25.7.2018

We Love the 90's Festival || We Love Festival

Heeei... voi ei. Siis tästä on vuosi! :D Tai ei ihan vuotta, koska tänä vuonna festarit tulevat kuukauden etuajassa ja nyt ne on ihan vaan "We love Festival"... aika häijyä kikkailua festarijärjestäjältä, koska nyt ne voi käytännössä ottaa tuonne esiintymään ihan ketä vain sen kummemmin vuosikymmentä katsomatta. No mutta, thank god tuli itse käytyä tuolla vielä kultaisella ysärivuosikymmenen teemoissa, koska tänä vuonna painin kovasti vaatevalintojen kanssa – eihän 00 enää noita paksupohjaisia kenkiä juuri käytetty, joten en tiedä.

Mutta hei, tässä postauksessa kuitenkin nämä luonnoksissa kohta vuoden roikkuneet kuvat. Viime vuonna satoi ja oli aika kylmä (etenkin illalla), mutta meillä oli tosi hauskaa... Ja kuten ensimmäisestä kuvasta näkeekin, nämä festarit aloitettiin juhlavasti... Olin keväällä saanut kiitoksena hyvin järjestetyistä henkilöstöjuhlista samppanjapullon ja sitähän tietenkin säilöttiin hyllyssä odottamassa  sitä"oikeaa hetkeä" kuten samppanjan kanssa on aina tapana tehdä. Lähtö festareille tapahtui hieman kiireellä työpäivän jäljiltä ja päätin sitten hetken mielijohteesta, että jos joku niin Aquan keikka on täydellinen tilanne korkata tuo pullo. Siinä meikatessa sitten tyylikkäästi nautimme tätä roseista kuohuvaa, mutta lopulta samppis viimeisteltiin kauniisti suoraan pullosta taksimatkalla ja festarialueen edustalla kuten kuvasta näkyy. Kaveri tosiaan unohti lippunsa kotiin ja sitä lähdettiin sitten viime tingassa taksilla hakemaan, joten aikataulut kiristyi entisestään... Mutta hei, en ainakaan koskaan unohda kuinka tyylillä tälle keikalle lähdettiin ;)





Ja siis Aqua, en tiedä olenko koskaan maininnut, mutta olin about 9-vuotiaana ihan älytön Aqua-fani. Muistan aina, kun sain Cittarin lehtihyllystä sellaisen Aqua-fanilehden ja se oli suurin arteeni ainakin sen aikaa kunnes Leonardo DiCaprio tuli ja syrjäytti kaikki muut fanituksen kohteet.  Aquan Barbie Girl on myös about ainut biisi mitä koskaan erittäin epävireisesti karaokessa laulan… (ja tähän showhun kuuluu tietenkin alkuun se Kenin rekrytoiminen, mikä ei aina suju niin kuin haluaisi, mutta kuitenkin). 

Aqua oli siis viime vuonna se, jonka takia siellä kylmässä seistiin viimeiseen asti. Ja olihan se sen arvoista. En ole oikein koskaan ollut mitään festarikävijä, mutta nyt väitän tietäväni sen tunteen, kun tulee vaan niin mielettömän hyvä fiilis jostain. Muistan aina kuinka pari vuotta vanhemmat serkkuni lapsena mollasivat täysin fanitukseni kohteen, koska sen musiikki oli kuulemma täysin koneellista eikä ne edes osaa laulaa… että kuuntelisin vaikka Hansoneita, ne sentään osaa laulaa. No joo-o, mutta silti. Jatkoin Aquan kuuntelua ja Hansonit astuivat kuvioon vasta myöhemmin. Kyllähän sitä tietenkin hyvän laulajan tai lahjakkaan lauluntekijän tunnistaa, mutta en silti usko, että se on missään määrin mittari sille mitä jokin tietty musiikki fiilistasolla kenessäkin saa aikaan. Itse olen musiikkimaultani niin laidasta-laitaan ihminen, kunhan siitä tulee hyvä fiilis. Ns. ”on the go”-spotify-listallani on musiikkia ihan 30-luvulta tähän päivään ainoastaan sillä kriteerillä, että niitä on kiva kuunnella ja laulaa mukana. Ja sitä genreä on aikanaan (ja tavallaan edelleenkin) Aqua aina edustanut. Voi että tulikin niin hyvä fiilis tuolla viime vuonna… kaiken ei niin kivan keskellä tuli hetkeksi olo, että vaan hymyilytti ihan muuten vaan. Kiitos Aqua. 

