestä... 

 4. Ärsyynnyn TV-sarjoja katsellessa epäolennaisuuksista. Tällä hetkellä katselen lukijoiden suosittelemaa Pretty Little Liarsia ja kyseinen sarja on täynnä tällaisia kohtia. En ymmärrä esim. miten niillä ei koskaan ole puhelimet äänellisellä, kun joku yrittää paniikissa soittaa, mutta sitten kuitenkin tekstarien ääni tulee aina täysillä ja väärään aikaan. Enkä edes lähde siihen, miten ne panikoidessaan juoksee aina mitä typerimpään suuntaan jne. Mutta se mistä en edelleenkään en ole päässyt yli, on se, ettei tennissyötöstä kuulu sitä pallon ääntä, kun maila siihen osuu. Etenkin, kun kohtaus oli vielä olennainen "Wow, you have a killer serve" tai jotain vastaavaa, eikä se edes osu palloon :D Itse peliin oli kyllä lisätty ne osumaäänet, mutta ei syöttöön... Ei edes voi ärsyttää näin paljon, mutta ärsyttää silti. 

 5. Luulen, että omalla kohdallani parin vuoden takainen 27-kriisi oli paljon pahempi kuin tämä paljon puhuttu 30-kriisi. Jotenkin silloin 2012 kesällä vuoden takainen ero, kyllästyminen sen hetkiseen työhön ja tunne, ettei elä elämää täysillä kärjistyi jotenkin siihen vanhenemisen pelkoon. Samalla Vilin ensimmäiset sydänongelmat iskivät tajuntaan elämän rajallisuuden ja sen, että mitä jos ei ehdikään tehdä kaikkea mitä haluaa, vaan jumittaa vaan asioissa, jotka eivät itselle anna mitään - ja se, että ne tympeät asiat joutuu vielä joskus kohtaamaan ilman sitä parasta ystävää. 2013 nuo pelot sitten saivat päätöksensä, ja sitä myöten se kriisi on toistaiseksi rauhoittunut... ehkä jokin aikakausi sai tavallaan päätöksensä, eikä se henkinen rajapyykki ollutkaan se 30 ikävuotta vaan jokin ihan muu.  

6. Olen viime aikoina haaveillut salaa takaisin Helsinkiin muutosta. En mitenkään jatkuvasti, mutta huomaan selailevani niin työpaikkoja kuin asuntojakin siltä suunnalta vähän turhan paljon... 

 7. Kuitenkin nämä tällaiset maaliskuun alun 15 asteen päivät saa aina ajatukset uusiksi. Miksen vaan voi tuoda tätä ilmastoa ja aurinkoa Helsinkiin?! Olisi kaikki niin paljon helpompaa... 

 8. Hollannissa asuminen on muuttanut tosi paljon kulutustottumuksiani ja se, että aikaisemmin tuhlaili todella huolettomasti vaikka mihin turhaan, nykyään mietin todella tarkkaan mihin rahani laitan. Myös käytettyjen tavaroiden ostaminen ja erilaisten tarjousten vertailu on tullut tavaksi. Hollannissa muutenkin sellaista silmiinpistävää tuhlailua tunnutaan katsovan huonolla, kun taas silmiinpistävä piheys on todella normaalia. Niinkuin joku totesi, älä ihmettele, jos hollantilaisessa kodissa saat jakaa teepussinkin kahvipöydässä vieruskaverin kanssa. 

 9. Edelliseen liittyen, olen viime aikoina viettänyt vaarallisen paljon aikaa second-hand nettikaupoissa vertailemassa ja tutkimassa erityisesti erilaisten design-tuotteiden hinta-laatusuhteita ja tehnytkin muutaman tilauksen, erilaisin lopputuloksin. Niistä ehkä lisää myöhemmin. 

10. Rakastan 'ikkunashoppailua' nettikaupoissa. Saatan lisätä ostoskoriin kymmeniä tuotteita roikottaen niitä siellä päiviä (kunnes ne loppuu tai sivuhistoria tyhjenee), kuitenkaan koskaan mitään tilaamatta. Yleensä tilaan tuotteen vasta siinä vaiheessa, kun tuota ostoskoriin ja takaisin vatkaamista on tarpeeksi kauan tullut tehtyä, mutta todella usein ehdin jo kyllästyä moniin juttuihin niitä tarpeeksi kauan kuvissa kateltuna. 

