3.10.2015

Master of Science... and other stuff.

Viikko sitten lennettiin Hollannista takaisin Suomeen neljän matkalaukun ja koiran kanssa. Takana oli viikko Bredassa, johon kuului paljon hoidettavia asioita, kavereiden näkemistä, työhaastattelua Amsterdamissa ja sitten vielä se itse valmistujaisjuhla. Kahteen viikkoon ei ole blogissa tullut käytyä, mutta josko nyt palaisi takaisin ruotuun :) Kahteen viikkoon on taas mahtunut asiaa ja mietettä jos jonkin verran, eniten ehkä oman pään sisällä mutta kuitenkin.

Tässä taas hieman kuvia, lähinnä Hollannin reissulta siis...









Eli mitäs tänne nyt kuuluu... Noh, ihan alkuun tietenkin se hieno fakta, että maisterin paperit on nyt vihdoinkin taskussa ja koulu on siis kunnialla paketissa. Kulunut viikko on mennyt ehkä hieman jäsenneltyä asioita ja mietittyä seuraavia liikkeitä tulevaisuuden suhteen. Joku saattoikin tarttua tuohon ensimmäisen kappaleen työhaastatteluun, joka tosiaan oli Damissa yhteen periaatteessa oman alani paikkaan, mutta keskustellessa rekrytoijan kanssa molemmat huomattiin, että olin paikkaan ihan liian ylikoulutettu (ja kokenut) ja muutenkin odotukseni työnkuvan suhteen oli potenssiin jotain vs. mitä se työ oikeasti olisi ollut. Haastattelun jälkeen laitoinkin rekrytoijalle viestiä, että kiitos, mutta ei kiitos. Ja hyvä näin. Vaikka epäilinkin juttua alusta alkaen ihan jo huonon palkankin takia, halusin silti käydä katsastamassa jutun ja toteamassa asian face-to-face, koska olisihan se muuten jäänyt kaivelemaan.

Tavallaan edelleen jossain määrin mietin, kuinka kiva olisi esim. juurikin Damista työpaikka löytää, mutta se halu ei todellakaan ole niissä mitoissa, että mitä tahansa kuraa vastaanottaisin, vaan tässä vaiheessa työn on oltava oikeasti sellaista, josta todella sitten varmasti tykkää ja joka edes jollain tasolla vastaa koulutusta ja kokemusta. Ja ihan pakko on myöntää, että olen oikeastaan ihan helpottunut, ettei nyt tähän väliin tarvinnut alkaa Damista asuntoa (tai realistisesti: huonetta) etsimään, se ei meinaan ole mikään stressittömin homma, ainakaan koiran kanssa. Reilu viikon päästä muutto takaisin Helsinkiin ja siellä vedetään henkeä ainakin tammikuulle asti ja katsellaan mitä tulevaisuus tuo. Jos ei aikaisemmin, niin ainakin jo helmikuulle on varattu lennot taas Hollantiin... eipä ehdi liian ikävä tulla :)












Että sellaista. Ja tosiaan äitikin oli tuolla reissussa mukana (en olisi ikinä ilman apua noiden laukkujen kanssa pärjännyt kotiin asti :D ), mutta toiveita kunnioittaen ei nyt blogissa äiti-tytär-kuvia julkaista. Ihan liikaa en tuossakaan ajassa ehtinyt kavereita nähdä ja monet tuli lähinnä moikattua pikaisesti läpi. Vajaa viikko menee kyllä ihan tuhottoman nopeasti etenkin, kun on samalla miljoona asiaa hoidettavana. Varsinkin nyt, kun on taas kotona eikä ole oikeasti mitään deadlinea odottamassa, ja kaikki gradu-esitelmätkin on pidetty ja jännitetty läpi, on olo jotenkin hassun tyhjä. Eli vaikka kesä menikin pitkälti rennoissa merkeissä, nyt se olo on oikeasti viimeinkin rento. Maisterin paperit on virallisesti taskussa ja fiilis on hyvä.

Tässä on siis työnhaun ohessa myös ollut aikaa tutustua viime aikojen tv-tarjontaan ja unohdettuihin leffoihin. Telkkaristahan ihan ehdoton suosikki on tietenkin Vain Elämää, sillä mukana on kaksi artstia, joita voin väittää fanittaneeni ihan oikeasti. Anssi Kela ja Antti Tuisku. Ensimmäinen kuului vahvasti teinivuosiini yläasteen lopussa, lukion alussa, kun vietin kesiä isosena ja soitettiin Kelan Nummela levyä niin iltahartauksissa kuin mökkijatkoillakin. Siinä missä lukion loppupuolella Anssin tuotantoa ei enää hetkeen kuulunut, ilmestyi Idolsin kautta Tuisku kuvioihin ja sitähän on sitten kuunneltu ihan sielä alkuajoista lähtien... On ne hyviä :)

Muita ohjelmia ja leffoja en nyt sen enempää jaksa tässä sen enempää käydä läpi, mutta äsken vihdoin katsoessani sen Magic Mike II:n (tiedän, myöhässä tullaan), en vain voinut olla repeilemättä tälle kohtaukselle ihan liikaa... :D Siis ihan jo siksi, että Joe Manganiellosta tulee aina mieleen True Bloodin kuuma 'susi' ja jotenin tuo Bäkkärit yhdistettynä siihen... en kestä. Mutta siis tässä miehessä nyt vaan on sitä jotain. Ja se on yli 190cm pitkä. Joe siis.

Hyvää yötä, nauttikaa.

ll

4 kommenttia:

  1. Siis OMG Joe on niin kuuma! Stripparina, ihmissutena, oma itsenään you name it. Likey, likey, likey! *sydänsilmäinenemojitähän*

    VastaaPoista
  2. Paljon onnee Virpi!! :)

    Haha nauroin ääneen tolle videolle :'DD en oo vielkää kyseistä leffaa nähny, joten tuun vielä enemmän perässä!

    -Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha hyvä, että joku toinenkin :D Ja kiitos paljon!! :)

      Poista