Serkukset.

Jos näin voisi sanoa koirista. Meidän täti, äidin sisko, osti tuollaisen Pomeranian-palleron viime kesänä samaan aikaan, kun Teté tuli meille. Cleo-poika kasvoi hieman (ainakin omaan silmään) peruspomerania isommaksi, mutta tuollainen koko toimii Tetén rinnalla paremmin kuin hyvin. Tyypit ovat luonteeltaan kuin yö ja päivä. Teté on yli-innokas adhd-tapaus, joka on koko ajan hakemassa huomiota ja leikkikaveria. Cleo on taas selkeästi paljon rauhallisempi koira, eikä mitenkään erityisemmin hae jatkuvaa huomiota ympärillä olevilta ihmisiltä. Oli jotenkin tosi suloista, kun meidän eno toi Cleon vierailulle ja Teté ei tiennyt miten päin olisi ollut. Cleosta ei kuitenkaan kovin innokasta leikkikaveria ollut, ja lopulta Teté kantoi Cleolle lelujakin näytille, ei antaakseen niitä, vaan ihan vaan näyttääkseen, että kato mitä mulla on... Niin suloisia. Edelleen väitän vahvasti, että koirat on kuin pieniä lapsia. Ja ne pysyy tuollaisina höpsöinä koko elämänsä :)

Ja kuvista puheenollen, nuo on otettu vanhalla järkkärillä, jonka ehdin jo siskolle myydä. Ja mitä siihen uuteen tulee, räyhääminen puhelimessa auttoi - sain eilen Verkkokaupalta kuittauksen, että uusi kamera on postissa, ja äsken tuli postilta saapumisilmoitus! Hyvä hyvä. Edelleen täysin saamatonta toimintaa, kun kolme viikkoa kesti, mutta toimipahan nyt viimeinkin... Se vaan on välillä oikeasti menetettävä hermonsa ihan kunnolla saadakseen oikeaa palvelua.

Nyt siis postiin... palataan taas! :)