Aqua - Lene (Kuva: Eino Nurmisto / We Love the 90's Suomi)

Aqua (Kuva: Eino Nurmisto / We Love the 90's Suomi)

Nyt on tosiaan siis melkein vuosi tuosta setistä ja tänäkin vuonna teemasta huolimatta olisi paikalle tarkoitus mennä. Viimeksi oltiin paikalla vain perjantaina, mutta tänä vuonna valikoitui lauantailippu, koska silloin esiintyy The Baseballs sekä Nylon Beat.

The Baseballs. Se odotuslataus mikä itselläni oli Aquan suhteen, on tänä vuonna siirretty tähän bändiin. About niihin aikoihin, kun blogini 2010 aloitin, samaisena vuonna (vai ehkä jopa 2009, en muista ihan tarkalleen) The Baseballs oli kova juttu. Jopa linnanjuhlissa bändi soitti heidän fiftariversiotaan Rihannan Umbrellasta. Bändillä oli yksi keikka Suomessa, ja lippujen tullessa myyntiin kärkyin luurin päässä minuutilleen linjojen auetessa, mutta jäin silti ilman. Olin niin vihainen ja pettynyt. En ikinä edes käy keikoilla, mutta sitten on muutamia sellaisia, että sinne on vain päästävä. Ja tuolloin en päässyt. Joten voitte vain arvata tämän vuoden kattauksen nähdessäni, että ei hitto, siinä ne nyt on. The Baseballs ei todella edusta 90-luvun bändejä (hyvä, että edes mahtuu tuohon 00-genreen), mutta voi että siitä aikanaan tykkäsinkin. Toivottavasti festareilla fiilis on samaa luokkaa mitä se oli Aquan suhteen… joskin Aquassa kiteytyi aikanaan myös sellainen henkilöfanitus, mutta niin. Odotukset on kovat.

Ja Nylon Beat. Kenellepä ei tuo bändi näin suomalaisessa musiikkihistoriassa mitään merkitsisi. Itsellä on ehkä vahvimmaksi muistoksi jäänyt tilanne 7-luokan köksän tunnilta, kun tiskattiin kaverin kanssa ja laulettiin kovaan ääneen Seksi vie ja Taksi tuo –kappaletta. Oltiin tosi cool. Tai sitten ei, mutta viereisessä loossissa turhautunut nörttipoika totesi, että ”laulaa sellaisesta, mistä ei mitään oikeasti tietä”… no niin laulettiinkin – 13-vuotiaat hei, mitä me nyt seksistä tiedettiin… tai siideristä.. taksiakaan koskaan itsenäisesti käyttänyt tuon ikäisenä. Mutta se kuului siihen ikään, Nylon Beat. Ja nyt olisi ehkä vihdoin aika päästä tuota bändiä livenä katsomaan. Jee.





Mitäs muuta. Niin no ne vaatteet. Viime vuonna asteita oli hädin tuskin se 20 ja nyt lupailee 28. Pitää tosiaan miettiä mitä tuonne laittaa… tavallaan nuo Spice Girls –kengät olisi se juttu (ja näkee niin paljon paremmin lavallekin), mutta en tiedä. Kun se ei ole enää ysärifestari. Äh, noh pitää pohtia tätä vielä. 

Ja kunnon bloggaajana pitää varmaan luetella tämän "päivän asun" osat, koska niin erityisestä tilaisuudesta oli kysymys...

  • Farkkutakki - äidin vaatekaapista kulkeutunut siskolle, jostain ysäriltä ihan oikeasti
  • Hame - Benetton, ostettu 2016 alesta
  • T-paita - Calvin Klein, mallistossa edelleen
  • Sukat - Adidas, mallistossa edelleen
  • Laukku - Furla, edelleen mallistossa
  • Kengät - Ebay, hankittu 2015 Bredan karnevaaleihin. Lisää täällä, täällä ja täällä.
  • Hiukset kiinnitetty sellaisilla pienillä hainhampailla, jotka ostettu yläasteella Ninjasta

Ja hei uusi Lontoon reissukin lähestyy uhkaavasti, joten voisi ehkä vielä ennen sitä julkaista ne viime uuden vuoden reissun kuvat :p Yritys on ainakin kova!

2 kommenttia:

  1. Moikka! Tällain The Baseballs fanina ja suomalaisen faniklubin pyörittäjänä ajattelin kysyä että mitä mieltä olit showsta mieltä? Kiva kuulla että pääsit vihdoin näkemään heidät livenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, keikka oli ihan kiva, mutta uskon, että olisin siitä tykännyt silloin kymmenisen vuotta sitten vielä enemmän :) Ei siis ihan Aquan edellisvuonna tuomiin fiiliksiin päästy, mutta oli tosi kiva nähdä Baseballs livenä ja tykkäsin kyllä. Hauska kuulla, että heillä on Suomessa ihan faniklubikin :)

      Poista