Treffailun ikäkriisi ( + MK Hamilton)

Kylläpä meni tuo Tukholmassakin vietetty aika todellakin hujauksessa, mutta oli kyllä niin kivaa pitkästä aikaa juoruta oikein ajan kanssa, syödä liikaa ja liian epäterveellisesti sekä tutkia Tukholmaa hyvässä seurassa. Odotin luonnollisesti tapaavani ihan liian paljon komeita ruotsalaisia miehiä, mutta se saldo jäi aika heikoksi. Keskiviikko ja torstai meni oikeastaan vaan Sannan kanssa hengaillessa ja kuulumisia vaihtaen. Kierreltiin keskustaa ja torstaiaamun vietin yliopiston kahvilassa Hollantiin skypetellen koulujuttujen merkeissä. Shoppailua ei juurikaan tullut tehtyä, vaikka kauppoja kierreltiinkin... Lähinnä keräsin inspiraatiota siihen, mitä kesäkenkiä ja vaatteita sitä varastosta kaivaisikaan Hollantia varten. Ekologista ;)


Perjantaina ja lauantaina käytiin myös hieman ulkoilemassa, vaikka tosin ihan rauhallisissa merkeissä ja kotiinkin päästiin molempina iltoina kohtuullisen ajoissa. Alan selkeästi kasvamaan aikuiseksi asian suhteen (jos ei edellistä viikonloppua huomioida...) Perjantai-iltana tosin kohtasin ensimmäisen kerran oman ikäluokkani todellisuuden, kun pari vuotta vanhempi australialainen poika mies tuli baarissa juttelemaan. Ei siinä mitään, varmaan ihan kiva tyyppi, mutta siinä vaiheessa, kun se alkoi kertomaan tarinoita 3- ja 5-vuotiaista lapsistaan, joiden takia oikeastaan Ruotsissa asuu, päästiin oikein kunnolla sinne omalle epämukavuusalueelle...


1912368_10151974800306190_1138046612_n

Itselläni ei ole periaatteessa mitään lapsia vastaan, mutta on se vaan niin, että haluan niiden tulevaisuudessa olevan ihan omiani, ja jotenkin tuollaiset puheenaiheet ei ehkä ole parhaita muutaman viinilasillisen jälkeen. Ja jostain syystä vierastin aihetta todella paljon, enkä tosin edelleenkään edes ymmärrä miksi joku mies 10min baarituttavuuden jälkeen alkaa avautumaan jälkikasvustaan. Yritin kovasti miettiä jälkikäteen omaa reaktiotani ja sitä kuinka tämä ei välttämättä tule jäämään ainoaksi kerraksi, joten pitäisi ehkä oppia jotenkin tällaisiin tilanteisiin. Ja siis lapsiin. En osannut sanoa asiasta mitään ja lopulta yritin tuoda omaa kokemusta asiaan vertaamalla jotain tilannetta Viliin ja noh, olisitte vaan nähneet vieressä istuvan Sannan reaktion, kun se tajusi mistä puhutaan... häpesi varmaan silmät päästään :D


Oli miten oli, tilanteen myötä löin viimeisen niitin sille päätökselle, että nyt ihan oikeasti on laitettava ne omat järkyttävän pitkät kriteerilistat hetkeksi jäihin ja yritettävä olla avoin myös niiden ei ihan 185cm pitkien tai vaikka tapaamishetkellä hölmön paidan pukeneiden yksilöiden kanssa. Olen huomannut, että oikeastaan ne omat listaukset muuttuu sitä mukaa, kun jonkun tapaa, ettei vain tarvitsisi aloittaa sitä suhdesotkua. Yleensä jos jonkun kiinnostavan tapaan, ehdin hetkessä analysoida meidän "yhteisen elämän" sinne ensimmäisiin riidan aiheisiin asti ja lopulta totean, että turha sitä on aikaa tuhlata edes yrittämällä.


1922300_10151974800686190_737177221_n

Jostain syystä tuo lapsi-keskustelu kuitenkin herätti siihen faktaan, että alle pari vuotta ja olen 30, ja vaikka kuinka Carrien ja kumppaneiden elämänohjeiden varjossa teini-ikäni vartuin, en ehkä haluaisi samaa tulevaisuutta itselleni. Ja ne sentään käy siinä sarjassa treffeillä! 12-vuotiaana pohdittiin, että otetaankohan me sitten meidän lapset mukaan 10 vuoden päästä koittavaan luokkakokoukseen? Voi millaisissa kuvitelmissa sitä onkaan sillon elänyt :D Kyseisestä luokkakokouksestakin on jo vierähtänyt useampi vuosi ja joo, saa nähdä miten käy seuraavan kanssa.


No mutta joo, tää on taas tällaista hetkellistä elämän panikointia. Pari viikkoa eteenpäin ja olen unohtanut koko ongelmat. Jostain syystä sitä vaan aina etenkin tälleen perheen ympäröimänä nämä kysymykset tulee niin pinnalle ja alkaa ikävöimään sitä aikaa, kun oli siinä se poikaystävä (oli suhde millä tolalla tahansa), eipähän ainakaan tarvinnut ärsyttäviin kysymyksiin vastailla. Höhö.


Sunnuntaina on lento takaisin Hollantiin ja keskiviikkona koittaa tentti. Olin kauhean fiksuna miettinyt, että kyllähän siellä netissä oli ne kaikki materiaalit ja nyt tälleen viikkoa ennen tajua, että eihän mulla ole prkl niitä pakollisia tenttikirjoja! Paitsi yksi, sähköisenä. Sain sellaisen turhautumis-raivokohtauksen itselleni, jonka myötä soitin epätoivoisena Lahden kaupunginkirjastoon kuullakseni, että heillä vain yksi kappale niistä kirjoista ja sekin lainassa. Fellmannian (tiede)kirjastossa kuitenkin tärppäsi tämän yhden kohdalla ja nyt mulla on siis materiaalista 2/3. Toisin sanoen maanantaina paniikissa aamulla koululle lukemaan ne kolmannen kirjan kappaleet :D Onneksi tenttialueena ei siis tosiaan ole kuin vain tietyt kappaleet/kirja, mutta silti. Kyllä sitä voi ihminen olla lahopää... Sitä muuta materiaalia ja "suositeltua kirjallisuutta" nyt vain sattui olemaan niin hemmetin paljon, että jossain ihme kuplassa kuvittelin kaiken olevan siinä. Kirjastotäti oli ihan hämillään, että onko nämä Lamkin kurssikirjoja, että kamalaa jos heiltä näin moni puuttuu. No ei sentään.


Mitäs muuta. Ah, ostin liput Bäkkäreiden Damin keikalle. Meinasin jo postata siitä Helsingin keikasta, mutta kuvat oli niin huonoja, että käyn ottamassa viikon päästä parempia. Istuttiin Hartwallilla niin ylhäällä, että jäi vähän kaivelemaan... Rotterdamin keikka myytiin loppuun jo aikoja sitten, mutta Damiin tuli tosiaan lisäkeikka ja sinne irtosi liput. Lisäksi paikat on vapaasti valittavissa, joten ei muuta kuin ajoissa paikanpäälle, niin pääsee sitten mahdollisimman lähelle. Melkeen tekisi vielä jostain mieli kehitellä rahat ja ostaa tapaaminen Bäkkäreiden kanssa, saisi mun sisäinen 14-vuotias viimeinkin rauhan. Mutta se voi kyllä jäädä haaveeksi...


Niin ja kun rahan hankinnasta tuli puhe, se mun Hamilton näyttää nykyään tältä..


1-IMG_8334 1-IMG_8326 1-IMG_8325 1-IMG_8330 1-IMG_8324 1-IMG_8329 1-IMG_8327 1-IMG_8331


Tykkään laukusta tosi paljon, mutta jostain syystä sille ei ole tullut lainkaan käyttöä. Sinne mahtuu kyllä kohtuullinen määrä tavaraa ja laukku näyttää hyvältä asun kuin asun kanssa, mutta silti. Ei vain ole tullut käytettyä. Joku LV:n vaalea Neverfull on käytössä päivittäin, vaikka luulisi, ettei se mustaa voita. Jostain syystä kuitenkin tuo laukun tilavuus on mennyt sen kauneuden edelle. Mietin, että esim. MK:n Jet Set Macbook Travel Tote mustana ajaisi asian tätä Hamiltonia paremmin... Jos joltain löytyy sellainen nurkista pyörimästä, niin jonkunlaiset vaihtarit voisi myös toimia!


Stockalla Hamiltonin hinta näytti olevan tällä hetkellä 350e ja omani lähtee sen satasen edullisemmin, jos joku on tämän hankintaa miettinyt ja haluaisi sen hieman edullisemmin ostaa, mutta uudenveroisessa kunnossa. Laittakaa kiinnostuneet viestiä sähköpostilla :)  MYYTY!


