Holland - Why, oh why?

Ja sitten ne teidän kysymykset sieltä kesän lopulta ja vihdoinkin jonkinlaiset vastaukset niihin!

Miksi hollanti?

Kirjoitin noin vuosi takaperin aihetta sivuavan postauksen, joka löytyy täältä. Tuosta hetkestä pari kuukautta eteenpäin ja paperit kouluun oli laitettu menemään. Itseäni lainaten olen siis ajatellut asiasta vuosi sitten näin:

"Hollanti on aina ollut itselle lukiosta asti sellainen paikka, johon liittyy jonkinlainen tunneside. Se oli ensimmäinen maa, jossa koskaan jouduin periaatteessa pärjäämään ilman kenenkään apua englannin kielellä. Asuin hollantilaisessa perheessä pari viikkoa ja toisen samanlaisen majoitin hollantilaisen tytön meillä kotona. Ja siitä asti se on jäänyt johonkin tuonne syvälle sellaiseksi paikaksi, johon vaan haluaa aina takaisin. Se on maa, jossa voisin nähdä itseni asuvan joskus. Haaga-Helian tutorointiaikana liikuin aina hollantilaisten seurassa (ainoastaan pari espanjalaista teki poikkeuksen tähän sääntöön) ja se oli jopa ihan yleinen vitsi, kuinka bongasin aina uusien vaihtareiden joukosta heti ne hollantilaiset :D

Joku siinä vaan on. Kiva maa, kivat ihmiset, kivat muistot. Ja niitähän on tarkoitus tehdä taas lisää! Taitaa olla nyt viides vai kuudes kerta, kun Hollannissa tulee vierailtua… Mutta ei missään nimessä viimeinen :)"

Ja ajattelenko edelleen samalla tavalla. Tavallaan kyllä, kaikesta negailusta huolimatta. Edelleen näen Hollannin maana, jossa voin kuvitella asuvani, ja tälläkin hetkellä edelleen voin kuvitella sen jatkuvan pidempäänkin kuin vain opiskelujen ajan. Vaikka tässä nyt on ollut pientä tunteiden vuoristorataa, ei mielipiteeni ole siitä muuttunut. Pidän Hollannista maana todella paljon eikä mielikuvani ole millään tapaa "romahtanut". Olen siinä mielessä realisti, että oletin jo tänne muuttaessa löytäväni niitä huonojakin puolia, en vain osannut silloin nimetä mitä ne voisivat olla - nyt osaan.

Hollannin plussat taas ovat jo jotenkin muokkautuneet siihen päivittäiseen arkeen, eikä niitä oikein enää edes mieti. Mutta esim. eilen viimeksi pyöräillessä pohdin, että onpa ihanaa, kun täällä voi pyöräillä ympäri vuoden. Rakastan liikkua paikasta toiseen pyörällä ja se on iso harmi, ettei Suomessa sitä samalla tavalla voi tehdä. Tähän aikaan vuodesta täällä sataa vähintäänkin joka toinen päivä, mutta jostain syystä se ei ärsytä niin paljon kuin Suomessa, koska täällä ei tuule niin paljon ja sateenvarjon kanssa pyöräily on helppoa, kun minkään matkan varrelle ei osu mäkiä. Koko tämä vuodenaika on jotenkin siedettävämpi täällä kuin Suomessa. En ole koskaan ollut talvi-ihmisiä, mutta syksystä tykkään. Ja sitten tietysti, kun miettii hintatasoa ja muita käytännön juttuja, Suomi on verrattaen tosi kallis maa.

Mutta niin, miksi Hollanti? Tämä nyt on vaan kiva maa, mutta täällä asuessa on kyllä se koti-Suomikin nostanut omia pisteitään todella paljon :D

Haitko muihin kouluihin kuin NHTV?

En. Selailin paljon muitakin vaihtoehtoja, mutta halusin opiskelemaan jotain, mikä oikeasti kiinnostaa ja kuulostaa edes jollain tapaa "hauskalta". Tavallaan aina kuvittelin, että päädyn lukemaan maisterin johtamisessa tai muussa HR:n liittyvässä, mutta kun selailin kursseja mitä nuo linjat sisälsivät, niin ei kyllä kiinnostanut sitten niin yhtään. Päätin, että haen tänne ja se on joko tarkoitettu tai ei :)

Mitä jos löydät Hollannista jonkun ihanan miehen, jäätkö sinne sitten vai haluaisitko tuoda sen Suomeen?

Suunnitelma tänne muuttaessa oli, että parin vuoden päästä mulla on a) maisterin paperit b) ihana, pitkä (min. 184cm), söpö, oikean ikäinen (80-luvulla syntynyt), tosi kansainvälinen, luotettava(!), kunnianhimoinen ja fiksu hollantilainen mies hanskassa.

Olin hirveän optimistinen tuon jälkimmäisenkin suhteen, enään en niinkään. Ensinnäkin, on täällä niitä pitkiä miehiä, mutta suurin osa on ihan sysirumia. Toiseksi, Bredassa on joku sellainen hassu juttu, että kaikki miehet on 90-luvulla syntyneitä ja lisäksi musta tuntuu, että kaikki miehet seurustelee ja se sellainen "uskollisuus" parisuhteessa ei ole mikään korkealle rankattu arvo. Ne luotettavat ei seurustele, koska ne haluaa olla rehellisesti vapaita. Yks supersöpö ja  baarimikkokin, jota luulin vähintään 26-vuotiaaksi, koska vaikutti ihan fiksulta (on siis 23) sano, että hän saattaa olla kusipää, mutta rehellinen sellainen. Ihana mies.

Sitten jokaiseen baariin (tai ainakin siihen missä me käydään) mahtuu ainakin muutama sellainen porukassa viihtyvä, samanlaisiin kauluspaitoihin pukeutuva niljake. Ne on niitä, jotka käyttää samoja laineja illasta toiseen ja jostain syystä naisia riittää. Lisäksi tällä yhdellä herralla, johon tutustuin oli vielä kaiken itseriittoisuuden päälle julkkiskortti... Mr. X Factor on päässyt teinivuosinaan jossain Hollannin laulukilpailussa kärkikahinoihin ja se kuului osana tähän traagiseen kasvutarinaan, kun se julkisuus vaan tuli niin yllättäen. Niin. Julkisuus? En seuraa hollannin tosi-tv ohjelmia, evvk. Illan päätteeksi sain kuulla olevani vaikein tyttö, jonka hän oli koskaan tavannut. Otan kohteliaisuutena, kiitos.

En edes tiedä miten aina ajaudun tutustumaan niihin rajatapauksiin, ja olenhan täälläkin joskus pohtinut sitä, miten yhden ihmisen tuuri voi olla niin käsittämättömän huono. Olen itse vältellyt aina viimeiseen asti kaikkia mahdollisia baarisäätämisiä, koska ne tulee aina jossain vaiheessa vastaan. No, tuossa oli yksi ilta, kun kotiin lähtiessä narikkaan sattui samaan aikaan sellainen '92 syntynyt pitkä poika, joka oli koko illan jotenkin pyörinyt jaloissa ja olin sitä sen ikääkin tytöille naureskellut. Se poika tuli sitten juttelemaan siinä jotain ja kyllä te tiedätte ne valkkarin virkistämät ideat, että on ihan ok pussata jotain 7 vuotta nuorempaa lasta siinä narikassa kaikkien nähden ja sitten vaan lähteä paikalta, kun eihän sitä tyyppiä enää koskaan kuitenkaan näe.

Eipä. Tästä on jo siis pari viikkoa aikaa, mutta viime maanantaina mentiin kaverin kanssa ekan kerran Bressin sulkikseen ja voitte vaan arvata, kuinka väri valahti kasvoilta, kun tämä 92-vuosikerta käveli vastaan. Tottakai!! Ratkaisin tilanteen piiloutumalla lähimmän portaikon taakse. Miksi ihmeessä sen piti sinne ilmestyä?! Todennäköisesti se ei edes muistaisi kuka olen, mutta silti paniikki valtasi, koska oma pääni pelaa hemmetin hyvin, vaikken tuon baari-illan jälkeisenä aamuna narikkatilannetta muistanutkaan, kuin vasta kaverin kommentoinnin jälkeen... Joka tapauksessa, Bress tarjoaa opiskelijoille varmaan 100 ja 1 eri lajia, joten kuinka todennäköistä on, että se juuri sille sulkistunnille tulisi?! Virpin tuurilla 120%. Ja vielä päälle se virnuilu, kun jouduttiin parien vaihdossa pelaamaan vastakkain... Päätin, etten enää edes hymyile yhdellekään miehelle baarissa, jota en halua jälkeenpäin tavata. Oikeasti. Koska tässäkin tapauksessa, tuon maanantain jälkeen olen törmännyt tyyppiin joka päivä. Tiistaina keskustassa, jossa se huuteli jotain "Finnish girl"-settiä perään, kun pyöräiltiin ohi, ja keskiviikkona tyyppi päätti tulla sulkiksen jälkeen kyselemään miksen vilkuttanut hänelle takaisin. Niin, siinä on miettimistä.

Mikä siinä onkin, että kun tapaa jonkun oikein kivan pojan ja toivoisi, että se tulisi "sattumalta" vastaan joka paikassa, niin ei, ei millään. Niihin kivoihin ei koskaan törmää sattumalta uudelleen! Ja sitten näissä edellä mainituissa tilanteissa ne tyypit on joka paikassa!!! Bredassa asukasluku on sellainen 170 000. Mun pitäisi varmaan lotota ja toivoa, etten missään nimessä voittaisi.

Ja taas tosiaan pääsi tämä asia leviämään eli se kysymys... Niin JOS siis tapaan jonkun kriteereihini osuvan miehen täällä (todella epätodennäköistä) ja ihan oikeasti olisi tosi hyvä fiilis jutusta, niin voisin jopa kuvitella ainakin alkuun jääväni tänne. Ehkä. Varmaan työtilannekin sanelee jonkun verran mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ja joka tapauksessa, nyt loppu hunting. Keskityn vaan kouluun ja piste. Olen jo menettänyt uskoni näihin miehiin täällä. ...Viikko sitten tapasin baarissa pitkän ja söpön miehen, joka oli vaan kaksi vuotta nuorempi ja vielä kaiken lisäksi sinkku. Karkasin paikalta, koska mietin, että nyt on joku niin pahasti pielessä, sen täytyy olla vähintäänkin sarjamurhaaja.

Mitä haluat saavuttaa elämältä? Tarkoitan tällä nyt sitä, että kun valmistut Hollannista, niin mitä sitten, ootko vielä ajatellut sinne asti esim. töiden kannalta tai muuten tulevaisuuden kannalta? :)

Voisin uskoa, että 10 vuotta sitten 18-vuotiaalla Virpillä oli jopa paljon paremmat ajatukset siitä mitä elämältä haluaa. Näin vuosien myötä tulevaisuus tuntuu ainoastaan superahdistavalta, kun pitäisi olla joku suunnitelma. Itse mietin tätä hommaa nyt kaksi vuotta eteenpäin. Haluan maisterin paperit ennen kuin täytän 30. Sitten haluan jonkun kivan työn, jossa oikeasti viihdyn ja tienaan kohtuullisesti. Mutta noin niinkuin yleisesti haluaisin saavuttaa onnellisuuden. Oli se sitten Suomessa tai Hollannissa, sen näkee sitten.

“The only way to true happiness is to live in the moment and not to worry about the future.”

[caption id="attachment_1324" align="aligncenter" width="604"] Breda 2007[/caption]

Että näin.

Ps. Muistakaahan osallistua Libressen Zalando-kamppikseen, jos ette vielä ole osallistuneet!