Koronatyöttömyyttä ja parisuhteellisuusteoriaa
Edellisessä toukokuussa kirjoitetussa postauksessa muistelin kuvan kera alkuvuoden Matkamessuja, kun koronaa ei vielä ollut. Nyt niistä messuista on aika tarkalleen vuosi ja korona on edelleen. Voi sitä, kun vielä viime keväänä kuvitteli tämän homman kestävän ehkä sen muutaman kuukauden ja sitten kesällä kaikki pikkuhiljaa palautuisi normaaliksi... no ei mennyt ihan niin. Tai no kyllähän se kesä vähän toi valoa kaiken keskelle, mutta nyt jotenkin on jo itsellä vähän sellainen tunne, ettei ole oikein mitään odotuksia. Omalla kohdalla keväällä alkaneet lomautukset päättyivät heinäkuussa hetkellisesti muutaman viikon työrupeamalla, mutta jatkuivat uudestaan heti syyskuun alusta ennalta määrittelemättömällä ajanjaksolla, kunnes sekin päättyi lopulta marraskuussa niin minulla kuin noin sadalla muullakin kollegalla irtisanomiseen. Hieman on välillä itselläkin puskenut pintaan sellainen uhriutunut olo ja mieliala vaihdellut aina itkuisesta turhautuneisuudesta supermotivoituneisiin työnhakuhet