 11. Olen tavaan todella 'herkkä' arvostelulle, mutta saan kehuista ja onnistumisista pakkopaineen suorittaa. Muistan mm. kun lukiossa sain 'vahingossa' ensimmäisestä historian kokeesta 9, mutta yläasteella (täysin eri koulu ja opettaja) historian numeroni oli ollut 6. En siis odottanut kyseiseltä aineelta kummoisia tuloksia tai halunnut siihen sen enempää panostaa, mutta tuurilla ja tärppilukemisella osui hyvä esseekysymys kohdalle ja sitä myöten myös kiitettävä tulos. Olin arvosanasta osittain turhautunut, koska sen jälkeen koin jollain tavalla pakoksi lukea kaikkiin historian kokeisiin kunnolla, koska pelkäsin, että se opettaja pettyy, etten olekaan niin hyvä, kuin mitä ensimmäinen koe näytti. Sama jatkuu edelleen. Koska ensimmäiset arvosanat meni tänä vuonna yli seiskan, tuli pakkofiilis saada kaikesta yli seiska. Viime vuonna sitä fiilistä ei ollut. 

 12. Ylläolevasta syystä en siedä esimerkiksi esimiehiä, jotka eivät tajua positiivisen palautteen merkitystä työelämässä, vaan jaksavat aina vaan muistuttaa siitä mitä pitäisi parantaa ja luulevat yleisen 'tosi hyvä' -palautteen olevan tarpeeksi. Voi että olisi monella työntekijällä parempi fiilis, jos esimiehet tajuaisivat yksilöllisen ja yksityiskohtaisen positiivisen palautteen merkityksen! Jotenkin vaan tuntuu, että etenkin Suomessa se kehujen antaminen toiselle on aina niin hemmetin vaikeaa ja koetaan olevan jotenkin itseltä pois. Ulkonäöstä kyllä varmaan jokainen kuulee vähän väliä jotain, oli se sitten kiva mekko tai nätti hymy, mutta kuinka usein tulee kuultua kyvyistä/persoonasta/käytöksestä positiivista palautetta? Aika harvoin. 

 13. Viitaten edelliseen, olen tietoisesti yrittänyt sanoa ihmisille niitä positiivisia asioita ääneen, joita vain usein itsekseni ajattelen. Itsellä tuollaiset kommentit on pelastaneet monta muuten ikävää päivää, eihän sitä tiedä jos se toimii muillekin. 

14. Ihastun usein tv-sarjojen henkilöihin monistakin eri syistä ja sitten totean kavereille, että no jos tollainen mies olisikin, niin kai sitä nyt seurustelisi (eikä millään voi ymmärtää niiden päähenkilöiden valitessa joku muu tai olla valitsematta ketään). Sitten pohdin itse tapaamiani miehiä ja usein tajuan, että itsellä on jossain vaiheessa ollut ihan samanlainen 'kala koukussa' ja jostain kumman syystä niistäkin on tosielämässä löytänyt jotain vikaa.  

15. Edellisestä syystä en enää voi oikein katsoa Disneyn vanhoja leffoja, koska olen muuttunut niin kyyniseksi niitä erinäisiä rakkaustarinoita kohtaan. Muistan, kun 7-vuotiaana toivoin, että luokallani ollut kiva poika olisi tullut ikkunan taakse taikamaton kanssa hakemaan minut lennolle niinkuin Aladdin haki Jasminen. No ei tullut. Mutta olihan se poika tavallaan oman elämänsä Aladdin sitten myöhempinä vuosina, kun jäi kiinni kaikenmaailman näpistyksistä, tupakoi koulun ruokalassa ja lensi lopulta tarkkikselle. Ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa. 

16. Olen rekisteröitynyt Couchsurfing-sivustolle, mutta lukuisista majoituspyynnöistä huolimatta en ole vielä kertaakaan uskaltanut ketään majoittaa. Olen kyllä Suomessa ja ulkomailla käynyt eventeissä ja tavannut surffaajia, mutta jotenkin täysin vieraan ihmisen ottaminen kotiin tuntuu edelleenkin hieman vaikealta. Enkä itse ole toistaiseksi edes miettinyt vaihtoehtoa majoittua ulkomailla jonkun vieraan kotona. Idea on mielestäni todella kiva ja toimiva, mutta silti. En tiedä miksi. 

 17. Värjäsin pari kuukautta takaperin hiukseni takaisin vaaleiksi, tai sellaisiksi tummanvaaleiksi, ja nyt jotenkin mietin, että olisi kiva, jos ne olisi vieläkin vaaleammat. Vielä jonkin ajan takainen ajatus täysin oman värin kasvattamisesta takaisin on siis mennyt ihan päälaelleen. Mutta ehkä nyt vielä hauduttelen asiaa, niinkuin hauduttelen ostoksia. 

 18. Nautin päteä ja olla oikeassa, ja yleensä jos en tiedä asiasta tarpeeksi, en halua edes keskustella asiasta, koska en jotenkin voi sietää tyhjää argumentointia. Saatan sanoa, että olen tätä mieltä, mutta en halua keskustella asiasta, koska en tiedä onko asia näin enkä tiedä tarpeeksi. Tästä syystä myös inhoan niitä ihmisiä, ketkä on laukomassa mielipiteitään faktoina asioista, joista ei tiedä yhtään mitään. Erityisesti eläinoikeusasioissa nämä tilanteet saa sappeni kiehumaan oikein kunnolla. Nykyisten opintojen myötä, kun tuota 'akateemisuutta' nyt on pitänyt harjoitella kaikkien tuotoksien suhteen, omalla tavalla nautin siitä, että jokaikinen argumentti pitää tukea jollain lähteellä ja ne lähteetkin pitää olla tietyn tasoisia julkaisuja. Voin vain kuvitella kuinka paljon ärsyttävämmäksi keskustelukumppaniksi muutun jatkossa... 

 19. Olen sokerinarkkari. Syön makeaa lähes päivittäin, enkä osaa kuvitella ruokailua ilman jonkinlaista jälkkäriä. Jos päätän ottaa jokusen päivän tai viikon kevyemmin ilman herkuttelua, korvaa karkit/suklaan/jäätelön/leivokset esim. 'iltakaakao', koska se makea vaan on saatava jostain. Aikoisemmin kulutin myös todella paljon sokerittomia limppareita, mutta siinä vaiheessa, kun tajusin koukuttumisen olevan enemmän niihin hiilihappoihin, vaihdoin limpparit soodaveteen - ei varmaan tarvitse sanoa kuinka hyvää teki ihan jo yleiselle hyvinvoinnille! 

 20. Viitaten edelliseen, en kuitenkaan ole millään tapaa koukussa muuten epäterveelliseen ruokaan. Syön todella harvoin ns. roskaruokaa ja suosin todella paljon salaatteja, keittoja ja muutenkin kasvispainotteista ruokaa. Suomesta kaipaan eniten 'ruissipsejä', koska tykkään dippailla vihanneksia, mutta kaipaan niiden seuraan myös jotain rapeaa. En kuitenkaan erityisemmin välitä onko se rapea niitä ruissipsejä vai tavallisia, ja siksi tuntuu tosi turhalta syödä niitä tavallisia, kun ei oikeasti edes olisi mitään tarvetta/halua sille. Joka tapauksessa, tässä siis ehkä syy, etten ole vielä toistaiseksi ole levinnyt ihan luonnottomaksi mitoiltani, kun se ruokavalio on rempallaan vain puoliksi. 

 21. Rakastan Harry Pottereita, niin kirjoina kuin myös leffoina ja myös Taru Sormusten Herrasta trilogiat iskee todella kovaa. Näiden myötä nautin todella paljon myös käyttää kielikuvia, viittauksia ja vertauksia liittyen fantasiamaailmaan, erityisesti juuri Pottereihin ihan arkipäiväisissä asioissa. Mielestäni tavallinen arki vain kaipaa pienen lisän fantasiaa ja 'taikuutta' aina silloin tällöin. 

 22. Vessani seinällä, pöntön yläpuolella, on taulu, jossa lukee: "Ministry of Magic, this way" (ja perässä luonnollisesti nuoli, joka osoittaa alaspäin). 

 23. Nimesin aikaisemmin treffailemiani miehiä fantasiahahmojen mukaan, mutta sitten aloin näkemään heissä liikaa kyseisten henkilöiden piirteitä, joten lopetin. Osittain voi tosin johtua siitäkin, että tavallaan lopetin myös treffailun, mutta kuitenkin. 

 24. Nautin suunnattomasti lukea omia vanhoja blogitekstejäni ja saatan toisinaan käyttää useamman tunnin kerralla tähän huviin. Ihmismieli toimii siinä mielessä hassusti, että väite 'aika kultaa muistot' pitää liiankin hyvin paikkansa. Monet asiat ja tapahtumat muuttaa ajan kuluessa muotoaan miten ne muistaa tai jopa miten ne haluaa muistaa, ja suurimman osan niistä arjen pienistä jutuista ajan kuluessa unohtaa. Tästä syystä kirjoitan blogiin paljon muitakin fiiliksiä kuin vain mietteitä sen päivän paidan väristä. On todella mielenkiintoista ja tavallaan myös 'kasvattavaa' lukea, miten ajatukset ja mielipiteet on muuttuneet vuosien saatossa. Viidessä vuodessakin on tapahtunut todella paljon... 

 25. Siinä missä nautin lukea niitä omia tekstejä, luen aina myös tekstien vanhat kommentit. Tulee todella hyvä fiilis, kun välillä tajuaa, että tämä ja tämäkin lukija on ollut mukana näin kauan! Ja vaikka se välillä tuntuu tyhjän jauhannalta, niin kyllä sitä bloggaajana arvostaa jokaista kommenttia todella paljon. Tuo jotenkin eri fiiliksen, kun saa omiin mietteisiinsä tukea tai uutta näkökulmaa :)