Fiiliksiä

Kun karnevaaliperjantaina kaikki muut Grote Marktin ympärillä olevat baarit oli tupaten täynnä, oli kirkon laidalla sijaitseva irkkupubi yllättävän tyhjä, tai paremmin muotoiltuna, väljähkö. Koska suunattiin tuolloin vain yksille, tämä sopi paremmin kuin hyvin. En tiedä onko se vain Hollannin baarikulttuuri ylipäätään, mutta harvemmin Suomessa on baarit niin täynnä mitä täällä (ok, karnevaalit on vielä oma poikkeuksensa, mutta noin niinkuin muutenkin). Onko sitten kyse yleisistä käytännöistä vai mistä, mutta Helsingissä ei kyllä koskaan ole tullut samanlaista 'ahdistusta' baareissa mitä täällä usein tulee. Sama koskee musiikkia, useissa baareissa se soi erityisesti viikonloppuisin niin lujaa, ettei ainakaan oma pää kestä sitä hetkeäkään.

Yleisesti ottaen olen aina jotenkin uskonut olevani vähemmän perussuomalainen (enkä puhu nyt poliittisesta suuntautumisesta, se ei ole uskon asia), kuten varmaan moni muukin. Tiedättekö sen tunteen, kun jossain vaiheessa elämää monet asiat omassa arjessa ärsyttävät ja jos jotain on helppo syyttää, niin ympäristöä. Suomessa on paskat ilmat, Suomalaiset on niin jäykkiä, Suomessa on kallista ja voi, että kun tunnen syntyneeni niin väärään maahan, enhän tykkää edes saunomisesta! Kuitenkin, sanonta 'On mentävä kauas nähdäkseen lähelle' pitää todella hyvin paikkansa. En edes tiedä mikä on se kaikista stereotypisin määritelmä suomalaisesta, mutta uskon, että loppujen lopuksi jokainen suomalainen siitä jollain tavalla poikkeaa, suuntaan jos toiseen. Lisäksi luulen, että tuo aikansa elänyt määritelmä on enemmän sovellettavissa aikaisempiin sukupolviin, maailma ja sen myötä näkemykset on muuttuneet aikalailla ihan viimeisimpinä vuosikymmeninä. Uskon kyllä, että itse olen varmasti keskivertoa sosiaalisempi ja jollain tapaa ehkä liiankin huoleton monien asioiden suhteen, mutta onko se sitten määriteltävissä eroksi suomalaisuuteen vai ihan johonkin muuhun.


Joka tapauksessa, Hollannissa nyt 1,5 vuotta asuneena en ole ainoastaan oppinut arvostamaan monia pieniä suomalaisia juttuja, joita täällä ei ole, mutta myös löytämään itsestäni paljon niitä niin sanottuja suomalaisia piirteitä, joita en aikaisemmin kokenut omaavani oikeastaan ollenkaan. Kaipaan omaa tilaa, liian täydet baarit ahdistavat, enkä pidä siitä, että jokainen kaverin kaveri tulee todella iholle heti ensi tapaamisella. Suomessa vaihtareilta opitut poskisuudelmat oli ihan ok, koska ne oli kavereiden kesken jaettuja ja jotenkin siihen oli kysytty 'lupa'. En kuitenkaan pidä jatkuvasta muiskuttelusta puolituttujen kanssa, koska mielestäni fyysinen läheisyys kenenkään kanssa ei ole itsestäänselvyys. Hollanti on pinta-alaltaan murto-osa Suomesta ja kuitenkin ihmisiä on yli kolminkertaisesti, ehkä se selittää jotain (myös ihmisten pituuden ja ruumiinrakeenteen, ei hollantilaisilla ole tilaa kasvaa leveyssuunnassa).

Suomalaisiin on usein myös liitetty termi rehtiydestä. Pakko sanoa, etten ehkä tuotakaan aikaisemmin täysin allekirjoittanut (etenkään miesten suhteen), mutta täältä käsin on auennut itsellekin mitä se oikeastaan tarkoittaa. Ulkomaalaisista ja nyt esimerkkinä hollantilaisista, tulee usein todella avoin ja mukava kuva päällepäin. En sano, ettei se olisi totta, hollantilaiset on tunnettuja suorasukaisuudestaan ja on yleinen tapa, että tuntemattomiakin tervehditään kodin ulkopuolella. Ensivaikutelma on yllättävän tärkeä asia, ja on totta, että hollantilaisilla se on suomalaisia paremmin hallussa. Suomessa ei vieraille hymyjä, saati sitten tervehdyksiä turhaan jaella, koska siihen ei ole tarvetta, ja siinä se ero onkin. Hollantilaiset on todella mukavia ja avoimia, mutta sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Suomessa, jos jonkun kanssa pääsee sille asteelle mitä hollantilaisten pintapuolisuus antaa ymmärtää, on jo aika pitkällä. Suomalaiset on ehkä pintapuolisesti hankalia lähestyä, mutta siitä syvemmälle päästäessä ystävyyssuhteet on jo aika luotettavia. Tähän tottuneena voin myöntää pettyneeni useaankin hollantilaiseen, koska monessa tapauksessa se jää siihen epäselvään häilyvään kohteliaisuuteen. Tietenkin hollantilaisia on moneksi, ja jälleen puhutaan vain piirteistä joita yleisellä tasolla on tullut havaittua, mutta pakko myöntää, että se ruusuinen kuva hollantilaisista jollain tapaa sosiaalisesti ja ihmissuhteellisesti kyvykkäämpinä ihmisinä on karissut. Sosiaalisuutta ja niitä ihmissuhteita on niin monenlaisia, enkä tässä tapauksessa pidä suomalaista pidättäytyvyyttä enää yhtään niin huonona asiana. Ainakin se on rehellistä.


Pidän Hollannista edelleen kovasti, enkä missään nimessä tällä postauksella käännä kelkkaani, etteikö se aina tulisi olemaan omalla kohdalla erityinen maa, mutta näkemykseni on ehkä hieman realisoituneet. Vanhemmassa blogissa kirjoittelin vuosi pari sitten sinkkuelämän kriiseistä ja pettymyksistä kaikkiin kolmijalkaisiin, ja ehkä jollain asteella ajattelin, että sekin asia muuttuu maiseman vaihdon yhteydessä. No ei ole muuttunut, enkä sitä enää edes oleta saati sitten toivo. Joo onhan hollannissa paljon pitkiä ja kivannäköisiä miehiä, mutta sekin on suhteellista. Ja tosiaan, jos suomalaiset miehet on todettu useallakin tapaa kusipäiksi, niin ainakin ne on rehellisesti sellaisia. Tai jotain.

Oli miten oli, ulkomailla asuminen tekee hyvää. Todella. Se kasvattaa ja saa näkemään useat asiat täysin uudella tai ainakin realistisemmalla tavalla. En tiedä olenko siltikään vielä valmis palaamaan Suomeen, sen verran paljon on vielä näkemättä. Se, että olen asunut koko ajan Bredassa, on vähän kuin ulkomaalaisena muuttaisi Lahteen ja sen pohjalta arvioisi koko Suomen. Onhan Helsinki, siinä missä Amsterdam, pääkaupunkeina ihan jotain muuta. Haluaisin vielä kovasti kokea sen Amsterdaminkin. Eikä pelkästään se kokemus, on Hollannissa paljon pieniä juttuja, joista todella pidän verrattuna Suomeen. Ilmasto ja lumeton talvi sopii itselleni täydellisesti, rakastan vuodenaikoja, mutta en kaipaa sitä monen kuukauden sohjossa tarpomista talven molemmin puolin. Rakastan pitkää kevättä ja vielä pidempää syksyä, joka venyttää kesäkautta ihanan pitkäksi. Pidän keski-eurooppalaisesta kaupunkikuvasta, terasseista ja vanhoista idyllisistä rakennuksista. Hollanti on ihana paikka asua, ja vaikka hollantilaiset itsessään toisinaan ärsyttäisi, on vastapainona paikalliset suomalaiset kaverit ja muut expatit - ärsytyksen pääsee jakamaan muiden kanssa. Niin ja ruoka ja viini on edullista, voi syödä ja juoda juuri miten haluaa, jopa opiskelijabudjetilla.


