Ihana toimettomuus...

Kun katsoo parin kesän takaisia kuvia täällä blogissa, minulla ei todellakaan ollut lomaa tai muutenkaan vapaa-aikaa töiden ohella sinä kesänä mitenkään liikaa, mutta olinpa silti ihan hemmetin ruskea. Tämän kesän täyttämä luppoaika ja auringon määrä olisi mahdollistanut vaikka millaisen pigmentin hankkimisen, mutta olenko sitten tullut todella vanhaksi tai jotain, kun ei ole kyllä yhtään napannut tuolla pihalla näillä ilmoilla makoilla. Olen aina ollut kesäihminen, ei epäilystäkään, mutta jollain tapaa se oma raja kulkee siinä 25 asteen mukavuusalueella - ei enempää, ei vähempää. Tällä viikolla jopa näyttäisi siltä, että voisi vihdoin aurinkoon uskaltautua ilman sulamisvaaraa... Joskaan en tuon auringon tarttuvuudesta enää osaa sanoa, mutta tuntuu niin hassulta olla kesällä ihan saman värinen kuin mitä muutenkin ympäri vuoden. Puuttuu ihan kokonaan se lomalta paluu -fiilis ilman kunnon rusketusta :D


Sain alkukesästä postissa vaikka mitä kivoja aurinkorasvojakin testiin mm. Tanstorelta, mutta mitään en ole tähän mennessä päässyt käyttämään, kun ei ole vain tullut auringossa aikaa vietettyä, että rasvoille olisi ollut tarvetta. Voi että onkin ikävä kunnon aurinkorasvan tuoksua... Huomaa todella, että joka keväinen Espanjan reissu jäi tänä vuonna väliin, kun kaipuu lomalle on niin kova. Mietin, että ensi vuonna voisi paeta "juhlimaan" pyöreitä johonkin ulkomaille, kun tänä vuonna jäi matkat tekemättä. Mikään liian kaukainen ei kiehdo, koska en tykkää pitkistä lennoista, ja tuskinpa opiskelijabudjetilla mitään mielettömiä reissukassoja saakaan kasaan, että lomasta saisi oikeasti kaiken mahdollisen irti.  Etelä-Eurooppakin on edelleen täynnä nähtävää ja koettavaa, joten kyllä varmaan sieltäkin joku ihana kohde voisi löytyä... Milläs saarella ne sen Mamma Mia-leffankin kävi kuvaamassa? Siitä puhuttiin Anun kanssa, kun molemmilla osuu synttärit niin lähekkäin, että voisi olla aika mielenkiintoinen kohde. Itsehän siis en ole käynyt esim. koskaan Lontoossa, mutta kun sinne joskus pääsen, niin kyllä se Harry Potter-kierros on aika vahvasti listalla :D


Toistelen itseäni jokaisen postauksen yhteydessä pyydellen anteeksi blogin hiljaisuutta. Yksinkertaisesti ei ole ollut tänne oikein mitään asiaa, kun kaikki päivät vaan toistaa itseään. Tänään törmäsin iltalenkillä Lahden satamassa yhteen lukijaan (superkiva, kun tulit moikkamaan!) ja siinä kun kuulumisia kerroin tajusin samalla, ettei oikeasti ole mitään kuulumisia. Koko kesän kohokohta on ollut tuo yksi karvapallo ja muuten teemana pelkkä rentoutuminen ilman mitään sen ihmeempää tekemistä. Sain tosin eilen vihdoin koululle hakupaperit motivaatiokirjeineen eteenpäin, eli jotain järkevää sentään on tullut tehtyä. Nyt vielä pitäisi yksi essee kirjoittaa loppuun ja alkaa sen jälkeen pänttäämään siihen tilastotieteen tenttiin, joka odottelee kuun lopulla. Lennot on varattu 22. päivä (todellakin "lennot", koska joudun vaihtamaan konetta Oslossa), kun jätin käyttämättä sen Finskin paluun 7.päivä... valintoja, valintoja...


1-IMG_7922


On muuten edelleen oma huone täällä kotona sen verran kuuma, että tulin suosiolla tänään nukkumaan parvekkeelle... Täällä on niin ihanan viileä ja nettikin toimii paremmin ihan olohuoneen läheisyydessä. Teté on nukkunut tähän asti kaikki yöt samassa huoneessa omassa kopassaan, mutta ei varmaan ole yllätys, että tuossa se nyt tuhisee ja piereskelee toisella pedillään täällä partsilla. Elin ehkä jossain harhassa, kun ajattelin, että tyttökoirat on jollain tavalla enemmän "naisellisia", mutta tuo tyyppi päästelee kyllä sellaisia suhnuja nukkuessaan, että hyi hemmetti. Mikä siinä onkin, että koiran pierut haisee niin pahalle?!


Ja pieruista puheenollen, tuli mieleen, että miehistä en olekkaan tänne pitkään aikaan kirjoitellut. Sain meinaan tuossa pari päivää takaperin "deittikutsun" Facebookissa yhdeltä jampalta, ja tämä koko juttu jäi jotenkin ihmetyttämään. Kyseinen henkilö on reilu vuosi takaperin pitänyt sellaista useamman kuukauden "friends with benefits"-suhdetta yhden parhaimman ystäväni kanssa ja nyt tyyppi oli sitten soittanut tälle ystävälleni näin vuoden jälkeen ja pyytänyt, että saisi numeroni, kun oli kerta jostain meidän yhteisistä kuvista bongannut, että olen tosi nätti. Numeroa se ei koskaan saanut, mutta sitten tuli tuo fb-viesti... Kutsui itseään ystäväni "tutuksi", eikä sitten millään ymmärtänyt, että kieltäydyin kohteliaasti vedoten juurikin tähän heidän reilu vuoden takaisen "tuttavuuden" laatuun. Hänen aikakäsityksen mukaan tuosta hommasta oli kuulemma jo 2,5 vuotta ja eihän se nyt voi olla kuulemma mikään syy... että kyllä hän ymmärtää, jos fb-viesti tuntuu creepyltä, mutta eihän nyt hänen ja ystäväni "suhde" voi olla mikään syy olla suostumatta treffeille.


No eikö?! Fb-viesti sen sijaan miehen näkemyksen mukaan on pahempi turn off kuin kaverin jämät? En tiedä, ehkä nykyisen Tinder-deittikulttuurin myötä näen ihan ok:na pyytää vaikka täysin tuntematontakin deiteille facen kautta, mutta kyllä itseäni jollain tapaa hämmentäisi, jos joku vuoden takainen exä soittaisi ja kysyisi jonkun, erityisesti läheisen, ystäväni yhteystietoja. Onhan siinä nyt kaikki pielessä?! :D Kierrätys kunniaan ja sitä rataa, mutta joku raja siinäkin. Ja on se pakko sanoa, ettei kyllä kyseinen henkilö ollut lähelläkään omaa tyyppiä, mutta en vain edelleenkään pääse sen yli, että hän ei ymmärtänyt ongelmaani tuon "tuttavuuden" kanssa. Joo alkaahan se valinnanvara kapenemaan mitä enemmän ikää kertyy, mutta silti... jonkun kaverin kaverin ymmärtäisin, mutta kuvitelkaa tilanne, että tapailette jotain miestä useamman kuukauden ja kun se homma ei sitten sänkyä pidemmälle toimisi, soitatte tälle jonkun ajan kuluttua, että hei saisinko sen sun bestiksen numeron, että se on aika kivan näkönen...?


1-IMG_7925


Voi voi, ei vaan voi aina ymmärtää. Ainiin ja muistatteko kun viime maaliskuussa pohdiskelin tänne juurikin tuota Tinder-sovellusta ja sen mahdollista noloutta deittien suhteen? Niin on puolessa vuodessa asiat muuttuneet, kun nykyään noloa on sinkkuus ilman Tinderiä! :D Ja pakko on myöntää, että itsekin on tullut muutamat deitit tuon sovelluksen kautta koettua, nimenomaan Hollannissa. Kaikki ihan täysipäisiä tapauksia, vaikkei kenestäkään "sitä oikeaa" kyllä kuoriutunut. Jotenkin tuollainen "nyt menen treffeille, nämä on treffit, muista että olet treffeillä - pakko selvittää toisen mahdollinen matsääminen omaan elämään parissa tunnissa"- systeemi ei vaan omalla kohdalla toimi. Mikään ei uppoa pakottamalla. Toivon edelleen, että joskus sen jonkun tapaa mahdollisimman "pakottamatta". Treffeillä käyminen ei ollut niin kamalaa kuin muistin ja kuvittelin, mutta ei se edelleenkään ole mikään kiva juttu. Joskin olen ainakin antanut jutulle mahdollisuuden, jotain sentään ;) Ja tähän mennessä jo kaksi kaveriani on löytänyt oikeasti hyvän suhteen Tinderin kautta, joten en missään nimessä tuomitse hommaa. Ehkä sitä syksyn pimetessä antaa taas itsekin myöten... Tai sitten ei. Kunhan nyt saisi kämppähomman kuntoon ja Tetén sinne Hollantiin, niin kaikki olisi hyvin mitä noihin yksinäisiin iltoihin tulee... niitähän ei koiranomistajien tarvitse koskaan kokea :)


Että tällaista tällä kertaa. Kun ei ole kovin kiinnostavaa elämää, tämä on sitten se bloginkin sisältö :D Pahoittelut siitä. Mutta ehkä se taas tästä muuttuu, kun pääsen tästä kotoilusta ihmisten pariin. En vain voi kieltää, etteikö koiran kanssa kotona kölliminen ja rannassa hanhien jahtaaminen ole oikeasti paljon kivempaa kuin yritys sosialisoida ihmisten kanssa, jotka ei oikeasti kiinnosta. Puhutaan nyt kuitenkin Lahdesta (niitä muutamaa harvaa täällä asuvaa kaveria lukuunottamatta). Helsingissä voisi tekemistä jopa hetkellisesti jopa löytyä, mutta ehkä sitä jaksaa odotella Hollantiin asti. Koittakaa tekin :p

Kommentit

  1. Vähän sama tilanne tossa kaverin ex-jutussa. Kaverillani (yksi parhaista kavereistani) oli pari vuotta sitten eräs säätö jonka kanssa meni kaikki välit, koska kaverini ei ollut enää jossain vaiheessa kiinnostunut ja tämä tyyppi ei päässyt hänestä yli. Noh, heillä on taas jonkinlaiset kaverivälit ja kyseinen jäbä olikin kysellyt kaveriltani, että voisko hän pyytää mua ulos. :D Nyt hän on sitten pyys mua fb-kaveriks ja on alkanut niitä näitä juttelemaan. Ei ole yhtään mun tyylinen enkä aio edes suostua, jos tämä kutsu jossain vaiheessa tulee. Että sellasta :D

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa itse asiassa täysin samalta tilanteelta :D Miehet on niin pimeitä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti