Paluukulttuurishokki. Ehkä?

Helsinkiin palattuani olen havahtunut jo näin parin ensimmäisen viikon jälkeen olen todennut todeksi asian, jota hieman jo etukäteen pelkäsin, mutta joka on juuri niin totta kuin sen kuvittelinkin olevan. Olo on aika tyhjä, ja toisinaan hieman yksinäinen. Yksinäinen siinä mielessä, ettei oikein kukaan ole samassa tilanteessa mitä itse on ja jonkinlainen aukko sellaisissa saman fiiliksen jakavista Bridget Jones -sinkkukavereissa on tällä hetkellä todella iso. Yksinäinen myös siinä mielessä, että ulkomailta palatessa on jollain tapaa takaisin siinä mistä lähti, mutta ne muut ihmiset ei. Se ystävä, joka lähtiessä oli vasta aloittanut uuden suhteen on nyt naimisissa ja kahden pojan äti. Se, jonka kanssa vietettiin jos jonkinmoista apollo-iltaa pari vuotta takaperin lähti samalla heitolla Ruotsiin mitä itse Hollantiin, mutta ei ole vielä tullut takaisin... jos tuleekaan. Kyllähän sen tiesi, että Sannan opinnot kestää pidempään, mutta jotenkin sitä ei miettinyt sen enempää, kun kaksi vuottakin tuntui niin pitkältä ajalta. Hölmöä. Sitten on se yksi tyttö, joka muutti miehen perässä toiselle puolelle maapalloa, vaikka niin vannoi ikisinkkuutta ja tietenkin on ne lukuisat muut auvoisissa parisuhteissa eläjät, jotka on kyllä siellä olemassa satunnaisia kahvi/viinihetkiä varten, mutta siinä missä parisuhteessa eläjät jotenkin bondautuvat paremmin niiden toisten parisuhteilijoiden kanssa, yksineläjät tarvitsevat niitä muita sinkkuja ympärille. Viinilasillinen tai kaksi lauantai-iltana baarissa maistuu ihan erilaiselle, kun sen jakaa jonkun 'kohtalotoverin' kanssa. Kyllä te sinkut tiedätte. ... ja kuin tilauksesta sain Sannalta videota niiden etkoiltamien tanssimuuveista Antti Tuiskun Pedon tahtiin. Epäreilua. Tosin kuulemma UV on neidillä vapaa ja Helsinkiin käy tie. Hyvä näin :D 

Anyhow, elämä on. Itse en ole enää ihan yhtä kovatahtinen bilettäjä mitä sinne muutaman vuoden taakse vertaa (lähellekään), mutta kyllä sitä nyt kuitenkin jonkin verran kaipaa sitä ihmisten joukossa istuskelua aina silloin tällöin. En ole koskaan myöskään käyttänyt sanontaa, että lähtisin 'dokaamaan', vaan huomaan yhä enemmän ja enemmän ihannoivani sitä Hollannissakin tutuksi tullutta kulttuuria, että niillä terasseilla voi istua ihan arki-iltoinakin yhdellä. Tuntuu vaan, että tällaiseen hommaan ne seuralaiset on kyllä nykyään vähissä. Ne on siellä Hollannissa. Tai sitten muualla maailmalla, ja Suomessa ollaan jotenkin liian kiireisiä arkenakin näkemiseen. Etenkin ne ei-sinkut. Että joo, kohtalotoverit saa laittaa viestiä, lähden mielelläni etelä-eurooppalaisittain yksille milloin vain!! :'D

Mutta niin, nää on näitä. Jotenkin vaan, kun nyt jäsentelee näitä 'paluufiiliksiä', tällaiset asiat tulee väkisinkin mieleen. Tavallaan puolet (sosiaalisesta)elämästä jäi kertaheitolla toiseen maahan ja se fiilis on ihan erilainen kuin sinne tuntemattomaan muuttaessa. Suomeen takaisin tullessa jotenkin olettaa, että no siellähän ne vanhat kuviot odottaa ja asiat on niinkuin ne aina on olleet, eikä pari vuotta ole voinut missään näkyä. Ja kyllä se vaan näkyy. Kaikessa. Jotenkin itsellä Hollantiin muutto oli sellainen 'irtiotto' ja parin vuoden lisäaika omaan elämään, mutta nyt se vasta iskee, ettei se ole ollut mitään lisäaikaa muille... Aika on jotenkin kulkenut eri suuntiin eri maissa ja nyt ei oikein tiedä missä sitä on ja mistä pitäisi taas lähteä liikkeelle.