En ole ihan varma, mikä postauksen pointti lopulta oli, mutta ehkä jonkinlainen avaus siitä, millä fiiliksillä tällä hetkellä mennään. Sekavilla siis. Toisaalta kaipaan asioita ja ihmisiä Suomessa, toisaalta taas koen olevani ihan kesken Hollannin suhteen. Ja sitten taas on lisänä ne fiilikset, jotka saa toisinaan selailemaan mahdollisia työpaikkoja niin Espanjasta kuin muualtakin Euroopasta. En tiedä yhtään, missä näen itseni puolen vuoden päästä, ja tavallaan se tuntuu aika hämmentävältä.

Toisaalta, ehkä tästä tunteesta pitää vain nauttia. Vapaudesta tehdä niitä valintoja :)

Kommentit

  1. Heippa! Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa tänne blogiisi (joka on muuten ihan huippu)! Allekirjoitan niin kokemuksen syvällä rintaäänellä monet noista edellämainitsemistasi jutuista. Asun itse tällä hetkellä Amsterdamissa ja kokemusta on myöskin Haagista, kivoja paikkoja molemmat btw. Hollantilaisten sosiaalisuutta ja avoimuutta niin kovasti aina kehuskellaan, ja monesti oon tavannut ihan mukavia ja kivanoloisia hollantilaisia tyyppejä jotka vaikuttavat ensitapaamisen jälkeen niin ah rempseiltä ja lähestyttäviltä, mutta myöhemmin huomannut kuinka hankalaa on heidän kanssaan päästä OIKEASTI pintaa syvemmälle. Tai joissakin tapauksissa kyseiset henkilöt ovat jopa paljastaneet todelliset 'ei niin ihanat' luonteensa. Ja oonkin muuten huomannut että tosi harva ystävistäni täällä Hollannissa ovat paikallisia, johtuen ehkäpä siitä, että oon huomannut ettei heidän kanssaan vaan yleisesti ottaen synkkaa niin hyvin kuin joidenkin muunmaalaisten kanssa. Ja dont get me wrong, hollantilaiset on oikein mukavaa sakkia, mutta tosiaan se mielikuva iloisista, helposti lähestyttävistä ihmisistä ei aina ihan täysin pidä paikkansa. Ja mitä tulee miehiin, Hollantilaiset miehet on pahimpia! Näin kauniisti kärjistäen: samanlaisen hiustyylin (tukka sliipattu taaksepäin) omistavia, pitkäkoipisia pihejä mammanpoikia kaikki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiitos ihanan pitkästä kommentista! Näistä tulee aina niin hyvä fiilis, ja oikeasti kiva kuulla, että joku jakaa samat fiilikset mitä tulee hollantilaisiin. Vaikka täällä on kohta kaksi vuotta oltu, on jotenkin karua todeta, että olen kehittänyt tasan yhden oikean ystävyyssuhteen hollantilaisen kanssa, ja tämäkin tyttö tunsi entuudestaan yhden suomalaisen ja on muutenkin hieman ei-niin-hollantilainen perusluonteeltaan. Ja tosiaan mitä sanoit oikeiden luonteiden paljastumisesta, sitäkin on tapahtunut ja vielä sellaisten ihmisten kanssa, joita luuli ennen Hollantiin muuttoa 'ystäviksi'... Miehistä en edes aloita, niitä puidessa menisi koko loppuyö! - Että näin ne ruusuiset ennakko-odotukset on todellakin karisseet :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti