Culture shock

J0skus kesän lopulla tein kysymyspostauksen arvonnan muodossa ja päätin kerätä ne kysymykset kasaan ja vastata aihealueittain. Aivan kuten olette saaneet (ja saatte vielä hetken) odottaa Espanja-postauksia, myös näiden postausten läpikäyminen on ollut tuhottoman haasteellista. (Espanja-postausten kuvat olen tosin jo käynyt läpi... ehkä siis niidenkin aika vielä tulee...)


Joka tapauksessa joukossa oli muutama kysymys Hollantiin muutosta, syistä ja tulevaisuuden mietteistä, päätin ihan suosiolla lykätä vastausta, koska tiesin, etten osaisi realistisesti asiaan suhtautua silloin, kun fiiliksissä muuttoa ja kaikkea siihen liittyvää järjestelin. Ajattelin, että Hollannissa ne faktat jotenkin realisoituisivat ja osaisin paremmin kuvata fiiliksiäni ja tietäisin mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihan niin se ei nyt ole, mutta ehkä tässä vaiheessa voi jo jotain asioista sanoa, joten vastaan niihin kysymyksiin ihan juuri. Tarkalleen ottaen seuraavassa postauksessa, koska muuten tästä olisi tullut liian pitkä.


Itkin muutama viikko takaperin tämän hetkisiä tuntemuksiani ja ihana Barcelonassa asusteleva Laurani totesi kommenttiboxiin, että minulla on selkeästi kulttuurishokki. Vai niin. Googlettelin asiaa, koska olin aina ajatellut, että se "shokki" on sellainen hysteerinen tila, jossa panikoidaan sitä sen hetkistä tilannetta, mutta ei se ihan niin ole. Se on meinaan juuri sitä, mitä tää tän hetkinen fiilis suurimmaksi osaksi on.


Googlettelin aihetta ja tämä alla oleva analyysi jotenkin osoi parhaiten. Kaikissa tapauksissa tuo "tila" jaetaan 4-5 vaiheeseen, mutta monissa se kriiseily oli vaan yhden otsakkeen alla, joten siksikin tämä kuvaus tuntui parhaimmalta. Se ei todellakaan ole vaan yhden otsikon kriisi, se jakautuu useampaan.


The Culture Shock Model


Step 1: The Honeymoon Stage: Like any new experience, there's a feeling of euphoria when you first arrive to a new country and you're in awe of the differences you see and experience. You feel excited, stimulated, enriched. During this stage, you still feel close to everything familiar back home.


Step 2: The Distress Stage: Everything you're experiencing no longer feels new; in fact, it's starting to feel like a thick wall that's preventing you from experiencing things. You feel confused, alone and realize that the familiar support systems are not easily accessible.


Step 3: Re-integration Stage: During this stage, you start refusing to accept the differences you encounter. You're angry, frustrated and even feel hostile to those around you. You start to idealize life "back home" and compare your current culture to what is familiar. You dislike the culture, the language, the food. You reject it as inferior. You may even develop some prejudices towards the new culture. Don't worry. This is absolutely normal. You're adjusting. This is actually a pretty common reaction to anything new.


Step 4: Autonomy Stage: This is the first stage in acceptance. I like to think of it as the emergence stage when you start to rise above the clouds and finally begin to feel like yourself again. You start to accept the differences and feel like you can begin to live with them. You feel more confident and better able to cope with any problems that may arise. You no longer feel isolated and instead you're able to look at the world around you and appreciate where you are.


Step 5: Independence Stage: You are yourself again! You embrace the new culture and see everything in a new, yet realistic light. You feel comfortable, confident, able to make decisions based on your own preferences. You no longer feel alone and isolated. You appreciate both the differences and similarities of your new culture. You start to feel at home. (Source/lähde)


ReEntryCurve


Itseäni analysoiden kakkosvaihe iski varmaan siinä vaiheessa, kun palasin Suomesta viikon lomalta. Ulkomaille palaaminen oli nimenomaan palaamista, Suomessa oli se loma ja kaikki kiva. Suomessa oli Vili. Silloin tuli ensimmäiset masentavat fiilikset, eikä se aamulla kouluun herääminen ollutkaan niin kivaa, kuin kaikkina muina aamuina.


Tuo kolmannen vaiheen todellinen turhautuminen iski täysillä siinä vaiheessa, kun Anu oli täällä muutaman päivän vierailulla. En jotenkin osannut hahmottaa ollaanko lomalla vai kotona ja se fakta, että se ystävä on vain käymässä oli jotenkin hämmentävää. Silloin kirjoitin näistä fiiliksistä ensimmäisen kerran blogiinkin. Tuolla samalla sivustolla oli listattu fiilikset, joita tämä koko prosessi mukanaan tuo ja on suorastaan kamala todeta kuinka moni niistä itseeni osuukaan...




  • a feeling of sadness and loneliness - Ympärillä on kavereita vaikka millä mitalla, mutta silti kukaan ei tunnu sellaiselta, jolle haluaisi avautua. Viliä on aivan mieletön ikävä!



  • an over-concern about your health- En toistaiseksi. Ei kiinnosta.



  • headaches, pains, and allergies - Ennen muuttoa hain lääkäriltä migreenilääkkeisiin uuden reseptin ja ostin pari 50 tabletin pakettia varastoon. Aikalailla puolet on syöty, koska hedari on päivittäistä.



  • insomnia or sleeping too much - Viikonloppuisin en ole juurikaan mitään saanut aikaiseksi, koska nukun koko aika. Oltiin torstaina Marliesin kanssa ulkona, olin kotona neljän pintaan ja sain itseni ylös sängystä vasta perjantai-iltana. Valvoin muutaman tunnin ja taas nukuin lauantai-iltaan. Fiilis on täysin evvk. Miksi nousta ylös? Eihän Vilikään ole täällä.



  • feelings of anger, depression, vulnerability - Vihaan kaikkea ja kaikkia. Eniten miehiä, koska niihin se on helpointa kohdistaa. Koulutehtävät tuntuu ylitsepääsemättömiltä ja pienikin epäonnistuminen saa aikaan yksinäiset itkupotkuraivarit. Itken paljon ja todella tyhmistä asioista.



  • idealizing your own culture - Olen aina ollut todella "epäsuomalainen". Tai näin kaikki Suomessa vierailleet vaihtarit ovat aina sanoneet. En edelleenkään kaipaa saunaa (en ole koskaan tykännyt saunasta), mutta monia muita juttuja kylläkin. Saan raivarit, jos nettiyhteys katkeaa kesken Vain Elämää tai Tanssii Tähtien Kanssa lähetyksen. Olen eniten ikinä kiitollinen TVkaistalle, että se on olemassa ja saan tujottaa noita tyhmiä ihania ohjelmia netistä. Enkä edes kelaa niitä mainoskatkoja, koska se on se hetki, kun olisi melkein Suomessa. Suomalaisen typerät teennäiset TV-mainokset. Kyllä kiitos. Ennen en tykännyt Suomessa mistään ja nyt alan löytää kaikesta jotain positiviista. Esim. vaikka niistä miehistä, nyt olen tajunnut, että kaikki ne on täälläkin ihan yhtä kusipäitä, mutta jotenkin suomalaiset miehet on rehellisemmin kusipäitä. Sekin on iso juttu, kun sen tajuaa.



  • trying too hard to adapt by becoming obsessed with the new culture - Valetelisin, jos väittäisin, etten yritä sopeutua. Lähden mukaan kaikkeen mitä vastaan tulee ja suostun jokaiseen mahdolliseen illanistujaiseen tai ulkoiluun. Kaikkiin eventteihin ja harrastuksiin. Olen Yes-man. Ainakin melkein. Veikkaan, että saattaisin jopa lähteä treffeille, jos joku vähääkään sopiva kysyisi. Ja lähimmät ystäväni tietävät, että nyt voi oikeasti huolestua, kaikki ei todellakaan ole hyvin.



  • the smallest problems seem overwhelming - Katsoin pari jaksoa Sinkkuelämää ja tunnistin itseni Samanthaksi. Siinä on nainen, jolla on maailman turhimmat ongelmat. Tulen itse hyvänä kakkosena tällä hetkellä.



  • feeling shy or insecure - Epävarmuus. Palataanko siihen epäonnistuneimpaan esitelmääni ikinä? Sellaiset asiat, joissa olin aikaisemmin hyvä, ei enää olekaan itsestäänselvyys. Saatiin juurikin tuohon esitelmään liittyvän kurssin arvosanat, meitä on luokalla 11, neljä ei päässyt läpi. Minä pääsin. Arvosanat ei kenelläkään olleet mairittelevia (Hollannissa ei kuulemma koskaan ole), mutta en silti ollut huonoin. Tarkistin arvosanan moneen kertaan, koska olin varma, että siellä on virhe. En uskonut, että voisin onnistua.



  • become obsessed with cleanliness - No joo, rajansa kulttuurishokillakin.



  • overwhelming sense of homesickness - Vili. Ei siihen paljoa muuta tarvita. Itken pääsääntöisesti jokaisen skypepuhelun jälkeen.



  • feeling lost or confused - Ei ole muuttunut mihinkään. Aina olen ollut hukassa. Nyt tosin se on vaan potenssiin sata.



  • questioning your decision to move to this place - Kyllä. Olen kyseenalaistanut tämän päätöksen jo niin monta kertaa, mutta ihan joka ikinen kerta olen myös todennut, että tämä oli oikea päätös. Ei pelkoa, että palaisin Suomeen, koska vaikka olenkin mielessäni maalaillut mitä se elämä olisi siellä, olen todella iloinen siitä, että olen täällä. Tämä tekee hyvää ja kasvattaa henkisesti, vaikka se ei siltä tunnu. Ja haluan ne maisterin paperit. Piste.


shock

Kulttuurishokki. Se on siis ihan normaalia ja menee ohi, kun sille antaa aikaa. Tosin noille viikonlopun 18h yöunille ei todellakaan olisi sitä aikaa, koska kaiken tämän keskellä kouluhommat painaa päälle, niin että itku tulee. Ja on tullutkin, monta kertaa. Ei olisi varaa tai aikaa kärsiä näistä fiiliksistä.


Ja mitä blogiin tulee, tämän kaiken keskellä olen myös ekaa kertaa pyöritellyt mielessäni elämää ilman blogia. Aikaisemmin olen tuntenut syyllisyyttä, etten päivitä tänne kuulumisiani päivittäin, mutta nykyään se on mennyt siihen, että oikeasti unohdan koko blogin. Tuntuu välillä, etten Rantapalloon muuton jälkeen tunne enää lukijoitani (kuinka tyhmää sekin on) ja sitten iskee fiilis, ettei tätä kukaan lue ja kaikki mitä kirjoitan on ihan tylsää ja typerää. Olin ennen hauska, nyt olen tylsä ja kaikki tekstitkin on tylsiä. Eli nämä tauot täällä on juuri tätä. En tiedä mihin suuntaan tämän kanssa pitäisi tästä taas lähteä ja miten tästä typeryydestä pääsisi eroon.


Mutta tosiaan päivä kerrallaan. Tyhmää tai ei.

Kommentit

  1. Luetaan tätä, on kiva seurata elämääsi siellä, usko pois! :)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä kulttuurishokkiin ja päivä kerrallaan! Kyllä täällä edellen vanhat lukijat pyörii :) Ja jos tuntuu, että energiaa ei riitä blogin pitämiseen, niin pidä taukoa ja palaa sitten kun on taas kirjoitusmotivaatiota, ei täältä lukijat minnekään kaikkoa!

    VastaaPoista
  3. Voiei!!! :( lähetän virtuaali tsempit sulle täältä!!! Oon nyt seurannut blogiasi jo yli 1,5 vuotta ja oon seuraan innolla edelleen!! Älä vaan lopeta oot piristys perus hömppämuotiblogien joukossa jossa elämä on aina täydellistä. Hyvin sä tuut pärjäämään!

    VastaaPoista
  4. Kiva kuulla :) Tuotakin vaihtoehtoa olen miettinyt... Tää menee niin aalloissa, välillä on tosi motivoitunut ja toisinaan ei sitten taas kiinnosta yhtään.

    VastaaPoista
  5. Voi ihana kuulla :) Ja kiitos. Tää on tällanen tyhmä vaihe ja toivottavasti menee ohi. Vähän niinkuin jokavuotinen syysmasennus, mutta moninkertaisena!

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä kuin edelliset. Virkistävä poikkeus olet ja niin ihanan aito. Oman fiiliksen mukaan vaan, täällä luetaan joka postaus. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos, ihania ootte! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

DIY: ikkunalautojen uudistus

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti