"Look at it this way: Your 20s have been a big disaster - It's almost over."

Olen kirjoittanut blogia nyt reilut viisi vuotta, joka tuntuu todella pitkältä ajalta, kun miettii kaikkea sinä aikana tapahtunutta. Myös synttäreitä on ehtinyt blogihistorian aikana kulua useammat, joista on aina jotain ikäkriiseilyä saatu aikaiseksi. Olen aina sanonut kirjoittavani blogia pääasiassa itselleni päiväkirjan korvikkeena, mikä pitää kyllä edelleenkin vahvasti paikkansa sillä nautin suunnattomasti lukea (joskus ehkä hieman myötähäpeälläkin) vanhoja postauksia ja noita nyt niin kaukaisilta tuntuvia ajatuksia. Kyllä sitä viidessa vuodessa on muuttunut.

Koska vajaa viikon päästä olen taas vuoden vanhempi, ja tällä kertaa siirtymässä sille 'pelottavalle' 3-0 vuosikymmenelle, sain idean kerätä hieman fiiliksiä ja kuvia menneiden vuosien synttäreiltä. On tosin jännä huomata, ettei se pelko tuosta pyöreiden täyttämisestä ole enää yhtään niin vahva, mitä se oli muutama vuosi takaperin. Parikymppisenäkin sitä osasi kriiseillä, joskin silloin sitä vielä ajatteli, että tässähän on hyvin ainakin kymmenen vuotta aikaa miettiä mitä elämältä haluaa, löytää se oikea ja saada lapsiakin. Nyt kun miettii, kymmenen vuotta on loppujen lopuksi aika hemmetin lyhyt aika.

2005 - 20v.
Kesällä 2005 täytin 20 ja muistan kokeneeni itseni todella vanhaksi. Ensimmäisen kerran kriiseilin ikää, kun täytin 18, mutta siirtyminen uudelle vuosikymmenelle tuntui jotenkin todella aikuiselta. Vietin 20v. synttäreitä Tampereella järjestetyn tennisturnauksen yhteydessä, jossa olin kaverini kanssa töissä. Olin kuukausi aikaisemmin tavannut Vierumäen kisoissa soon-to-be-bf J:n, jonka kanssa juhlittiin tuota synttäri-iltaa myös Tampereella. Seuraavana päivänä alettiin virallisesti seurustella ja sitä seuraavana olikin J:n synttärit. Siitä muodostuikin seuraavien vuosien kolmen päivän juhlaputki, jota kesti melkein kuusi vuotta. Kuvia ei juurikaan koneella ole, koska en omistanut vielä digikameraa, eikä mitään tietoa, mihin noiden aikojen paperikuvat on varastoitu...

2006 - 21v. 
Tältäkään vuodelta ei ole yhtään kuvaa koneella tallessa, mutta jossain varaston uumenissa on kyllä itsekasattu valokuva-albumi kyseiseltä 'synttäriviikolta'. Tämänkin kesän synttäreitä vietettiin tenniskisoissa, mutta tällä kertaa Saksassa J:n pelireissulla. Itse synttäripäivästä en muista mitään erikoista, mutta siellä oltiin... jossain keskellä Pohjois-Saksan maaseutua ja täytettiin taas vuosi lisää.

2007 - 22v. 
Nämä synttärit vietin Lahdessa J:n ollessa pelireissulla jossain päin maailmaa. Synttärikukat kylläkin tulivat lähetin avustuksella ovelle.  Jos en ihan väärässä ole, tämä oli myös vuosi, kun kävin synttäridrinksuilla Lahden satamassa vanhojen lukiokavereiden seurassa ja sain oman juomani ilmaiseksi... ainakin noihin aikoihin sai syntymäpäivänsä todistamalla ilmaisen juoman baareissa, näinköhän on edelleen missään?

2008 - 23v.
2008 kesään mennessä olin opiskellut Haaga-Heliassa jo 1,5 vuotta ja kerännyt erityisesti ESN-tutorointikuvioista kiinteämmän kaveriporukan, jonka kutsuin yksiööni juhlimaan synttäreiltä mm. singstarin parissa. Kuvamateriaali illalta on todella huonolaatuista, mutta paljon oli kavereita kuvista päätellen illan mittaan kylässä, joskin suurimpaan osaan ei ole enää opintojen jälkeen tullut pidettyä yhteyttä. Kuvassa näkyvän synttärikukan sain naapurin rouvalta, jonka Albert-koiran kanssa Vili aina kävi leikkimässä.

2009 - 24v.
Tänä kyseisenä kesänä sain puhelun NPG:ltä (vai mikä ikinä tuo Sedula-ketju silloin olikaan) ja tarjouksen viettää synttärit Tigerin VIP:ssä ilmaisen skumpan ja kakkujen parissa. Kantasiakkaista oli kuulemma arvottu kymmenen kyseisenä iltana synttäreitä viettävää poikaa ja tyttöä, jotka saivat tuoda tilaisuuteen kymmenen samaa sukupuolta olevaa kaveria. Tuolloin asia tosin ärsytti, koska J kavereineen pääsi mukaan vasta loppuillasta ja synttäreitä pääsi juhlimaan vain tyttöporukassa. Näin kun jälkeenpäin miettii, aikamoista deittimeininkiä tuo homma, mutta ihan hauska kokemus. Skumppaa kului ja kuvista päätellen tuli myös muutama tequilakin nautittua... eipä ole koskaan kyseiset shotit itselle oikeasti maistuneet.

2010 - 25v. 
Tässä vaiheessa olin tätä blogia takana parin kuukauden verran ja sitä myöten muutama rivi myös ihan kirjoitettuja fiiliksiä tallessa...

Mon 19.7.2010 
"Vuoden vanhempi

Lauantaina n. klo 5 aikaan aamulla tuli minusta taas vuoden vanhempi, eli nyt on sitten 25 vuotta täynnä. Onpa vanha olo, ei voi muuta sanoa. Tämän jälkeen olen koko aika lähenpänä 30 kuin 20 vuotta, aika kaameaa. 

No oli miten oli, päivä oli ihan mukava. Aamu alkoi J:n tuomalla aamiaisella sänkyyn ja tämän jälkeen Inkeri tuli Vilin seuraksi, niin että päästiin rannalle pariksi tunniksi. Käytiin uimassa (heitin talviturkin) ja tämän jälkeen käväistiin vilkaisemassa kirpparipöydän tilanne ja järjestelemässä sotketut vaatteet (ärsyttää kun ihmiset aina vaan heittelee kaikki kamat eikä laita mitään takaisin paikalleen). Sitten kotiin ja valmistelemaan iltaa. Leivoin jopa prinsessakakun ja vielä ihan itse :D Siinä oli kyllä itku herkässä kun sitä väänsi, mutta kyllä se onnistui yllättävän hyvin! Kaverit ilmestyivät sitten kakulle ja boolille kuuden jälkeen ja myöhemmin suunnattiin Circucseen. Loppuilta olisi voinut sujua paremminkin, mutta muuten synttärit sujuivat varsin mukavasti!"

2011 - 26v. 
Tämä oli kesä, jolloin erosin J:stä ja vietin sitä myöten synttäritkin hieman erilaisissa merkeissä. Tämä oli vuosi jolloin synttärit osuivat sunnuntaille ja kävin parin semitutun työkaverin kanssa syömässä ja leffassa, koska aamupäivä kului kyseisessä seurassa toimistoa siivoten työkaverin perjantaisten läksäreiden jäljiltä... oltiin siis pidetty hieman epäviralliset etkot työpaikan tiloissa, jotka oli saatava maanantaiksi taas edustuskuntoon. Hyvin vietetty syntymäpäivä. Selkeästi aamun fiilikset ennustelivat tätä. Myöskään oma isä ei synttäreitä puhelimessa muistanut ennenkuin vasta pitkän tenttaamisen jälkeen 'Eikö sulla ihan oikeasti ollut mitään muuta asiaa? Tajuatko mikä päivä tänään on?' Voi niitä muistoja.

Sun 17.7.2011

"17.7.1985
Ensimmäinen kerta ikinä (tai ainakin niin pitkälle kuin muistan), että herään syntymäpäivänäni vesisateeseen... ehkä se on merkki siitä, ettei tämä ole enää mikään ilon päivä?!"

2012 - 27v. 
Pahin ikäkriisi tähän mennessä, ei epäilystäkään. Synttäreitä en olisi edes viettänyt, ellei kaveri olisi kakkua sun muuta ostanut seuraavan viikonlopun baari-illan etkoille.

Wed 18.7.2012
"27 
Jep jep. Sepä se, 27. Se kuulostaa niiiiiin paljolta! Ja siis oikeasti, kaikkea muuta... Tein tänään jopa netissä testin henkisestä iästäni, enkä nyt oikein tiedä onko tämäkään sitten hyvä juttu:

"Henkinen ikäsi on 15. Oot niinku nuori ja sillee. Tiettyä epäkypsyyttä on ilmassa, muttet ole yhtä kaavoihisi kangistunut kuin vanhemman henkisen iän omaavat. Mielipiteesi saattavat olla töksähtäviä, eivätkä muut aina ymmärrä sinua. Teineilylläkin on oma aikansa – yli nelikymppinen teini ei ole välttämättä kovin hip tai cool."

Yritän nyt tosi kovasti päästä tän suuren ongelman ja ikäkriisin yli, ja keskittyä olennaiseen. Elämiseen! Jos nyt vaikka mietin 17-vuotiasta Virpiä, niin voi apua, eihän siitä ole kuin hetki, kun oli sen ikäinen, ja silloinkin koki olevansa muka vanha. Eli nyt yritän katsoa itseäni 37-vuotiaan Virpin silmin ja ajatella, että mitä ihmettä oikein murehdin 27-vuotiaana?! Silloin oli kaikki vielä edessä!

Toisaalta, päätin lukiossa, että kuolen 36-vuotiaana (Marilyn Monroen elämänkerran luettuani), joten saa nyt nähdä miten käy."

2013 - 28v. 
Tänä vuonna olin lähinnä vain erittäin turhautunut kaikesta Hollannin muuttoon liittyvästä säätämisestä ja Kelan kanssa tappelusta. Keskittyminen oli kaikessa muussa paitsi synttäreissä ja silti jotain piti järjestää. Pidin viinipiknikkiä Merin kanssa Hesperianpuistossa ja kävin illalla vielä drinkeillä kavereiden seurassa.

Wed 17.7.2013

"28 
Miten musta tuntuu, että tänään kaikki on vaan menny pieleen. Joka ikinen pienikin asia ärsyttää ja sitten tuntuu, että koko maailma kaatuu päälle. En osaa tehdä mitään päätöksiä ja kirjottelen kavereillekin viestejä sen vaihtelevan moodin mukaan ja nyt ei varmaan kukaan tiedä mitä on tarkotus tehdä ja millon. Vaikka teinkin tänä vuonna vakaan päätöksen, etten anna synttäreiden haitata mun lomapäivää mitenkään, niin kyllä se itku tuli sitten lopulta siinä vaiheessa, kun kaiken säädön keskellä pudotin mun beetakaroteenipurkin ja kaikki pillerit levis ympäri kylppäriä. Tiedättekö, kun jos on tosi turhautunut, niin joku asia jossain vaiheessa katkaisee sen kamelin selän. Ja nyt ne oli noi typerät tabut.

Kaverit ilmoitti, että tulee tänään käymään, mutta synttärikakku pitää olla. Siis miksi ihmeessä? En ole muutenkaan koskaan ymmärtänyt sitä käsitettä, että juhlitaan muka synttärisankaria, mutta sitten se sankari joutuu tekemään jäätävän duunin, että kestitsee muita.... Ja itse olen tosiaan niin sankari keittiössä, että kyse on ihan hirveästä duunista. Tai ehkä se on laiskuutta. En tiedä. Eikä mitään, tykkään kestitä ja kutsua ihmisiä kylään, mutta sitten kun siihen tulee sellainen viba, että se on joku velvollisuus "kakku pitää olla", niin mulla menee hermo. ...ja nyt kun oikein asiaa mietin, niin todennäköisesti se oli mulle ihan ok alunperin, mutta sitten kun ajatuksesta tuli sellainen, että tässä illassa ei mene mikään niinkuin itse toivoin, niin ei ei ei...

Huh. Että sellainen avautuminen :D Laitetaan tää negatiivisuus pliis tän iän piikkiin. Luin muuten eilen jonkun facessa olleen "mistä tietää, että on kolmekymppinen"-jutun ja tuli aika jännä fiilis, kun oikeasti niistä jutuista ei kyllä oikein mikään osunut kohdalle. Sillä samalla sivustolla oli tosin linkki myös johonkin "early twenties"-ikäkriisiin, mikä taas nappasi paljon enemmän... Toisaalta ehkä ihan hyvä, kun sinne kouluunkin lähtee, että jollain tapaa sulautuu joukkoon :)"

2014 - 29v. Viime vuonna en oikeastaan enää edes kriiseillyt synttäreitä. Tottakai viimeinen kakkosella alkava ikä toi tietynlaisia fiiliksiä pintaan, mutta jotenkin sitä oli vihdoinkin hyväksynyt sen, että se 30 tulee ihan kohta eikä asian panikointi auta asiaan tai pidennä sitä aikaa yhtään sen enempää. Sama kuin ei stressaaminenkaan vie elämässä yhtään mihinkään, hankaloittaa vain entisestään suoriutumista asiasta kuin asiasta. Viimeisimmän olen tajunnut jo vuosia sitten, kauan vei tajuta sama asia vanhenemisen suhteen. Viime vuoden synttärit oli todella rauhalliset, koska kaikki energia meni oikeastaan Tetén saapumisen järjestelyihin enkä sitten miettinyt omia synttäreitä sen enempää. Otin aurinkoa ja käytiin ulkoilemassa vasta päivä myöhemmin Hennan kanssa. Jotenkin sitä ehkä ajatteli säästelevänsä seuraavaan vuoteen...

Fri 18.7.2014

"Like many women my age, I am 29 years old." 
"Birthdays are good for you. Statistics show that the people who have the most live the longest." "Age is strictly a case of mind over matter. If you don't mind, it doesn't matter."

Sat 19.7.2014

"Few more hours... 
Taas on yhdet synttärit takana ja enää vajaa vuosi niihin pyöreisiin... Aika menee aivan liian nopeaa, siitä ei pääse mihinkään. Miten se sanotaankaan, että kahdestakympistä eteenpäin kaksinkertaisella vauhdilla, kolmestakympista kolminkertaisella jne. En epäile yhtään! Kaikesta huolimatta onneksi naama on säilynyt suht samannäköisenä viimeiset vuodet, ettei liian pahasti tartte sitä ikääntymistä itkeä... Se tässä vähiten auttaa. Mutta kuten Instagramissakin totesin, "21-vuotias 8 vuoden kokemuksella." (ja se kakku ei tosiaankaan ollut oma, vaan ihan netin syövereistä poimittu kuva... joskin harvinaisen hauska sellainen. Ensi vuotta odotellessa...)"

Siinä siis tiivistelmät viimeisen kymmenen vuoden synttäreiltä. Saa nähdä millaisia päivityksiä tulee tältä vuodelta. Vielä yksi lainaus on tosin tähän pakko ottaa parin vuoden takaa, kun olin muutama viikko ennen itse synttäreitä todennut blogissa seuraavaa:
2/7/2013
Synttärit lähenee aivan järkyttävällä vauhdilla, mutta jollain tapaa olen paljon enemmän zen tän asian kanssa kuin vaikkapa viime vuonna. Lisäsin viime vuonna soittolistalle Forever Youngin juurikin 17.7. ja vaikka olen niin kyllästynyt kyseiseen biisiin, päätin pitää sen listalla vuoden verran, jotta voin sen sitten synttäripäivänä tänä vuonna sieltä poistaa. Tiedättekö sellainen "hyväksyn vanhenemiseni"-retriitti, jota olen vuoden verran harjoitellut. 28. Se tuntuu kyllä tosi paljolta se. Mutta siksi oonkin niin tyytyväinen, että tuo koulu tulee nyt hoidettua pois alta, niin, että sitten voin oikeasti olla tosi aikuinen, kun täytän 30. (Ah, odotan sitä hetkeä, kun pääsen tämän tekstin ko. ajankohtana esiin kaivamaan...)

