Off to Sthlm

Noniin, kentällä ollaan ja boardingia odotellaan. Hyvissä ajoin, kuten yleensäkin. Tietenkään ei pitäisi jinxata asiaa, mutta siinä missä olen aina myöhässä, kun on kyse koulusta tai jostain juhlista, en ole kyllä kertaakaan elämässäni meinannut myöhästyä lennolta. Joskus olen tullut kentälle niin, ettei ihan hirveästi ole ollut aikaa kauppoja sun muita kierrellä pitkien checkaus-jonojen takia tms., mutta käytännössä siis aina todella hyvissä ajoin. Ehkä se on siinä, että jos koneesta myöhästyy, niin tietää, ettei siinä nyt ihan hirveästi perään itketä. Juhliin ja luokkaan, kun kuitenkin aina yleensä pääsee sen vartinkin myöhässä. Paitsi tentteihin, ja niissäkin olen aina ajoissa. Samoin muistan, etten kolmivuotisen 'Fazer-urani' aikana myöhästynyt kertaakaan, ihan vaan siksi, että siellä oli ne sellaiset leimaus/kellokortit... miten sitä saisi itsensä täsmälliseksi noin niinkuin muutenkin elämässä? Vaikeaa.

Nää photobooth-kuvat ei kyllä muuten onnistu koskaan, mutta olkoon. Onpahan joku kuvat, kun blogitekstit ilman kuvia on aina niin tylsiä. 

Ramona haki eilen illalla Tetén hoitoon ja ei voi olla totta kuinka ikävä sitä pikkuista karpalloa tuli jo tässä ajassa. Tai siis heti, kun auto pihasta lähti. Noh, ehkä sen viikon kestää ja nyt jo on tullut kuulumisia, että hyvin oli yö mennyt eikä pikkuisella ole mitään hätää. En uskonutkaan, mutta huolestunut äiti nyt on aina huolestunut äiti. Pesin myös illalla viimeiset pyykit, joiden mukana myös mun kangaskengät. Huomaa, että on kyllä niin markettilaatua, kun heti liimat petti ja on oikeasti ajan kysymys, kun pohjat irtoo kokonaan... pitää käydä ruotsin päässä ostamassa jotain pikaliimaa noihin.

No joo, tällaista. Nyt voisin siirtyä tuonne portille päin ja etsiä jostian matkan varrelta vessan. Sen tuskin pitäisi liian hankalaa kentällä olla... Palaillaan! :)