SO LONG | Days of V 2.0

Miten se vappuaatto tulikin näin vauhdilla. Ja toukokuu. Kohtahan on kesä! Miettikääpä sitä...  Mutta nyt hei hyvää Vappua kaikille ihanille ja jos ihan oikeasti nyt vappuaattona tätä luette, niin äkkiä pois sieltä koneen äärestä ja ulos juhlimaan... tai jotain :D Ja vapuksi vielä aivan mielettömän avaava lainaus yhdestä kirjasta.... arvaako kukaan mistä, ehehe...?! Joka tapauksessa tuo on hyvä pitää mielessä. Itsehän voisin melkein rehellisesti sanoa, että aikalailla tasan 12 vuotta sitten ne omatkin ongelmat alkoi, kun ekaa kertaa poikaa pussasin. Vappuaattona, how classy?! Olkaahan kiltisti. Palataaaaaaan.... ;)

Viimeset pari viikkoa on olleet tosi hiljaisia täällä blogin puolella, pahoittelut siitä, mutta nyt on jotenkin ollut niin saamaton fiilis tän blogin suhteen, että olen vaan yksinkertaisesti jättänyt kirjoittelun suosiolla sivuun. Kuten nyt olette varmaan huomanneet, en myöskään oikein perusta mistään pelkkien kollaasien tai tyhjäpäisten shoppailupostausten julkaisusta ainakaan silleen montaa päivää putkeen, joten mieluummin olen säästellyt ne tyhjäpää-jututkin kaiken muun "tosi oleellisen" yhteyteen... :D Olen joskus kovasti yrittänyt miettiä vastausta sille kysymykselle, jonka usein blogin esiin tullessa kuulee: "Mistä sä oikein kirjotat?" enkä oikein vieläkään osaa vastata siihen. Elämästä? Nillitän kaikesta mahdollisesta vaatteista miehiin ja muuhun enemmän tai vähemmän turhaan... Olisi ihan kamalaa, jos joutuisi jotenkin rajoittamaan jutut johonkin tiettyyn, vaikkapa vaan siihen "muotiin". Hämmästelen edelleen niitä ihmisiä, jotka oikeasti saa kirjoit...

Kauniit ja Rohkeat on kyllä sen laatuluokan sarja, että täytyy oikeasti usein ihmetellä kunnioituksen ja suuren hämmennyksen sekaisella fiiliksellä miten se vaan edelleen jaksaa ja jaksaa vuodesta toiseen. Kyseinen sarja oli ehdoton lempparini, kun olin n. 8-vuotias ja tuli sen ääressä istuttua äidin kanssa monet illat varmaan kymmenen vuoden ajan, mutta nyt on pakko sanoa, että enää en ole vuosiin sille kyllä aikaa uhrannut. Tosin, on kyllä aika jännää, että siltikin jos vielä nykyään joskus sattuu tv päälle juuri tuohon katseluaikaan (esim. äitin kanssa joskus arki-iltana, jos sattuu tv:n ääressä olemaan), niin tulee sellainen fiilis, että eikös ne tätä samaa ongelmaa jauhaneet silloin pari vuotta sitten, kun viimeksi pätkän ohjelmaa näin? Ja kun se Ridgekin näyttää edelleen ihan samalta... siis jopa 20 vuoden jälkeen. Miten se on edes mahdollista?! Mutta tosiaan tähän liittyen siis bongasin facebookista hauskan jutun ja oli pakko kopsata se tänne bloginkin puolelle. Tuo postaus tais...

Viitaten edelliseen postaukseen, voin tosiaan todeta, ettei ihan hirveän montaa hetkeä ole täällä ollut, että olisi koneen äärelle ehinyt. Pari päivää on ollut täynnä ohjelmaa ihan aamusta iltaan ja oikeastaan nyt vasta ekan kerran ehti hetkeksi tänne päivittämään. Ollaan tosiaan pienellä työporukalla Ruotsin toimipisteellä koulutuksessa ja kun kyseessä on kansainvälinen yritys, on täällä paljon kollegoita myös muista maista ja ihan kivaa on ollut. Ainoastaan nukkuminen on jäänyt hieman vähälle ja tänään tuli aikalailla nuokuttua viimeiset presentaatiot, kun ei vaan silmät enää pysyneet auki.... Sunnuntaina saavuttiin tänne Jönköpingin lieppeille myöhään illalla ja ensimmäinen yö vieraassa paikassa on aina jotenkin tosi huono. Maanantai oli pitkä päivä ja illalla olikin yhteistä ruokailua ja muuta hengailua, joten sänkyyn pääsi vasta joskus kolmen pintaan, mikä taas ei yhtään edesauttanut tämän päivän jaksamista. Noh, tänäänkin oli illallista ja osa porukasta meni vielä saunomaan ja ui...

Ajattelin tälleen superpikaisesti tulla tänne sanomaan moi, koska olen jo ihan tarpeeksi muutenkin myöhässä, joten eihän tämä enää mitään pahenna. Miten se menikään: Jos on ihan hirveä kiire, niin on parempi istua hetkeksi paikalleen ja odottaa, että se menee ohi. Meillä on joku duunin kolmen päivän kansainvälinen koulutushomma Ruotsissa ja kyyti kentälle tulee about tunnin päästä. Oma valmiustilani on kuten kuvassa näkyy. Sain itseni hetki sitten ylös sängystä ja nyt vedän kahvia ja macaron-leivoksia aamiaiseksi. Lounaaksi. Päivälliseksi. Jotain sellaista.... En tiedä mikä näissä viikonlopuissa on, mutta kyllä sunnuntaiaamuna vaan nukuttaa aina ihan tuhottoman paljon. Jotenkin se päivä vaan on tarkoitettu nukkumiseen ja sellaiseen hengailuun... Niin ettei tee yhtään mitään. Mutta jos nyt tsemppaisin oikeasti. Ainiin hei, tänään on vielä muutamat alekoodit voimassa viimeistä päivää... Mitäköhän huomenna oikein tapahtuu, kun kaikissa nettikaupoissa se vika alekoodipäivä on juuri tänään?...

Tää kevät jostain tammikuusta asti on mennyt ihan järkyttävällä vauhdilla. Viikot vaan hujahtaa ohi ja kohta on jo kesä. Vaikka juurihan se edellinen loppui?! Ei voi käsittää. Toisaalta mennyt talvi tuntuu kyllä vahvasti ja viimeisestä kunnon relailulomasta on aikaa... Tammikuussa käväistiin Hollannissa, mutta jotenkin sellainen neljän päivän reissu on aina täynnä kaikkea tekemistä eikä se aika tunnu riittävän mihinkään, joten on ihan superia päästä muutaman viikon päästä Espanjan lämpöön. Oikeastaan alan jopa ymmärtää sitä sellaista vanhempien ihmisten taipumusta mennä lomailemaan aina samaan kohteeseen. Itselläni se toimii ainakin osan lomaa, sillä on ihan mahtavaa, kun vaan pääsee ilman stressiä makaamaan aurinkoon, eikä tartte ottaa mitään stressiä ympäristöstä ja voi vaan olla rennosti tutuissa kuvioissa, mutta kuitenkin lomalla. Ah. Odotan! :) Tässä hyvässä aikaisessa lomamoodissa kaivoin läpi myös viime kesäiset aurinkorasvat katsastaen niiden puutteet. En ole ihan varma kuinka ...

Muistatte varmaan, kun jokunen aika sitten valitin tässä postauksessa kovasti mahdottomuutta löytää oikeasti hyviä churroja Helsingistä?! Noita espanjalaisia munkkitankoja Madridissa syöneenä odotukset oli korkealla ja sitä myöten parikin espanjalaista ravintolaa Suomessa testanneena pettymys oli suuri. Onko niiden valmistus muka niin vaikeaa, ettei ravintolat siihen pysty? Onko kyseessä juttu, jossa onnistumiseen tarvitaan vähintäänkin espanjalaiset geenit onnistuakseen?  - No ei todellakaan!!! Pääsiäisenä päätettiin tyttöjen kanssa kokeilla churrojen valmistusta ihan itse alusta alkaen ja se oli menestys!!! Oikeasti. Madridissa churrot oli kyllä hyviä, mutta nämä omatekemät kiipesivät kovalla vauhdilla kilpailijoiksi, niin hyviä ne oli! Ja tiedättekö, kun yleensä se reseptissä oleva kuva näyttää niin paljon paremmalta kuin oma lopputulos, mutta nyt meni ihan päinvastoin! :) Otin vapauden muotoilla reseptin munkkipötköjen sijaan tuollaisia koukeroita ja voi että... Alla resepti j...

Iltaa/yötä.. jotain. Viikonloppu on mennyt jotenkin hieman sumussa kaikin puolin. Perjantai sekä lauantai meni tyttöjen seurassa, mutta hieman normaalia apeammalla fiiliksellä. Sain torstaina kuulla, että lapsuuteni ehdottomasti yksi tärkeimmistä ihmisistä, pappani oli nukkunut pois edeltävänä yönä. Tietyllä tapaa asian on tiedostanut jo pidempään, ettei se kaukana ole, mutta siltikin. Nyt se vaan kolahti tosi kovaa. Silleen lopullisesti. Erityisesti ne lapsuusajan muistot tulee jotenkin tosi vahvana mieleen...  En tiedä miten sen parhaiten tiivistäisi, mutta jos jotkut toiset on lapsena äidin tyttöjä, toiset isin tyttöjä, niin itse olin papan tyttö. Jos en tahtoani jossain asiassa saanut läpi, soitin aina papalle ja se toimi. Aina. Pappa oli se, joka ajoi toiselta puolelta kaupunkia hakemaan koulusta ja viemään kotiin kilometrin matkan. Pappa oli se, joka osti karkkia silloin kun äiti ja isi ei suostuneet. Pappa hoiti minua vaippaikäisenä ja kaikista serkuksistakin tunsin aina ole...

Ripsineurootikko iskee taas... Mutta tällä kertaa hyvillä uutisilla, sillä sain eilen postissa joku aika sitten Grouponin kautta tilaamani ripsikuituputelin ja pääsin tänään sitä ensimmäistä kertaa testaamaan. Ja koska kokemus osoittautui kaiken kaikkiaan todella positiiviseksi, on ihan pakko teillekin tästä kertoa... Olen tässä nyt viimeisen ehkä kolmen viikonlopun verran tutustunut ripsitupsujen maailmaan (kyllä, ensimmäistä kertaa ikinä) ja olen ollut ihan koukussa, minkä jälkeen tietysti arkena silmät tuntuu jotenkin tosi mitäänsanomattomilta, kun ei olekaan sellaisia megaräpsyttimiä... Noh, tavallaan en niitä viikolla kaipaakaan, mutta tykkään silti pitkistä ja näyttävistä ripsistä myös ihan arkena, joten nyt löyty kyllä todella helppo ja kätevä tapa tuoda näyttävyyttä ihan niihin omiin naturelleihin räpsyttimiin... Tuotteen idea on juurikin se mitä tuossa purkissakin lukee eli "lashes in a bottle". Puteli on täynnä pieniä kuituhiukkasia, joilla niitä omia ripsiä on tark...