Kuten jokunen kuukausi takaperin faktapostauksessa totesin omalla kohdallani parin vuoden takainen 27-kriisi oli paljon pahempi. Kesällä 2012 painoi päälle vuoden kestänyt sinkkuus (näin neljän vuoden jälkeen sitä ei enää edes mieti), kyllästyminen sen hetkiseen työhön ja tunne siitä, ettei elä jotenkin tarpeeksi täysillä. Samaa aikaan Vilin ensimmäiset sydänongelmat iskivät tajuntaan ja jotenkin sitä heräsi elämän rajallisuuteen ja siihen, että mitä jos ei ehdikään tehdä kaikkea mitä haluaa, vaan jumittaa vaan asioissa, jotka eivät itselle anna mitään ja mitä sitten tapahtuu, kun jossain vaiheessa niiden asioiden kanssa on yksin ilman sitä rakasta lemmikkiä. 2013 syksyllä opiskelujen alun ja Vilin poisnukkumisen myötä nuo pelot sitten saivat päätöksensä, ja sitä myöten se kriisi on toistaiseksi rauhoittunut... Kuten jo aikaisemmin todettu, ehkä jokin aikakausi sai tavallaan päätöksensä, eikä se henkinen rajapyykki ollutkaan se 30 ikävuotta vaan jokin ihan muu.

En silti edelleen koe olevani tällä hetkellä 'oikeasti tosi aikuinen' tai sen enempää tietäväni mitä elämältä haluan, mutta ainakin tiedän, että tämä tunne on ihan okei. On oikeastaan ihan hulluutta kuvitella tietävänsä koko elämänsä suunnitelmaa, kun parhaimmassa tapauksessa elämästä on eletty vasta vajaa kolmannes. Kyllä sitä vielä ehtii. Itselläni ei ole mitään kovaa tikittävää biologista kelloa, enkä mitenkään suunnattomasti kaipaa parisuhdettakaan. Asioita, jotka toisille sinkkunaisille tuottaa tässä iässä isojakin kriisejä. Uskon, että tällaiset asiat tulee, jos on tullakseen, sitten kun aika on otollinen. Olen kuitenkin todella iloinen, että sain sen ainoan itselleni laittamani tavoitteen ennen 30v. synttäreitä täytettyä, eli maisterin tutkinnon. Joskaan paperit ei vielä ole virallisesti käsissä, on koko homma kuitenkin hyvällä menestyksellä paketissa ja tiedän, että nyt voin ihan oikeasti alkaa katselemaan niitä itseäni kiinnostavia työpaikkoja ainakaan ilman huolta liian alhaisesta koulutustasosta. En edelleenkään ole päättänyt mitä teen syksyllä asuinmaan suhteen, mutta sen verran tiedän, että se määräytyy työn mukaan - ja sen työn on oltava oikeasti kivaa. Kyllä sinne ulkomaille pääsee myöhemminkin takaisin. Ja pakko myöntää, että olen jollain tapaa myös toistaiseksi saanut ihan hyvän annoksen Hollantia, enkä välttämättä liikaa itke sen ajan jättämistä taakse, jos jostain muualta jotain löytyy. Mutta katsellaan, onhan tässä tätä aikaa :)

Nyt painelen nukkumaan... tänään oli pitkä päivä serkun häiden merkeissä ja huomenna pitääkin heti aamusta suunnata bussilla Tampereelle vanhan ystävän yllätysvauvajuhliin. Kyllä, häitä ja babyshowereita. En epäile ikääni hetkeäkään.