Että joo, tällaisia fiiliksiä täällä.  Tein muuten unisiepparin itselleni, kun innostuin näin parin vuoden jälkeen löydetyistä askartelutarvikkeista! Meni siinä useampi tunti, mutta yllättävän yksinkertaisesti se valmistui. Ohjettakin voin jossain vaiheessa laittaa, jos joku vaikka samasta innostuisi... :)


Kommentit

  1. Voi Furby! I feel you! En varmaan palaa, mutta oon aina hengessä mukana ❤️.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo. Tää on niin tällasta. Tavallaan se Hollantikin alkoi jo joltain osin tökkimään ja tietynlainen kaipuu tuli Suomeen, mutta nyt tääkin on sitten täällä tällasta. Ei jotenkin kuulu mihinkään. Kamalin fiilis ikinä...

      Poista
    2. No voi ei! :( Mulla on ollut vähän samanlaisia fiiliksiä täällä tai enemmän sellasia "mihin sitä on taas tullut ittensä laitettua?!". Mutta mulla se taitaa mennä ikäkriisin piikkiin täysin. Toivottavasti menee noi ikävät fiilikset pian ohi! :*

      Poista
    3. Joo, sekin voi olla... Mutta se ikäkriisi katoaa, kun 30 tulee täyteen, trust me ;)

      Poista
  2. Voi muru, nyt musta jotenki tuntuu pahalta. Vaikka toki elämää pitää elää eikä jämähtää paikalleen mutta silti. Toivottavasti asiat loksahtelee hiljalleen paikalleen ja saat uudesta elämästä kiinni siellä etelässä <3 Vaikka toki, huolimatta parisuhdestatuksesta ja noista Williamista ja Harrysta, voi sitä myös olla hukassa. nim. mikä musta tulee isona!?
    -Saukko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tartte tuntua. Ehkä se 'yksinäisyyden fiilis' on jollain tapaa nyky-yhteiskunnassa jonkinlainen tabu ja 'nolo' asia myöntää. Ja sitten sitä ihmetellään, kun 'eihän se joku koskaan sanonut mitään'... :D No minä sanon. Koen, että fiilikset on hyvä tuoda esiin sellaisena kuin ne on ja nyt on tällainen olo. Mutta se on totta, eiköhän se tästä pikkuhiljaa etene... Olihan se sillon Hollannissa sama, kun viikon verran sen sun vierailun jälkeen vaan itkin, että miks mun pitää olla täällä enkä saa olla Suomessa ja olo oli maailman hirvein. Sitten se meni ohi. Niin ne aina menee... Ja lopulta selviää sekin, mitä meistä tulee isona :D

      Poista
    2. Mutta muista, että et oo yksin, vaikka tuntuukin yksinäiseltä! Täällä me ollaan :).

      Poista
    3. Komppaan Sannaa! <3
      -Saukko

      Poista
  3. Ite oon nyt ollut Suomesta poissa vasta 6kk ja silti sinne joululomalle meno vähän pelottaa. Ehkä sen takia että ei kaikki tuu olemaan täysin samalla tavalla mitä ne oli kun ite vielä asuin siellä. Kaverit on löytänyt uusia poikaystäviä ja toiset eronnut, vaikea mennä mukaan heidän uusiin juttuihin. Toivottavasti vaan ylireagoin asiaa : D kunnon avautuminen tälleen heti aluksi. Kiitos kivasta blogista jota en seurannut nyt sun koko Hollannissa olo ajan ja varmasti jatkan lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomat on vielä asia erikseen, kun tavallaan on pieni aikagappi, johon kaikki menot ja näkemiset pitää ajottaa ja siihen jollain tapaa kaikki löytääkin aikaa, mutta sitten, kun alkaa sitä elämää uudelleen tänne rakentamaan, niin siinä se vasta iskeekin.... Eli toistaiseksi ylireagoit, mutta odota kun tuut oikeasti takaisin :D

      Poista
  4. Samoja juttua mietitty täälläki, laitoin sulle meiliä eilen! :)

    -Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Luin kyllä, kiitos:) En vaan kerennyt vielä vastaamaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti