Back to business...

Buhuu. Huomenna tähän aikaan istun bussissa kohti Helsinki-Vantaata. Itseasiassa nyt istun jo lentokentällä. Jostain kumman syystä nuo postaukset harvoin valmistuu niiden aloittamispäivänä... odotan sitä päivää, kun saan tuon luonnoskansion siivottua! Kauheasti olevinaan hyviä ideoita ja postausaloituksia, mutta siihen ne sitten jää. Mm. kaikki toivepostauksetin on siellä otsikoineen, mutta en silti ole millään saanut mitään aikaiseksi. Kuinka turhauttavaa. No joka tapauksessa, kentällä ollaan. Postaus reaaliaikainen, kuvat parin viikon takaa.

Yleensä lomilla Suomessa on tullut aika nopeasti sellainen fiilis, että haluaa takaisin Hollantiin, mutta nyt, aivan kuten viime lokakuussa Vilin kanssa, fiilis on hieman päinvastainen. Ärsyttää lähteä takaisin. Ensi viikon puolella odottava tentti ei millään tapaa paranna fiilistä, mutta lähinnä tuo Tetén Suomeen jättö kaivelee... Miten sitä voikin reilussa kuukaudessa kiintyä tuollaiseen pieneen karvapalloon niin paljon? Siitä on tullut jo niin rakas, ja jostain kumman syystä tuntuu, että tunne on molemminpuoleinen :)

On tuo pikkuinen tyttö vain niin hurmaava. En olisi kyllä edelleenkään meinaa uskoa todeksi sitä kuinka hyvin tuo pieni on meille kotiutunut. Tyyppi on sopeutunut tilanteeseen kuin tilanteeseen ja on oikeasti maailman kiltein koira. Muutaman kerran Teté on miehille rähissyt (ja tänään yhdelle mummolle), mutta sen nyt ymmärtää, kukapa nainen ei miehiin toisinaan hermostuisi (siitä mummosta en nyt mene sanomaan, mutta ehkä sen kävelykeppi jollain tapaa häiritsi...) Joka tapauksessa muuten menisin väittämään tyttöä täydelliseksi. Ainakin siis meille, täydellinen koira meidän perheeseen :)

Toivon todella, että ensi viikon tentti menee putkeen ja pääsen aloittamaan tuon maisterivuoden ilman enempiä ongelmia. Tietysti vielä toinen epävarmuustekijä on se hemmetin projektiessee, joka tosiaan viivyttää jokaisen premasteriläisen hyväksyntää ensi vuodelle, mutta eiköhän se tästä... Sain jo sähköpostiinkin sen "We are pleased to inform you that you are admitted to the MSc. Master in Leisure Studies programme for the academic year 2014/2015"- kirjelmän, mutta ei siitä liikaa ehdi vielä iloita, kun tietää, että siellä kirjeen yläkulmassa on se "conditional"-merkintä. Pöh. Mutta katsotaan nyt sitten ensi viikolla kuinka käy. Pitäkää peukut pystyssä! :)

Väsyttää muuten ihan tuhottomasti... nukuin viime yönä jostain syystä todella huonosti ja muutenkin lyhyet yöunet ja nyt se sitten kostautuu. Skippasin tosiaan silloin pari viikkoa sitten sen Finnairin paluulennon Damiin ja ostin uuden SASilta. Mielestäni on täysin naurettavaa lentää Keski-Eurooppaan vaihtolennolla, mutta köyhällä ei ollut oikein vaihtoehtoja... Finskillä ei ollut vaihtomahdollisuutta (uusi yhdensuuntainen lippu olisi ollut 700e, ehehe) ja tämä maksoi kaikkineen sen 80e, että siksi siis. Noh, voi sitten sanoa käyneensä Oslossakin... ainakin melkein.

Olin kovasti pohtinut, että kävisin kaupassa hamstraamassa ihan hulluna kaikkea suomalaista ruokaa (eli karkkia) mukaan, mutta jotenkin se taas jäi. Ajattelin korjata vahingon tax-freessa, mutta hei vaan mitkä hinnat! Eikös lentokentillä jotenkin kuvittelisi olevan tosi hyviä tarjouksia tolla saralla..?! Ei ilmeisesti. Ei ole yleensä kauhesti tullut noita karkkeja kentällä katseltua, mutta nyt kun tuli, niin järkytyskin oli suuri. Ärsyttävää... Ärsyttävää on myöskin, että juurikin kuuluttivat lennon olevan myöhässä. Miksi en ottanut sitä myöhäisempää bussia, hölmö minä.

No mutta joo, nyt voisin pakkailla tän koneen pois ja lähteä ehkä vielä kiertämään noi pari kauppaa täällä ykkösen puolella. Yleensä oon aina tykännyt vierailla Muumi-kaupassa ja Stockalla ennen lentoa, mutta jotenkin ei millään jaksa raahautua tuonne T2:n puolelle näiden kamojen kanssa. Matkalaukulla oli kotona punnittaessa painoa sen 25kg, joten piti kehitellä pari kiloa pois. Siirsin mun tilastotieteen kirjan kässäreihin, eli tohon LV Neverfulliin, jonka kahvat uppoaa olkapäälle kohtuu kivuliaasti, kun lisänä on vielä läppäri ja kaikki muu laukun sisältämä sälä. Ja kyllä, se kirja painaa oikeasti pari kiloa. Tilastotiede on kivuliasta ihan kaikella tasolla...

Palaillaan taas Hollannista!