...Ja hei muistakaahan osallistua Invisibobble arvontaan edellisessä postauksessa! Sunnuntaihin asti voi käydä kommenttia jättämässä!

Kommentit

  1. Joo mullakin oli jossain vaiheessa kriteerit miehen suhteen aika korkeella, ehkä nimenomaan sen takia ettei vaan "tarvisi" alkaa seurustelemaan, tai ehkä sen takia että pelkään aina satuttavani itseni parisuhteessa. Kuitenkin noin vuosi sitten tapasin miehen, joka on mua pari senttiä lyhyempi (pituus on ollut yks mun tärkeimmistä kriteereistä:D) ja jonka käskin painua helvettiin ekalla tapaamisella baarissa (kyllä, olin humalassa). Onneksi kuitenkin tavattiin vielä ja niin mä päätin kerrankin unohtaa mun typerät kriteerit ja nyt ollaan seurusteltu kohta vuosi!

    Eli joskus kannattaa vaan antaa mennä eikä huolehtia siitä jos miehellä on tapaamishetkellä vähän typerät kengät tai hiukset huonosti. :)

    VastaaPoista
  2. Missäs olet ajatellut olla kesän? Meneekö sekin Hollannissa? Jos olet Helsingissä, niin voin pyytää sua ulos, jos törmätään kaupungilla :D

    VastaaPoista
  3. Haha, kyllä se varmaan aikalailla Hollannissa menee :)

    VastaaPoista
  4. Kerro kerro, missä baarissa olitte Tukholmassa. Menossa myös kaverin kanssa sinne viikonlopuksi ja ei oo mitään tietoo hyvistä baareista, nimenomaan iltapaikoista.

    VastaaPoista
  5. No sepä se. Tuntuu joskus, että ihan sama mikä prinssi vastaan kävelee, niin aina sitä jotain vikaa keksii! Ihanaa kuulla, että omasi löysit. Ehkä sitä itsekin vielä! :)

    VastaaPoista
  6. Carmen, Lilla Hotel Baren ja Kvarnen. Kaikki kohtuu edullisia (ainoastaan Kvarnenissa oli pakollinen narikkamaksu 30kr) ja kaikki sijaitsee samassa korttelissa :)

    VastaaPoista
  7. Voi että, toi kuulostaa niin minulta 28-vuotiaana. Kauhee ikäkriisi juuri iskenyt vasten kasvoja kun tajusi, ettei ole enää kaksikymppinen ja tuntui ettei ollut saavuttanut elämässään yhtään mitään. Eikä ollut edes miestä saati lapsia.

    Mulla oli myös nuorempana kunnon listat mitä mieheltä halusin (hyvä ulkonäkö tietysti, mielellään tumma ja ruskeat silmät, hyvä kroppa ja lihaksia, pitkä, fiksu ja älykäs ja hyvä työpaikka, silti tavis eikä mikään nörttitohtori, vähän renttu, haluaa lapsia ja rakastaa eläimiä, on rauhallinen, on rohkea ja on puhelias ja ulospäinsuuntautunut jne jne) ja kun sitä myöhemmin on miettinyt, niin eihän tollasta edes ole olemassakaan!!!! :D :D Sitten jossain vaiheessa myös hokasin, että niin kauan kun mä en täytä tuota vaatimuslistaani, niin en todellakaan voi olettaa, että saan kumppanin joka täyttää sen. Että on olemassa jonkinlainen tasapaino ihmisten välillä, että jos sulla itsellä ei ole täydellisessä tikissä olevaa vartaloa niin miten voit vaatia, että saat kumppaniksesi ihmisen kenellä on? Ja kaikki nuo kohdat voi läpikäydä samalla tavalla... tyyliin ei tummia pitkiä ripsiä itsellä niin voinko vaatia.....??? :)

    Kuitenkin, aikaa meni ja kumppaneita myös, mutta sitten jossain vaiheessa kun olin lopettanut paineiden kasaamisen ja päätin, että tulee vastaan mitä tulee ja tapauskohtaisesti katson mikä meininki on, niin sitten vastaan tulikin melko täydellinen yksilö. Ei todellakaan täytä tuon listan kriteereitä kaikilta osin, koska se on mahdottomuus! Ja aluksi olin tietty, että 'voi ei kun se on tollanen ja näyttääks se nyt tarpeeks hyvältä jne jne jne', juuri sellaista lapsellista mussutusta, mutta mitä enemmän tutustuin, niin sitä paremmalta alkoi näyttää ja ihanammalta tuntua. Ja nyt se on maailman täydellisin mies!! En edes tajua miten olen sellaisen saanut (tähän jono sydämiä :D).

    Nyt olen 34 ja odotetaan vauvaa ja kaikki on ihanasti. Olin vaan niin lapsellinen vielä 28-vuotiaana enkä oikein tajunnut elämän realiteetteja. Eli tsemppii, kaikki kyllä järjestyy omalla painollaan ja omalla ajallaan ja sitten kun SINÄ olet valmis siihen! :) :) Olipas pitkä sepustus :D

    VastaaPoista
  8. Ihana kommentti! Luin tätä keskustassa kävellessä ja hymyilin idioottina yksikseni, kun tuli niin hyvä mieli :) Tuon on niin totta - eihän sitä voi toiselta vaatia järkyttäviä määriä erilaisia täydellisiä ominaisuuksia, kun ei niitä ole itselläkään. Tietenkin sitä itse miettii, että ei kai nyt mies voi muutamasta ylimääräisestä sentistä reisissä välittää, kun tutustuu mun ihanaan ja hauskaan luonteeseen! Ööh... Niin. Oiskohan tuo millään mahdollista sinne toiseenkin suuntaan?! :D

    En muista, mutta olikohan se jossain Housessa joskus, että ulkonäkö-asteikolla 1-10 pariskunnan ero voi olla korkeintaan kaksi pykälää. Jos on enemmän, ei suhde ole tasapainossa :D
    Ja kyllähän se fakta on, että jos oikeasti etsitään niitä "ehdottomia" kriteereitä, joista ei millään pysty joustamaan, niin yleensä ne sieltä luonteen puolelta lopulta löytyy. Esim. itselläni tuo mainitsemasi eläinrakkaus kuuluu ihan listan kärkipäähän, siitä ei kyllä jousteta mihinkään. Niin ja joo, se on myös kriteeri, jonka täytän täysillä myös itse ;)

    VastaaPoista
  9. "12-vuotiaana pohdittiin, että otetaankohan me sitten meidän lapset mukaan 10 vuoden päästä koittavaan luokkakokoukseen? "
    Tää oli kyllä niin suloisesti aateltu että ihan naurahdin :') Itsekin taisin kuvitella ihan samoin.

    Mä löysin elämäni miehen kuitenkin aika nuorena (20v) ja parin vuoden päästä oltiin jo naimisissa, niin mä en ole kerinnyt koskaan kriiseillä pariutumisesta. (Enemmänkin kaikki kaverit aina kriiseilee, jos satun mainitsemaan että "my husband" ja siitä sitten riittää vertailua ja ihmettelyä :D) Mutta mun kriisit taas keskittyy työelämään. Opiskeluni ovat viivästyneet viivästymistään, en ole koskaan tehnyt oman alani töitä (lukuunottamatta kahta pakollista internshipiä, jotka kuuluivat opiskeluihin) ja pelkään että pian olen 30 v ja edelleen mun CV on vaan yksi vitsi :(

    VastaaPoista
  10. Työelämä on kieltämättä kyllä usein se toinen murheenkryyni. Itsellä on onneksi se tradenomin tutkinto siellä pohjalla, ettei ihan tyhjän päällä ole, vaikken edelleenkään tiedä mitä ihan oikeasti haluan tehdä. Työelämä itsessään ahdistaa jo niin paljon, että tuntui todella hyvältä ratkaisulta ottaa pieni irtiotto opiskeluiden muodossa, niin saa taas ihan uutta perspektiiviä siihenkin.
    Suosittelen kuitenkin tsemppaamaan ja hankkimaan ne paperit, oli se ala sitten mikä tahansa, kun tosiaan keskeneräiset opinnot (jos siis oikein ymmärsin) on kyllä CV:ssä aina vähän sellainen harmaa alue... Tai mikset kokonaan vaihda sellaiselle alalle, josta sulla on jo työkokemusta? Tällainen "kolmekymppisenä" opiskelu ei ole mitenkään ihmeellistä nykyään :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos tuhannesti! Meidän hotellikin tuossa holleilla. :) Perfect!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti