Suomen Chicago & Bus Burger

"Brändäyksessä on tärkeintä tunnejäljen jättäminen", kuten Pirjo Heikkilä joskus menneellä kaudella HHU:ssa totesi, samalla avautuen Lahdelta saamastaan kutsusta kaupungin kasvoksi kampanjaan, jolla rakennetaan Lahdelle mainetta kivana matkailukaupunkina: "Ymmärrättekste, että mä vihaan sitä paikkaa?! Mä en halua, että kukaan ihminen menee sinne!" (Lähde/video: Nelonen HHU)

Lahti - Suomen Chicago*. Olen itse asunut Lahdessa ensimmäiset 20 vuotta elämästäni, kunnes lukion jälkeisen välivuoden päätytyttyä pakkasin kamat ja muutin Helsinkiin. Sinne jäin, kunnes ulkomailla opiskelujen takia piti kirjat laittaa Suomessa johonkin ihan jo sosiaaliturvan takia, joten päätin ne sitten siirtää äidin luo Lahteen, sama kai se missä on kirjoilla. Sain tuon toimenpiteen myötä postissa 'Tervetuloa Lahteen'-kirjeen, joka tarjosi mm. ilmaisen kiertoajelun ympäri 'uuden kotikaupunkini'. Jätin kuitenkin väliin.

*"Lahti on Suomen Chicago" - 1960-luvulla suuren muuttoliikkeen aikana muodostunut hokema, mikä perustui Lahden suuriin henkirikostilastoihin tuona aikana. Alun perin kyseinen sanonta tuli kuitenkin saksalaisen lehden tekemästä vertailusta Chicagon ja Lahden kasvunopeuksista. eikä tällä ollut mitään tekemistä rikostilastojen kanssa. Käytössä varsinkin nuorten suussa." (Lähde: UrbaaniSanakirja.com)

Lapsuus Lahdessa meni kivasti, ja lukioaika oli elämäni parasta. Jotenkin en yhdistä lapsuuden Lahtea siihen Lahteen mitä se nykyään itselleni on. Se ei ole enää sama. Johtuu ehkä siitä, että tuossa iässä kaikki on vielä samalla viivalla, lukiolaisia, ja kaikilla on mahdollisuus sen jälkeen tehdä valintoja tulevaisuuden suhteen. Toiset lähtevät, toiset jäävät. Itse en tuolloin kokenut Lahtea jäämisen arvoiseksi, ja jollain tapaa on kaupunki myöhemmin muuttunut siitä lapsuuden versiosta jo ihan rakenteiltaankin niin erilaiseksi, ettei se ole enää sama.

Kuitenkin, vaikka Lahtea aina jaksankin dissata, ärsyynnyn todella, jos joku ei-lahtelainen näin tekee. "Nyt hiljaa, Lahti on ihan hyvä kaupunki! Niin kauan kuin ette ole siellä asuneet, ette tiedä mistä puhutte." on yleisin statementtini asiaan. Lahdesta paskan puhuminen on vain lahtelaisten, Lahdessa asuvien tai siellä joskus asuneiden oikeus. Lahden (tai Lahen, kuten se oikeaoppisesti sanonaan) dissaus tehdään tietynlaisella kotiseuturakkaudella, sitä ei voi tehdä kokematta täydellä sydämellä. Lahti kasvattaa. Erityisesti ihmiset, jotka ilmaisevat negatiivisen mielipiteensä kaupungista koskaan siellä edes vierailematta, ovat todella raskaita. Vähän kuten parisuhteessa miehen puutteiden ilmaiseminen on vain sen paremman puoliskon oikeus, ei kenenkään muun. Minä voin haukkua omaa kaupunkiani, sinä et.

Sitä paitsi on siellä Lahdessa niitä hyviäkin juttuja (nyt alkaa se postauksen varsinainen aihe...). Jostain syystä tykkään tosi paljon Lahden siluetin hyppyrimäistä ja radiotorneista (kuten Instagramissa jo viikkoja takaperin totesin). Pidän kaupungin vihreydestä ja luonnon läheisyydestä. Lahden satama on todella viihtyisä ja kaupungissa on melkein kaikki kävelyetäisyydellä. Lahdessa on myös pari ihan hyvää ravintolaa. Ennen tiesin vain yhden, italialainen Mamma Maria torin reunassa (todella hyvä hinta-laatusuhde ja ihan mielettömät jäätelöt), mutta nyt tuli listaan toinen, joka tosin ei oikeastaan ole ihan kävelyetäisyydellä, vaan vaatii auton alle...

BusBurger. 

Oikeastaan omistin ihan koko postauksen iphone-kuvituksen vaan tälle todella Amerikkaa henkivälle, entisen huoltoaseman tiloihin kyhätylle hampurilaisravintolalle. Se on Lahdessa ja se on vierailun arvoinen. Käytiin täällä pari viikkoa takaperin isän ja siskon kanssa syömässä. Idea tuli iskältä, koska Inkerin kanssa ei paikasta edes tiedetty... vasta, kun paikalle päästiin. Ravintola on pari vuotta vanha, mutta jokin siinä vaikutti tutulta, olen vähintään jonkun lehtijutun paikasta lukenut, se on varma. Annokset ovat suuria ja todella herkullisia! Tällä kertaa arvoin kana- ja kasvis-vuohenjuusto-hamppareiden välillä, mutta päädyin ensimmäiseen. Ensi kerralla kokeilen jälkimmäisen. Ruoka on mainonnan mukaan lähellä tuotettua ja kastikkeet sun muut tehdään itse.

Eikä jäätelötkään hullummilta maistuneet. Hamppariateriasta vein tosin puolet dogibägissä kotiin, koska en yksinkertaisesti jaksanut koko annosta yhdeltä istumalta. Mutta suosittelen, jos Lahden suunnalle osutte. Jos ette uskalla keskustaan asti, menkää ainakin tänne. On hyvää. Jostain blogista luin, että talvisin paikka on usein täynnä ja aika kolea, koska koulubussin asiakaspaikat ei ole lämmitettyjä. No en epäile. Kesällä ei käy valittaminen, sillä kohtuu aurinkoisella kelillä terassilla istuu mielellään ja tilaa on. Paikka sijaitsee vanhan Heinolantien varrella (se tie, joka vie Vierumäelle) ja on todellakin vierailun arvoinen. 

Noissa puitteissa tuntee melkein olevansa Amerikassa - missäs muuallakaan? Ollaanhan kuitenkin Suomen Chicagossa.