SO LONG | Days of V 2.0

Kylläpä sitä onkin ikävä Helsinkiä. Sen huomasi taas viime viikon perjantaina, kun siellä kävi pyörähtämässä päivän verran. Edeltävänä torstaina olin palauttanut vihdoin gradun, jota täälläkin iloitsin, joten muutama lasillinen skumppaakaan ei tehnyt yhtään huonoa. Kahden aikaan tapasin ystäväni Sannan keskustassa ja suunnattiin siitä Bosen pressieventiin Haviksen terassille... Ja saatiin sitä skumppaa. Sekä todella yksinkertaisia, mutta hyviä cocktailpaloja. Ruoka on yleensä tuollaisissa tilaisuuksissa se paras asia. Ihan jo siksi, että noista pikkujutuista saa aina itsekin kivoja ideoita kokkailuihin, kuten vaikkapa omiin tuleviin valmistujaisiinin, jos sellaiset järjestän. Tilaisuuden jälkeen matkattiin paperikassien kera Stockan ja Alkon kautta Sannalle (pääsin näkemään näiden uuden ihanan kodin) ja illalla päädyttiin vielä yksille Apollon uudelle Terassille. En ihan oikeasti turhaan fiilistele tuota paikkaa vuodesta toiseen, koska siellä on kaikki, nyt jopa se kauan kaivattu ke...

Jos näin voisi sanoa koirista. Meidän täti, äidin sisko, osti tuollaisen Pomeranian-palleron viime kesänä samaan aikaan, kun Teté tuli meille. Cleo-poika kasvoi hieman (ainakin omaan silmään) peruspomerania isommaksi, mutta tuollainen koko toimii Tetén rinnalla paremmin kuin hyvin. Tyypit ovat luonteeltaan kuin yö ja päivä. Teté on yli-innokas adhd-tapaus, joka on koko ajan hakemassa huomiota ja leikkikaveria. Cleo on taas selkeästi paljon rauhallisempi koira, eikä mitenkään erityisemmin hae jatkuvaa huomiota ympärillä olevilta ihmisiltä. Oli jotenkin tosi suloista, kun meidän eno toi Cleon vierailulle ja Teté ei tiennyt miten päin olisi ollut. Cleosta ei kuitenkaan kovin innokasta leikkikaveria ollut, ja lopulta Teté kantoi Cleolle lelujakin näytille, ei antaakseen niitä, vaan ihan vaan näyttääkseen, että kato mitä mulla on... Niin suloisia. Edelleen väitän vahvasti, että koirat on kuin pieniä lapsia. Ja ne pysyy tuollaisina höpsöinä koko elämänsä :) ...

Argh!!!  (by Urban Dictionary: 1. An exclamation of annoyance, exasperation, or other negative factor. 2. The sound a made by a stereotypical pirate.)  Ja nyt mennään ykkösellä, vaikkei tästä fiiliksestä enää merirosvokaan ole kaukana... Ostin 16.7. itselleni syntymäpäivälahjaksi Verkkokaupasta Olympuksen kameran, joka maksoi pikkuisen auki 600e. Objektiivi jumitteli heti ensimmäisistä kuvista alkaen, joten laitoin kameran postissa palautukseen/vaihtoon 27.päivä ja 4.8. sain kuittauksen kameran saapumisesesta huoltoon. Paino sanalla  huolto , vaikka kyseessä on viallisena ostettu tuote, koska  tämä nyt vaan on käytäntö Olympuksen laitteiden kanssa . Olen nyt Verkkokaupalle laittanut meiliä niin sinne huolto-osastolle kuin reklamaatioon ja soitellut samoihin paikkoihin kolmesti. Viimeisimmän kerran tänään ja todella vihaisena. Olen yleensä yllättävänkin zen tällaisissa tilanteissa, koska olen itsekin tehnyt asiakaspalvelua, mutta nyt todella katkesi se kamelin selkä ...

No niin. Se oli sitten siinä, viimeinen puristus tehty ja gradu jätetty sisään viimeisellä mahdollisella hetkellä, 00.58. Kiitos aikavyöhykkeiden, 23.58 Hollannin aikaa. Todella tarvitsin tuon viimeisen tunnin, tuli sen verran "diippiä shittiä" siihen esipuheeseen.... Inhoan tuota ilmaisua, mutta olipahan käytettävä. Luulen, että erityisesti meidän tilastotieteiden proffa arvostaa kiitoksiaan, koska sillä ei ollut mitään tekemistä graduni kanssa muuten, paitsi että oli niin ihana opettaja edellisenä vuonna. Pääsi sinne samaan osioon, jossa kiitin myös koiriani. Kyllä, vain minä. Mutta sopii teemaan, tavallaan. Mitäs nyt sitten? Ihan tylsää, taas pitää palata aikuisuuteen kahden vuoden Neverland pakoilun jälkeen. Miksei vaan voisi aina opiskella? Nytkin olisi mielessä vaikka kuinka monta kiinnostavaa alaa, joita voisi lähteä kokeilemaan ihan vaan, koska ei millään jaksaisi kasvaa aikuiseksi. No joo. Ehkä nyt luen unen saavuttamiseksi pari riviä taas Carrien teiniseikka...

Niin totta. Tätä tää on ollut äidin kanssa viimeiset pari viikkoa. "Ei nyt ehdi, kun on tää gradu... kauhee kiire." Sarjakuva täältä.

Meidän päivä on ollut tätä. Suunnittelin todella ahkeran ja graduntäyteisen päivän, mutta nukuin valehtelematta puoli kahteen. Tuosta voi tosin vähentää Tetén aamupäivä lenkin ja kahvin teon, mutta kun se kahvikin jäi kirjahyllyn reunalle kylmenemään, kun sammuin uudestaan sänkyyn. Välissä taas nousin lämmittämään ruokaa, kunnes syömisen jälkeen nukahdin uusiksi. Pääsin koneen ääreen vasta kahdelta, ja siinä viiden pintaan oli kirjoitus tehokkaimmillaan. Sain valmiiksi puuttuvat liitteet ja kattavamman johdannon (jouduin taas vaihteeksi googlettamaan mikä introduction on suomeksi :D), huomiseksi jäi vielä se viimeisen kappaleen hiominen. Ja ehkä esipuhe, jos jaksan sellaisen väsätä. Se ei vissiin ole tosin pakollinen... Perjantaina suuntaan aamupäivästä Helsinkiin näkemään kaveria ja käymään yhdessä blogipressieventissä. Illalla voikin nauttia skumpat gradun palautuksen johdosta, tämä tosiaan kun on viimeinen palautus tuonne koululle ikinä. Siis mihin ihmeeseen nää pari vuotta vai...

Netin käyttäjiä on paljon erilaisia. Itse kuulun niihin nettisurffailijoihin, joilla on aina vähintään kaksi ikkunaa auki ja siihen päälle toisessa ainakin kymmenen välilehteä käytössä. Toinen netti-ikkuna on se, jossa teen kaikkea 'tärkeää', sisältäen välilehdet Facebookille, Google-translatorille (kirjoitan englanniksi päivittäin ja tarkastan erilaisia sanamuotoja ja synonyymeja jatkuvalla syötöllä), Gmaileille (kolme eri: virallinen, blogin ja mainosposti) sekä bloggerille. Nuo on vakioita. Yleensä lisänä on ollut myös koulun sivut ja Linkedin sekä joku mol.fi (työnhaku on raastavaa touhua), ja sitten on vielä sellainen plus miinus viisi jotain random sivua auki. Niin ja lisäksi se toinen ikkuna, se on auki tuossa sivussa ja pyörittää usein jotain järkevää sitcomia, kuten sinkkuelämää, vaikka usein keskittyminen onkin ihan jossain muualla kuin siinä itse sarjassa. Joka tapauksessa niihin avonaisiin välilehtiin palaten, nyt pitkän aikaa tuossa on roikkuneet auki suomalaise...

Miten se onkin aina niin, että kun jättää gradun viimeistelyn sille viimeiselle mahdolliselle viikolle (palautus ensi torstaina), niin juuri silloin alkaa ne kesän ainoat oikeasti hyvät ja aurinkoiset ilmat?! Olen epätoivoisesti yrittänyt saada keskittymistäni tuohon kirjoittamiseen (hiottavana tällä hetkellä pääosin 'introduction' ja 'recommendations' osiot eli koko hoidon aloitus- ja lopetuskappaleet), mutta on todella vaikeaa, kun houkuttaisi vaan maata tuolla ulkona auringossa. Olen parina päivänä raahannut aurinkotuolin tuonne takapihalle pariksi tunniksi kerrallaan ja saanut jo sillä aikaan ihan kivat rusketusraidat, hieman ehkä myöhässä näin kesää ajatellen, mutta kuitenkin... joka tapauksessa, en tiedä johtuuko se siitä, että tulee vanhaksi vai mitä, mutta tuo auringossa makoilu saa todella väsyneeksi ja veltoksi, eikä sen jälkeen oikein enää aivot pelaa mihinkään suuntaan. Eli kuulumiset on siis oikeasti ihan supertylsiä, kun ei ole oikein mitään sen kumme...