Nimipäivän turhuudeksi...

Mulla on tänään nimipäivä. Sain kolmet onnittelut, siitä muistin. Se on kyllä niin turha "juhlapäivä" kuin vaan voi olla, mutta meidän perheessä nimpparit on kuitenkin aina rinnastettu melkeen kuin synttäreihin, ainakin lapsuudessa. Vuodessa on kolme päivää jolloin sai lahjoja; joulu, synttärit ja nimpparit. Ja siis kun niitä lahjoja tuli nimppareina jopa sukulaisilta silloin aikoinaan... jotenkin tosi hassua nyt kun miettii.

Itse siis en mitenkään nimppareihin sen enempää panosta enkä kenenkään nimppareita muista ellen nyt sitten sattumalta kalenterista asiaa huomaa. Ja vaikka huomaisin, niin korkeintaan perheenjäseniä siinä tapauksessa asiasta huomauttaa, että "kivaa nimipäivää". Muuten koen sen jotenkin päivänä muiden joukossa, vaikka tosin tänäkin vuonna iskä ilmoitti muutama viikko sitten, että siirsi "nimpparilahjaksi" vähän rahaa tilille. No se tosin oli sellaista yleistä tukemista, kun rahatulot on aika nollassa, mutta silti. Nimpparilahjat, voiko sellaisia enää nykypäivänä odottaa? Juhlitteko te nimppareita?

Taas kaksi kappaletta asiaa tikusta, mutta postauksen pointti oli turhuus. Nimipäivät on vähän turhia, mutta niin on moni muukin asia. Vaikka se toiminta mitä monesti koneella teen, kun pitäisi opiskella... Esim. googlettelen hauskoja Harry Potter-kuvia ja lähettelen niitä kavereille "piristykseksi" kesken chattiä, jonka aiheena on vaikkapa tilastotieteen viikkotehtävä.

Tiedän, mun huumori on niin huonoa, mutta tämä tuli äsken vastaan, kun tietokoneen työpöytää siivosin (siihen tulee aina tallennettua kaikki turha väliaikaisesti)... Mun mielestä aivan hävyttömän hauskaa silti :D En voi sille mitään, että nautin niin suunnattomasti kavereiden ilmeistä, kun kesken tunnin niiden näytölle lävähtää jotain tällaista.

Hullu suomalainen. Olen.