9 April 2013

Keep calm. Just keep calm.


Iltaa/yötä.. jotain. Viikonloppu on mennyt jotenkin hieman sumussa kaikin puolin. Perjantai sekä lauantai meni tyttöjen seurassa, mutta hieman normaalia apeammalla fiiliksellä. Sain torstaina kuulla, että lapsuuteni ehdottomasti yksi tärkeimmistä ihmisistä, pappani oli nukkunut pois edeltävänä yönä. Tietyllä tapaa asian on tiedostanut jo pidempään, ettei se kaukana ole, mutta siltikin. Nyt se vaan kolahti tosi kovaa. Silleen lopullisesti. Erityisesti ne lapsuusajan muistot tulee jotenkin tosi vahvana mieleen... 

En tiedä miten sen parhaiten tiivistäisi, mutta jos jotkut toiset on lapsena äidin tyttöjä, toiset isin tyttöjä, niin itse olin papan tyttö. Jos en tahtoani jossain asiassa saanut läpi, soitin aina papalle ja se toimi. Aina. Pappa oli se, joka ajoi toiselta puolelta kaupunkia hakemaan koulusta ja viemään kotiin kilometrin matkan. Pappa oli se, joka osti karkkia silloin kun äiti ja isi ei suostuneet. Pappa hoiti minua vaippaikäisenä ja kaikista serkuksistakin tunsin aina olevani jotenkin erityinen papan silmissä. Papalta sai aina ne juuri tismalleen toivotut joululahjat, ja pappa oli ainut joka uskoi, kun siivouspäivänä valitin vatsakipua ja vei lääkäriin, mikä päätyi samana iltana umpisuolen leikkaukseen. Jänniä juttuja. Ihania muistoja. 

Aika henkilökohtaista fiilistelyä tänne blogin puolelle, mutta jotenkin tuo asia on vain ollut niin vahvasti mielessä, ettei sitä vaan osaa ohittaa. Tiedättekö sen tunteen, kun puhuu isän kanssa puhelimessa ja huomaa, että toiselta särkyy ääni. Ihmiseltä, joka on aina antanut itsestään jotenkin todella sellaisen vahvan kuvan ja sitten se vaan kokonaan hajoaa ja molemmat itkee. Jokaisen isäsuhde on erilainen.. omat vanhempani on eronneet, eikä isän kanssa tuollaisista tunnepohjaisista jutuista oikein tule puhuttua. Se vaan ei ole ollut luonnollista... paitsi nyt yhtäkkiä se vaan onkin. Ei sitä osaa selittää. Elämä on.

Ja sitten siihen perinteiseen pinnalliseen blogisisältöön, jota nyt on ehkä helpompikin käsitellä, niin ei tartte paljoa ajatella... :)


Ylempi kuva on perjantain "bikertakki" fiilistelyä, kun perjantaina heitin sen pitsimekon kaveriksi. Tosi jees. Vaikkakin ulkona piti vielä olla kunnon takki päällä, mutta kuitenkin. Alle kuukausi vappuun ja siitä saman verran kesään :) Eli pian se tuonkin aika koittaa ihan pelkälteen!

Blogeissa näkee muuten tosi usein ostosten esittelyä ja satuin löytämään puhelimesta tuon alemman kuvan, joten oli pakko se tännekin laittaa! En yleensä kuvaile ostoskoriani, mutta viime aikona on yhden miespuolisen ystävän kanssa tullut tavaksi ärsyttää toisiamme lähettämällä kuvia täysin päinvastaisia ruokatottumuksista... Eli periaatteessa se menee niin, että omat kuvani on juurikin noita soijasuikaleita ja kasvissettiä höystettynä erilaisilla lisäaineellisilla(?!) proteiinijuomilla ja patukoilla sekä muilla epämääräisyyksillä, ja vastapainoksi saan sitten kuvia jostain kebabaterioista (jaksan todellakin huomauttaa sen lihan alkuperästä) sekä muista lihapitoisista valinnoista... Järkevää ajankulutusta. 

Toisaalta melkeen yhtä fiksua toimintaa harrastan myös yhden hollantilaisen kaverini kanssa, koska aina kun toinen meistä on juhlimassa, laitetaan jotain kuvaa juomasta tai muuta statuspäivitystä onko hyvät vai huonot bileet käynnissä :D Ei mitään järkeä, mutta tuohon Whatsappi on ihmisen ajanut... täysin turhaa ajanvietettä siis.

Ehdottomia suosikkeja: Terra Soy marinoidut soijasuikaleet, Janis nougat-pähkinä patukka ja Savulohisalaatti (kaikkia saa satavarmasti ainakin Kampin isosta K-kaupasta - myös kuvasta puuttuvia ikuisuussuosikkeja, stroopwaffeleita ;)

Instagramin puolella on tämä seuraava mainitsemisen arvoinen juttu näkynytkin, eli netistä tilaamani iso juliste. Ok, a way too much bigger than expected, vaikka julisteen mitat tiedossa olikin, mutta ihan kivalta se näyttää silti. Olin alunperin miettinyt julkan sängyn yläpuolelle, mutta nyt se päätyi sitten vanhan taulun kehyksiin sohvan yläpuolelle tuomaan vaihtelua. Ja nuo Ikean kehykset on käteviä, kun ne vaan voi kääntää tuollein pystyyn tosi helposti. 

Mietin kyllä jonkin aikaa sopiiko pysyssä oleva taulu sohvan päälle, mutta ei se nyt hullumpi ole. Idea tuohon tekstiin tuli sen parin viikon takaisen ahdistuksen myötä ja halusin jonkun Keep Calm julistuksen näkyviin. Mikä siinä sitten olikin, että juuri tuo osui ja upposi... :D Lisäksi vaaleanpunainen väri sopii tuohon vähän ristiriitaisia fiiliksiä herättävään roosahtavaan raidalliseen tapettiin. Nyt jopa voisi näyttää, että huone on tarkoituksella sisustettu sen mukaan ;)



Ja vielä viimeisimpänä pientä Espanja-fiilistelyä... KUUKAUSI! Ja sain tosiaan hotellitkin buukattua viikonloppuna, joten nyt on kaikki hoidettu. Huippua!! 

Ja siis tosiaan tänä vuonna on vuorossa kymmenen päivää jaettuna Valencia - Alicante. Siinä on sen verran kivasti aikaa, että mahdollisesti käydään jossain muissakin lähikaupungeissa. Saa nähdä. Tärkeintä on kuitenkin mennä vaan rentoutumaan ja ottamaan aurinkoa varastoon, niin että kestää yli Suomen kylmän kesän ;) Ei vaan. Hyvä kesä me Suomeenkin saadaan. Parasta oliski, koska heinäkuussa on vielä kolmisen viikkoa lomaa ihan tarkoituksena täällä viettää...

Valencia 2012


Sellaista siis. Olipa taas täysin sekavaa ajatuksenvirtaa. Palailen myöhemmin mm. Churro-reseptillä ja kuvilla (me tehtiin niitä, jeeeee!!)... Ja tosiaan jos kiinnostaa näitä kuvia reaaliajassa seurailla, niin Instagramista löytyy nimimerkillä @dov_virpi eli siellä voi sitten näitä juttuja nähdä vähän nopeammalla tahdilla, kuin mitä täällä blogissa nykyään :D

2 comments:

  1. Syvimmät osanottoni. Jaksamisia. <3 Tiedän niin tuon tunteen, kun käy oman isän kanssa hyvin harvinaislaatuista, tunteellista keskustelua. Itse menetin rakkaan setäni kesällä ja oli hyvin tuskallista (oman surun lisäksi) nähdä miten isäni suri veljeään.

    Whatsappeilu on kyllä mahtavaa ja ah niin kätevää kuvien lähettelyn osalta. Ja huonompi juttu silloin kun ystävät entisestä asuinmaasta (jossa kello on 6h edellä nykyisen asuinmaani aikaa) viestittelevät ahkerasti enkä millään malta mennä ajoissa nukkumaan. :)

    Olisi kiva nähdä bikertakista vielä lisää kuvia. Samoin myös uudesta asunnostasi, sitten kun se on esittelykunnossa. Ja innolla odotan tuota churro-reseptiä!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos <3

      Joo, tuo aikaero tuo omansa kyllä tuohon hommaan :) Mutta on kyllä niin huippua, että nykyään voi ulkomaalaistenkin kavereiden kanssa pitää yhteyttä noinkin kätevästi ilman jäätäviä puhelinlaskuja :D

      Bikertakki on itseasiassa jo melkeen vuoden vanha, mutta eiköhän siitä kuvia tule. Se on niin kiva! :) Ja joo, kai sitä voisi tästä asunnosta ainakin oman huoneen kuvailla, vaikke se sellainen "oma kämppä"-fiilis kovin korkealla olekaan :D Nim. yksiöitä ollaan jo netistä taas selailtu...

      Toivottavasti reseptistä on hyötyä! ;)

      Delete