Viikolta...

En tosiaan tiedä mihin taas kokonainen viikko katosi, koska mielestäni kirjoitin tuon edellisen postauksen ehkä eilen. Päivät on menneet aika samalla kaavalla, lukuunottamatta pitkähkö viikonloppua Helsingissä, ihmetellen tuota uutta tulokasta ja sen touhuja. En edelleenkään voi uskoa todeksi, kuinka nopeasti tyyppi on tänne meille kotiutunut ja miten sujuvasti kaikki on mennyt. Siis oikeasti ihan kaikki.

Teté on vaan niin mahtava tapaus, eikä mistään eroahdistuksista tai muista kodittoman tarhakoiran traumoista ole tietoakaan. Ensimmäisen viikon aikana hieman mietitytti tytön harva pissaustahti ja todella valikoidut paikat sen suhteen (Lahdessa takapihan yksi nurkka ja Helsingissä Töölönlahden rantaviiva (!!) heti hanhien jahtaamisen jälkeen, ks. kuva), mutta nyt on parin viime päivän aikana sekin muuttunut, eikä tarvitse enää sitäkään murehtia. Pieni karvapallo on reipastunut vajaan kahden viikon aikana ihan silmissä ja painokin on noussut ainakin sen puolisen kiloa :)

Äiti osti lapselle sadetakin syksyä varten <3

Niin ja kuten kuvista näkyykin, Helsinkiin suunnattiin perjantaina junalla, kun lupauduin lauantaiksi yhdelle promokeikalle töihin. Junamatka sujui sekin todella hyvin ja Teté matkasi laukussaan erittäin asiallisesti. Noin pienen kanssa tuollainen kantokassi on aika ehdoton, olisi jäänyt muuten junaruuhkissa ihmisten jalkoihin. Joka tapauksessa eipä ollut kassiinkaan totuttelussa ongelmia, tuo pieni tyyppi vaan on niin kiltti.

Niin ja vaikka kuvat ehkä muuta näyttävätkin, en tosiaan nuku koiran kanssa samassa sängyssä ja Tetékin viihtyy paremmin kuin hyvin omassa kopassaan, mutta kun nuo lakanat nyt muutenkin oli menossa pyykkiin, niin ei kai se niin vaarallista ole pientä hetkeä lapsen kanssa yhdessä köllötellä... :p

Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen, että päätettiin adoptoida aikuinen koira. Meidän äidin sisko on juuri ottanut pienen pomeranianin pennun, ja vaikka se kuinka suloinen onkin, niin en kyllä yhtään kaipaa sitä pentuajan tavaroiden suojelua (voi sitä lelujen määrää, mitä Vilikin aikoinaan hampaiden vaihtuessa tuhosi) ja muutenkin jatkuvaa koulutusta. Tetén kanssa tulee lenkillä jatkuvaa kyselyä onko kyseessä pentu, kun se on niin mahdottoman adhd (ei olisi siitä reilu viikon takaisesta ujosta ja arasta tytöstä uskonut), mutta silti se on kuitenkin niin fiksu ja aikuinen mitä kaikkeen muuhun tulee, mm. sisäsiisteyteen. Tavallaan täysin valmis paketti, mutta kuitenkin saa sellaista tietynlaista rohkeuden kehittymistä ja koiran onnellisuutta seurata päivä päivältä :)

Tääkin postaus oli siis taas täynnä pelkkää koiran ihmettelyä, mutta sitä nää viime päivät on lähinnä olleet täynnä. Tuolla luonnoksissa on kyllä muitakin postauksia odottamassa, mutta nyt ei ole juuri liiennyt aikaa niiden miettimiseen. Tänään yritän vihdoin tuossa bussimatkalla saada jonkinlaisen motivaatiokirjeen aikaiseksi mun application packageen, joka pitäisi varmaan kohtapuoliin koululle lähetellä. "Virallisen ilmoittautumisen" olen jo ensi vuodelle tehnyt, mutta silti pitää nuo samat paperit jostain kumman syystä sinne lähetellä kuin viime vuonnakin passikopioita myöten, ihme systeemit. Mutta joo, kunhan nuo saa pois alta niin pääsee vihdoin siihen yhteen tilastottieteen tenttiinkin lukemaan, joka siellä kuun lopussa odottaa... Kauhean kivaa.

Mutta nyt painun pakkailemaan tavaroita, että kerkeän ajoissa bussiin kohti Jyväskylää. Palataan taas! :)