Ei mitään asiaa, oikeasti.

Kun tätäkin alla olevaa kuvaa joku viikko sitten kuvailin esitelläkseni yhden söpöimmistä Espanjan tuliaisista, en tosiaan miettinyt viettäväni lähes koko loppuviikkoa kyseisessä asussa... Tässä vaiheessa tauti on siirtynyt siihen ah niin ihanaan räkävaiheeseen ja voi että odottelen hetkeä, kun on taas ihan oikeasti kunnossa-kunnossa. Mietin josko sitä huomenna uskaltautuisi tanssitunnille, saa nähdä. Onko siinä joku sääntö kuinka nopeasti on turvallista "urheilla" sairastelun jälkeen? Mietin, etten ehkä kuitenkaan vielä uskalla lähteä töihin pyöräilemään, kun se tuuli on siinä matkalla aina sen verran raaka... 

Pitäisi varmaan aika pian tuonne sänkyyn vääntäytyä, mutta nää sunnuntait on hankalia, koska jos vahingossa unohtuu telkkari päälle, siellä tulee Greyn anatomiaa kolmen jakson verran, ja itsehän en ole sarjaa koskaan kovinkaan intensiivisesti seurannut, mutta siltikin sen satunnaiset jaksot vaan koukuttaa ihan käsittämättömällä tavalla. Pitäisi ehkä ostaa ne boxit... (ja sitä ennen joku laite, millä pyörittää dvd:tä)

Jep. En ole siivonnut hetkeen en...

Ja jos joku, niin nuo lääkärisarjat saa kyllä aina miettimään omaa terveyttään ja herättää sellaisiin "mitä ihmettä nainen valitat pienistä asioista, kun sulla on oikeasti kaikki niin hemmetin hyvin?!"... Tosi hölmökin juttu, mutta siis tuossa edellisessä jaksossa oli sellaisella tosi rääväsuisella naisella syöpä kielessä. Siis kielessä... ja sitten se jouduttiin leikkaamaan ja tilalle laitettiin jotain pohjelihasta, joka auttaa nielemisessä, mutta sellainen pikkujuttu kuin puhuminen on aikalailla mennyttä... (en tiedä kuinka lääketieteellisiä nuo sarjat oikeasti on, mutta ehkä pohjetta voi laittaa kieleen, en tiedä) Kuitenkin tavallaan niin pieni juttu, mutta jos esim. itseltäni vietäisiin kyky puhua, se olisi oikeasti ihan yhtä suuri osa omaa identiteettiä, kuin vaikka joku puuttuva raaja! Että tällaistapa mietin vaan tässä kahden aikaan yöllä. 

Sain myös äsken puhelun lukioaikaisilta kavereilta, jotka oli Tampereella juhlimassa Bon Jovin keikan jälkeen... Siellä oli vissiin treffattu useammankin vanhan lukiokaverin kanssa, koska pojat oli sen verran tunteellisella päällä :D Tuli taas tosi syyllinen olo, kun niin harvoin tulee Lahdessa vierailtua... Ehkä pitäisi vähän tsempata ja käydä useammin noita tyyppejä moikkailemassa. Kauheaa muuten ajatella, että omista lakkiaisista tulee tänä keväänä 9 vuotta... Miten aika vaan voi mennä tällaista vauhtia?!

Ja hei kun edes vähän tunteelliseksi mentiin, niin katsoikos joku muukin neloselta Ps. I love you -leffan? Jep. Olen nainen ja minullakin on edelleen ne tunteet (vaikka toisinaan miettiikin, ettei sitä oikeaa koskaan löydy), koska en tiedä onko toista vastaavaa leffaa, jonka aikana itkisi oikeasti non-stop kaksi tuntia putkeen!?! ...ja tietysti niiden kyynelten lomassa tsekkailisi lentoja Irlantiin. Ihan muuten vaan, kun pari kaveria on sinne kesäkuun lopussa menossa... jos vaikka mukaan lähtisi?! Hehe.

Jos joku ei jostain syystä ole leffaa nähnyt, niin katsokaa se. Ihan oikeasti, se vaan kuuluu vähintäänkin jokaisen naisen nähdä. Ja miksei miehenkin, mutta joka tapauksessa :)


Ja mitäs vielä. Kun valmistujaisista oli puhetta, tuli mieleen kesän juhlat ja kaikki pienemmät ja isommat kekkerit, joihin pääsee oikein kunnolla pukeutumaan... Nellyllä on menossa kamppis, jossa on paljon söpöjä pastellisävyisiä mekkoja ja asusteita, kenkiä sun muita -40% alessa. Noita kamppiksia nyt tulee ja menee, mutta tuolla oli oikeasti monia tosi söpöjä juttuja, että kannattaa ainakin kurkata :)

Itsellä ei tosin ole yksiäkään juhlia tietääkseeni tulossa enkä kyllä tällä hetkellä voi enää yhtäkään mekkoa varastoon ostaa, se on vaan fakta. Tykkään tosin ihan hirveästi tehdä sellaista fiilisshoppailua, että klikkailee hirveän kasan juttuja ostoskoriin ja sitten yksitellen poistaa ne sieltä kysymyksellä "Tarvitsenko vai haluanko?" Yllättävän monen kohdalla vastaus on jälkimmäinen, mikä ei nyt viimeviikkoisten lomashoppailujen jälkeen ole kelpaava selitys. Mutta ehkä jollain teillä on oikeasti tarve vaikka juurikin sille juhlamekolle, joten...


Kommentit

  1. sua ei ilmeisesti pysty seuraamaan ihan tuon bloggerin kautta, pystyy vain blogilistan kautta?
    Taisin Merin blogista joskus eksyä sun blogiisi, ja oon oikeen kunnon kyylä, kun tajusin että oot saman pitäjän tyttöjä (Lahest hei!) niin oon aika ajoin tullut kurkkimaan. :D Pitihän sitä joskus kommentoidakin!

    Ps. I love you on jotain niiiiiiin <3 nimimerkillä itkupilli ilmoittautuu!
    Paranemisia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pystyy ihan vain lisäämällä urlin sillen bloggerin seurantaan. Olinkin epähuomiossa poistanut tuon bloggerin kuvakkeen noiden muiden alta tuosta sivupalkista, mutta nyt se on taas siellä, eli siitä sitten helpoiten :)

      Ja kyllä vain, Lahesta :D Se on kova paikka se. Kiva, kun kommentoit! :)

      Poista
  2. Mun silmät oli maanantaiaamuna ihan kauheet. Turvonneet ja punaset :D.

    -Sinkku-Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kun oot ottanu ton lempinimen ihan vakkarikäyttöön :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti

DIY: ikkunalautojen uudistus