Ei kipuu, ei hyötyy.

Tämä postaus ajoittuu nyt tosi kivasti kaikille aamuvirkuille, jotka blogeja lukee tälleen aamuisin. Itsehän olen siis vielä hereillä.


Viimeistelin juuri yhden isohkon koulutehtävän, jonka tosiaan kunnianhimoisesti ajattelin tehdä silleen päivää paria ennen palautusta. Eh eh. No joo, onneksi aloittelin sitä aineiston keruuta jo viime viikolla... Viime yönä käytin kuusi tuntia pelkkien taulukoiden lukemiseen ja datan keräämiseen. Ajattelin, että nopeastikos ne sitten huomenna auki kirjoittaa. No ei kirjoita! Meni siihenkin kaikkineen ainakin se 8h, jos kaikki turha säätö jätetään välistä pois. Ja sitten se kaikki ulkoasun viilaaminen jne. Aaaah, no nyt se on kuitenkin kirjoitettu. Joka tapauksessa opettajan arvio, että tehtävään menee sellainen 55h yhteensä ei edes ole mitenkään yläkanttiin, kun oikeasti ottaa huomioon kaiken mitä sen eteen joutuu tekemään. 2500 sanaa vertailua kahden maan ajankäytöstä on yllättävän paljon.


1467287_10202374220939061_470233276_n

Ja koska tiistaiksi on tilastotieteen tehtävän palautus, ei huomennakaan kerkeä löysäillä sitten millään. Lisäksi pino muitakin tehtäviä odottaa kirjoittajaansa... Lupaan ja vannon, että parannan tätä ajanhallintaani ensi lukukaudelle. Olen siinä surkein ikinä. Mutta toisaalta nyt se taas pikkuhiljaa palautuu mieleen mitä se opiskelu onkaan. Tosin olen aina ollut parhaimmillani pienen paineen alla, joten kyllä tämä tästä. Pikkuhiljaa.


Olin lauantaina elämäni ensimmäisellä ratsastustunnilla!! Tämä kuva jo Instagramin puolella ehtikin jo vilahtaa, mutta laitanpa sen kuvituksena tähänkin. Oli niiiiin siistiä. Tavallaanhan tuo tunti oli myös osa yhtä koulutehtävää, "participant observation" ja pääsen kirjoittamaan syväanalyysin näistä fiiliksistäni. Joka tapauksessa otettiin siis Sannan kanssa yhteinen yksityistunti, joka kestikin sitten yhteensä 1,5h ja oli ihan mieletön!


Ostin joskus Suomessa J:lle ja itselleni sellaisen tunnin ratsastuksen toiveella, että itsekin pääsisi kokeilemaan sitä ratsastusta ilman mitään talutusta. Jooh, olikohan siinä ehkä 10min koko ajasta sitä, että pääsin kokeilemaan miten hevonen kääntyy omasta käskystä oikealle ja vasemmalle. Huikeaa. Suomessa maksoin silloin tuosta kokemuksesta 50e/naama (kevyttä rahastusta). Odotukseni ei siis olleet mitenkään älyttömän korkealla tämän tunnin suhten, vaikka odotinkin, että pääsen vähän talutusratsastusta enemmän tekemään.


Ja niin pääsin. Suoraan vaan hevosen selkään ja liikkeelle ilman sen kummempia apuja. Siinä vartin jälkeen laitettiinkin sitten hevonen narun päähän ja harjoiteltiin ravia. Luulin ensin, että nyt on joku kielimuuri, koska eihän se ohjaaja voi oikeasti ehdottaa jotain "juoksemista", kun hyvä jos siellä selässä osaan istua. Oli meinaan pientä hermostuneisuutta ilmassa, kun piti oikeasti keskittyä siellä selässä pysymiseen ja jalkojen asentoon ja hevosen ohjaamiseen ja mitä kaikkea vielä... Mutta hyvin se meni, ja oli ihan superkivaa! Niin ja joo, maksettiin tuosta 1,5h privasta 25e/naama. Ei kovin paha mitä nyt noihin harrastushintoihin ylipäätään tulee.


1454941_10151726886791190_1720950554_n

Siinä hevosen selässä huomasin jo, että ei hemmetti tässähän joutuu jalkalihakset aika koville. Ajattelin joskus (vielä pari viikkoa sitten), ettei se nyt niin kovaa urheilua voi olla. Eikö? Kun sen 1,5h jälkeen nousin hevosen selästä pois, tuntui kuin jalkoja ei saisi enää yhteen, ne oli niin hellänä! Ja mites sitten tänään... En ole poistunut huoneestani kertaakaan, en edes keittiöön saati sitten ulos.


Joo, halusin kyllä viimeistellä sen tehtävän, mutta syynä on myös se, etten oikeasti pysty tällä hetkellä kävelemään normaalisti. Kaiken sen sisäreisissä olevan extran alla on myös lihakset, jopa minulla. Ne on niiiiiin kipeät, että itku meinaa tulla. Ja mites noi lonkankoukistajat? Joudun varmaan vetämään huomenna jotain särkylääkkeitä, että pääsen kouluun. Ja tuli mieleen, että onneksi en seurustele, siinä sitä saisi miehelle selitellä yllättävää kuivaa kautta. Enkä muuten usko, että tää kipu menee ihan parissa päivässä ohi, koska en tosissaan osannut varautua tuohon ratsastustuntiin millään venyttelyillä ja noi lihakset, taipeet ja mitkälie kudokset on oikeesti revennyt varmaan niin monesta kohtaa, että hetki menee toipumisessa.


Tälle maanantaille oli suunniteltuna se jazz-tuntikin, joskin mun kengät ei ole vielä Suomesta saapuneet ja tosiaan tää liikkuminen ei ole kovinkaan tanssillista juuri tällä hetkellä. Miten sitä voikin aina unohtaa kuinka vaarallista valmistelematon urheilu voi olla?! ... ja miten tyhmää oli elää siinä uskossa, että siellä hevosen selässä vaan istutaan?! Siinä kun ei voi lopettaa sitä treeniä silloin kun hapottaa, siellä selässä pysytään putoamisen uhalla ja jaloilla puristetaan tukea oman henkikullan puolesta.


Haluan niin päästä äkkiä uudestaan!! :D


Mietin kyllä vakavasti, että nyt vaan keskittyisi ihan satasella kouluun ja urheiluun, kun sen Bressin kortinkin sain vihdoin hankittua. Lennot Suomeen on varattu 13. joulukuuta ja siihen on se viisi viikkoa. Siinä ajassa saa kummasti kouluhommat pakettiin kun oikeen panostaa ja sen lopun ajan sitten vaan keskittyy kaikkeen liikunnalliseen kivaan. Menee varmaan viikotkin hieman nopeammin ja pääsee Vilin luo ennenkuin huomaakaan :)


Mutta nyt nukun pari tuntia, että selviän päivästä kunnialla!


 

Kommentit

  1. Voin vaan suositella lampimia suihkuja ja venyttelya (kunhan ei tee niin etta liikaa sattuu). Tunne siita etta jalat ois muuttuneet tikuiksi on tuttu... :) Odotas kun ravaatte pitempaa patkaa (keventamatta) ja/tai laukkaatte. Siina on takamuksella kestamista!

    Ja tosiaan, tama urheilumuoto ei ole pelkkaa hevosen selassa istumista. Joskus tunnin jalkeen tulen alas satulasta ja totean etta tuli taas tehtya tuttavuutta uusien lihassarjojen kanssa. :D

    VastaaPoista
  2. Joo ei todellakaan ole pelkkää selässä istumista! Jokainen askel on täyttä kipua!! :D Mutta tosiaan tuli kyllä fiilis, että todellakin pitää päästä uudestaan! Oli se niin kivaa kaikesta kivusta huolimatta :)

    VastaaPoista
  3. Heh, kuulostaa niin tutulta jostain hamasta lapsuudesta sekä muutaman vuoden takaa, kun aloitin ratsastuksen uudestaan yli 10 vuoden tauon jälkeen. Voi luoja niitä kipeitä lihaksia, niitä löytyi aina vaan lisää mitä oudommista kohdista. Yhä edelleen monen vuoden harrastamisen jälkeen kipeät lihakset muistuttavat välillä, että ratsastus on todellakin liikuntaa ja pirun tehokasta sellaista. Ja sitä kun ei tosiaan voi lopettaa kun alkaa hapottaa, vaan kyydissä on pysyttävä väsymyskuolemasta huolimatta.

    Mulla on aina sykemittari mukana tunnilla ja maksimisykkeet huitelee välillä niin korkealla, että ihmettelen miten olen vielä hengissä enkä sydänkohtauksen kourissa. Ihan parasta, suosittelen nousemaan hepan selkään vielä uudestaankin! Ja odotas vaan kun pääset hyppäämään esteitä. Se on ehkä hauskinta ikinä!

    VastaaPoista
  4. No esteisiin on kyllä varmaan vielä matkaa, mutta ehdottomasti pitää uudestaan päästä :D Oli se sen verran kivaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti