SO LONG | Days of V 2.0

Tänään on ollut taas tosi nihkeä päivä. Olen yrittänyt jonkun verran lukea tentteihin, mutta lähinnä aika on kulunut pohtien asioita, joille ei yksinkertaisesti voi mitään. 17 vuotta. Se on niin mielettömän pitkä aika ja silti tulee tunne, että elämä on epäreilua. Vaikka omalla kohdallanihan se on ollut päinvastoin, niin silti tuntuu, ettei se vaan riitä. Eikä se ikävä mihinkään katoa. Välillä on helpompaa, mutta kyllä sen menetyksen takia tulee edelleen viikoittain kyyneileitä tirauteltua, välillä enemmän, välillä vähemmän. Tänään taas vaihteeksi todella paljon. Edelleenkään en halua asiaa hyväksyä. Vili on kuulunut mun elämään aina ja se vaan ei voi olla niin, ettei sitä enää muka ole. Muistan kun viimeisinä vuosina saatoin toisinaan makoilla tunteja Vilin vieressä lattialla miettien, että joskus tulee se päivä, kun se ei tuossa ole. Siksi se vieressä olo tuntui niin ehdottomalta, että jos sitä olotilaa voisi jotenkin saada varastoon. Mutta ei sitä voi. Joskin kiitän itseäni, että ta...

Perustelin tänään koulukavereille, etten millään voi lähteä niiden kanssa ulos, koska on pakko lukea ensi viikon uusintoihin. Jostain syystä kuitenkin ilta hurahti pitkästä aikaa blogeja lukiessa ja sitten muistin, että tänäänhän tuli myös Hyvät ja Huonot Uutiset... täällä kun kello on kivasti sen tunnin jäljessä, niin ohjelmat voi tuolta TVkaistalta katsella aikalailla aikataulussaan. Mietin viikonloppuna, että voi kun siihen jaksoon on vielä aikaa, koska sitten kun näen sen, on eka tentti jo ohi. Ja nyt se on ohi. En osaa taas sanoa juuta tai jaata tuosta tämänpäiväisestä kokeesta, kun tavallaan tuntuu, että vastasi kysymyksiin ihan ok, mutta jotenkin en ehkä ole vielä ihan tässä akateemisessa maailmassa niin syvällä, että osaisin sanoa menikö hyvin vai ihan puskiin. Sama fiilis on tosin ollut aikaisemmissa tenteissä muillakin. Viimeksikin yhden toisen tentin (jonka uusinta on ensi viikolla) kohdalla vaikka kuinka moni luuli, että meni tosi hyvin ja silti ne jotka pääsi läpi, pääsi ...

Takaisin kotona! Ensimmäistä kertaa kutsun Hollantia oikeasti kodiksi. Lentokenttäpäivitys kulki tekstillä "Home to home." Nyt on sellainen fiilis, koska oikeasti odotin, että pääsen tänne taas takaisin. Enkä vähiten parempien säiden takia, joskaan täällä nyt tällä hetkellä mikään kummoinen ilma ole, mutta se on ollut parempi. Tiedättekö meinaan mistä tietää, että kesä on käynyt täällä viimeisen parin viikon aikana? Siitä, että mun kookosöljy oli muuttunut taas nesteeksi. Talvella se oli kiteytynyttä, mutta nyt se on taas sulanut. Olen suosiolla jakanut osan öljystä toiseen purkkiin, jotta voi sitten huolella uittaa sormia siinä purkissa, mitä vartalorasvana käyttää. Jos joku ei siis vielä tiennyt, niin kylmäpuristettu kookosöljy on todella hyvää vartalorasvaa, erityisesti jalkoihin/sääriin. Ei kutise esim. sheivailun jälkeen ja kosteuttaa (+luo kivan heleyden kesäisin) todella hyvin. Hollannissa saa luontaistuotekaupoista myös sellaista hajutonta versiota, joka ei tuoksu koo...

Kylläpä meni tuo Tukholmassakin vietetty aika todellakin hujauksessa, mutta oli kyllä niin kivaa pitkästä aikaa juoruta oikein ajan kanssa, syödä liikaa ja liian epäterveellisesti sekä tutkia Tukholmaa hyvässä seurassa. Odotin luonnollisesti tapaavani ihan liian paljon komeita ruotsalaisia miehiä, mutta se saldo jäi aika heikoksi. Keskiviikko ja torstai meni oikeastaan vaan Sannan kanssa hengaillessa ja kuulumisia vaihtaen. Kierreltiin keskustaa ja torstaiaamun vietin yliopiston kahvilassa Hollantiin skypetellen koulujuttujen merkeissä. Shoppailua ei juurikaan tullut tehtyä, vaikka kauppoja kierreltiinkin... Lähinnä keräsin inspiraatiota siihen, mitä kesäkenkiä ja vaatteita sitä varastosta kaivaisikaan Hollantia varten. Ekologista ;) Perjantaina ja lauantaina käytiin myös hieman ulkoilemassa, vaikka tosin ihan rauhallisissa merkeissä ja kotiinkin päästiin molempina iltoina kohtuullisen ajoissa. Alan selkeästi kasvamaan aikuiseksi asian suhteen (jos ei edellistä viikonloppua huomioida.....

Muutama postaus takaperin mainitsin, että kävin pitkästä aikaa kampaajalla katkaisemassa pienen pätkän hiuksista pois. Tykkäsin tuloksesta tosi paljon, joten nyt nämä postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa on jonkinlaisia yritelmiä esitellä teille mun uusia hiuksia! :) Koska pidän niitä aina ponnarilla, teistä ehkä 1/100 huomaa eron, mutta ne on siis lyhyemmät ja tuollein kerroksittain leikatut. Ja voi kuinka onkaan kevyempi fiilis!! Itsellänihän on aika paksut ja raskaat hiukset noin luonnostaan, joten päädyin leikkaamaan sellaisen 15cm pituudesta ihan vain elämäni helpottamiseksi. Kaverit usein kyselee miksen pidä koskaan hiuksia auki (pidän, mutta vain todella harvoin) ja syy on yksinkertaisesti se, että ponnarin kanssa on niin paljon helpompaa, ei hiosta ja hiukset on poissa naamalta. Tästä(kin) syystä ilahduin suuresti saadessani Tangle Teezer tuoteperheeseen kuuluvia "puhelinjohtoponnareita" kokeiluun uuden TT:n ohella. Ostin joskus aikoinaan hieman skeptisenä tuon hittihar...

  Terkut lentokentältä, kohta lähtee lento kohti Tukholmaa, jossa odottaa pitkä viilonloppu yhden parhaimman ystävän seurassa. Syksyllä, kun itse suuntasin Hollantiin, lähti Sanna opintojen perässä Ruotsiin ja näkemiset on olleet kyllä todella vähissä sitä myöten. Mutta nyt sitten pitkästä aikaa taas. Ja pääseepähän näkemään Tukholmaakin vähän toisesta perspektiivistä, kuin mitä yleensä joillain perusristeilyillä on tullut katseltua. Tuntuu kyllä niin hassulta, kun niin pitkään lentäminen on ollut lähinnä sellaista pari kertaa vuoteen herkkua (jos noin voi edes sanoa, koska en siitä edes niin pidä), mutta nyt tuntuu, että täällä istuu vähän väliä. Eniten ahdistaa se, että lentämisen sanotaan olevan erittäin saastuttava matkustusmuoto, joten kyllä se oma hiilijalanjälki kasvaa kummasti näiden retkien myötä. Joka tapauksessa olen pikkuhiljaa oppinut tykkäämään sellaisista pienistä lentojen tuomista iloista, kuten Finskillä yhtiön BlueWings lehdestä. Eikä niin muuten, mutta jostain sy...

Kaverilta ehtikin jo tulla kärttyinen kysymys, että no mitä hemmettiä sä sieltä Mulberryltä sitten ostit, kun blogissa siitä vihjailit. No ostin huivin!! Mutta tottakai melkein ainakin oikeana bloggaajana halusin kirjoittaa siitä ihan oman postauksen, koska olen kyseistä asustetta hautonut mielessä sitten viime kesän ja syyskuulle jatkuneiden lämpimien säiden myötä paljon käytössä olleen maximekon ja liian avaran kaula-aukon tuoman ongelman takia. Omistan kyllä kaulahuiveja ja -liinoja, mutta melkeinpä kaikki tuppaavat olemaan niitä liian talvisia ja todella lämpimiä ollakseen käytössä myös kesäisempään aikaan. Eräs tuttu hankki tämän kyseisen huivin pari kesää takaperin, mutta koska hinta oli järkyttävän suuri (vajaa 400e) en edes uhrannut ajatusta visiolle, että itse kyseisen asusteen joskus omistaisin. Kunnes vasta nyt myöhemmin, kun tarpeeksi monta asukokonaisuutta olin hylännyt siksi, ettei sopivaa huivia ollut tilannetta pelastamaan. Tykkäsin kovasti siitä parin kesän takaisesta ...

Ihan vaan pikkuisen kaivaa, että Bredassa on tällä hetkellä 19 astetta lämmintä ja täällä Helsingissä, noh, vähän vähemmän. Perjantaisen Bäkkäreiden keikan jälkeen tuntui, että olisi melkeen untuvakkia kaivannut, kun tuuli oli niin kylmä! Mutta toisaalta, en ole tänä talvena periaatteessa joutunut edes lunta näkemään lainkaan, joten ehkä en valita. Ehtiihän siitä Hollannin säästäkin vielä nauttimaan. Nyt nautitaan Suomesta. Mutta ennen Suomen kuulumisia vielä kuvien muodossa viime viikkoa... Maanantai vietettiin Bredan ympäristöä tutkien ja mm. koululle pyöräillen. Meidän koulun vieressä on tuollainen pieni lampi ja jotenkin tiesin jo etukäteen, että äiti ehdottaa sen ympäri kävelemistä. Ja sehän me tehtiin. Siellä oli jopa joutsenia! Tiistaina oli tarkoitus matkata Antwerpeniin, mutta Bredan ja Rosendahlin välillä oli joku junakärhämä tapahtunut ja matka olisi kestänyt vähän turhan kauan, joten päätettiin siirtää se seuraavalle päivälle ja käydä vielä keskustassa katselemassa karnev...