...and call it love.

Ja vielä edellisiä postauksia kommentoiden...

Rakkaus.

“We’re all a little weird. And life is a little weird. And when we find someone whose weirdness is compatible with ours, we join up with them and fall into mutually satisfying weirdness—and call it love—true love.” 

Molemmat tämän kesän häät olivat ihanat, rakkauden täyteiset ja ihan morsianten näköiset. Ei sillä, että sulhaset häiden suunnitteluun osallistuisi, mutta eihän ne juurikaan :) Ensimmäiset oli ristiäisiä myöten erittäin lapsitäyteiset juhlat, toiset taas painotetusti aikuisten iltajuhla pukukoodineen päivineen. Jokainen tyttö on varmaan joskus mielessään suunnitellut ne omat täydelliset häät, ja on pakko myöntää, että itsekin pitkässä parisuhteessa ollessani taisin jo ensimmäisen vuoden aikana alkaa keräämään erinäisiä hääpukujen kuvia koneelle omaan kansioon ja selailemaan eniten miellyttäviä hääjuhlapaikkoja hamaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Eipä tullut tuossa suhteessa häitä, ei edes kihloja, mutta hyvä näin. 

Haaveilu on hyvästä, jokainen tyttö tarvitsee sen oman prinsessaunelmansa, toteutui se sitten tai ei. Jos mietin omia hääsuunnitelmia ja pukufiilistelyjäni kymmenen vuotta taaksepäin, huokaisen helpotuksesta, ettei häitä noilla spekseillä syntynyt. Vähän niinkuin samoina vuosina harkittu alaselkätatuointi liskoilla. Kyllä liskoilla. Hyvä idea teininä, mutta sen toteutumattomuus harvinaisen suuri helpotus aikuisena. Onneksi nämä kaikki jääneet vain suunnitelmien tasolle, niitä on hyvä muokkailla näin jälkikäteen. Tatuointia tuskin koskaan tulee missään muodossa (noita kultaisia siirtoversioita lukuunottamatta), mutta kyllä tavallaan edelleen mietin, että olisihan ne häät ihan kivat. Joskus. Niin ja se mies, joka ehkä jollain tavalla kuuluu kuvioon, jos nuo bileet haluaa järjestää. Ja jos nyt näillä hetkillä pitäisi mainita toiveita omien häiden suhteen, niin ne olisi tällä kokemuspohjalla myös lapsivapaat aikuistenjuhlat, hillityllä ja monikäyttöisellä mekolla (en kestä ajatusta yhden kerran vaatteista) sekä lihattomalla menulla. Lasten sijaan hyvin käyttäytyvät koirat olisi kyllä tervetulleita, en nimittäin lainkaan pidä ajatuksesta, ettei lemmikkejä saa koskaan ottaa mihinkään tilaisuuksiin mukaan. Minun juhliin saisi. (Huomaa tuo häistään haaveilevan sinkun minä-muoto kaikessa). Tekisin myös materialistisen häälahjalistan, mutta koska oletan olevani jollain tapaa varoissani häiden aikaan (kuka tosin on?), voisi listalla olla joku eläinsuojelukohde lahjoituksia varten. Ideoitahan on loputtomiin, mutta katsellaan kuinka käy. Tulevaisuus näyttää :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti