SO LONG | Days of V 2.0

Ihan vaan erillinen toivotus, koska tämän kuvan meinasin torstain postaukseen, mutta se väistyi kauniiden ig-otosten tieltä, eikä rairuohosta voi kirjoittaa enää pääsiäisen jälkeen. Ps. Pääsiäisruohon voi tosiaan kasvattaa märälle talouspaperille, jos ei multaa löydy. Kuva todisteena.

Istuskelen tällä hekellä Sympin konffassa odottelemassa, että Sanna pääsee työvuorostaan. Nyt reilu vuoden laivayhtiössä työskenneltyäni nämä satunnaiset vapaa-ajan reissut ovat kyllä muuttuneet siitä mitä ehkä joskus aikanaan laivareissut on olleet. Vähän vaan :D Olin eilen nukkumassa 21-22 aikaan, riippuu hieman puhummeko Suomen vai Ruotsin ajasta, mutta joka tapauksessa. Toki asiaan varmaan vaikuttaa myös se, että teen tämän meren ylityksen yksin (vaikka kaveri laivalla töissä onkin), mutta siis niin. Sen verran on nyt töiden puolesta tullut näitä risteilyjä heitettyä, ettei niin paljoa ole nähtävää. Paitsi koska on ihan mieletön sää, myös auringonlasku oli ihan mieletön eilen. Ja toki sitä aina saa hyvillä hinnoilla shoppailtua lompakkoon pienen loven. Sanoin juuri eilen, että jotenkin laivalla menee nykyään ihan liikaa rahaa, koska shoppailen kahdesta syystä a) tylsyyteen b) stressiin c) tarpeeseen. Niitä tulikin siis kolme, mutta nuo kaksi ensimmäistä on pahimpia. A piti pai...

Viime viikonloppuna jäi kirjoittamatta, vaikka aikomus kova olikin. Viikonloppu ei sekään mikään liiallisen kiireinen ollut, mutta jotenkin se jäi... päivisin teki asioita ja illalla oli liian väsynyt. Niin ja perjantaista jäi vain se ärsytys mieleen, että jostain syystä sivusto, jolta aina uusimman GA:n katson, ei pyörittänyt sen illan jaksoa kunnolla ja kyllä taas turhautti tekniikka... kuinka siitä voikaan olla niin riippuvainen? Mutta tämä viikonloppu. Se tuli erittäin tarpeeseen ja oli tällä kertaa tennistä täynnä niinkin paljon, että nyt on syöttökäsi niin kipeä, että pelkkä nostokin treeneissä teki tänään kipeää. Perjantaina menin korvaamaan yhden tunnin ja koska seuraavallakin tunnilla oli paikka, jäin sitten vielä toisellekin. 2h yhteensä. Samalla lupauduin viime hetken ilmoittautujana mukaan lauantain nelinpelikisailuihin ja niissä tulikin sitten peliä 3h, kun meidän lohko oli aivan käsittämättömän tasaväkinen ja lopulta vika peli jouduttiin katkaisemaan tie-breakilla...

Ei tällä oikeasti ole juurikaan tekemistä snickersin kanssa, jos ei lasketa suklaata, pähkinöitä ja taateleiden tuomaan karamellimaisuutta, mutta ajaa täydellisesti makeanhimon pois ja on melkein kutsuttavissa paremmaksi herkuksi kuin alkuperäinen innoittajansa. Luin aikanaan, eli olisiko joku vuosi takaperin ties kuinka monista blogeista erilaisia vegaansisia snickersin kaltaisia ohjeita. Myös Tallinnalaisen, kaikkien vegaanien tunteman, pienen suklaakaupan myymät 'snickersit', joita ensimmäisen kerran Vegemessuilla maistoin, loivat painetta oppia itse tekemään jotain vastaavaa. Koska olen todella laiska enkä yleensä jaksa liian tarkkoja ohjeita seurata, poimin reseptien joukosta ne yleisimmin toistuneet raaka-aineet ja lähdin toteuttamaan kyseistä herkkua sen pohjalta. Tummaa suklaata, maapähkinävoita, taateleita, kaurahiutaleita ja suolapähkinöitä koristeluun. Siinä ainesosat. Parhainta on, että nämä löytyy yleensä ihan lähikaupasta ja säilyvät kaapissa odottamassa...

Jos kolme viimeistä viikonloppua on mennyt enemmän tai vähemmän töissä, tämän viikonlopun olen konkreettisesti vain nukkunut! Siis toki tehnyt perusviikonloppupyykkäystä yms., mutta lauantainakin lenkitettyäni koirat kympin aikaan, palasin sänkyyn ja nukuin kahteen iltapäivällä... ja tänään puoleenpäivään. Yöllä heräilin turhankin tiheään, mutta silti. Olen nukkunut. Äsken jo instagramin puolella avauduinkin tämän viikonlopun ainoasta, ei niin menestyksekkäästä aktiviiteetista. Minulla oli taiviscup-peli (sellainen pilipali hallisarja, jossa pelataan lohkoittain muutaman kk jaksoissa aikapelejä) ja hävisin 3-9. Harmitti todella paljon, koska alkuun oli tosi tasaista ja peli kulki, mutta sitten iski sakotus tyhmyydestä, sillä olin laittanut jalkaani uudet tenniskengät, jotka tietenkin alkoi hiertämään kesken pelin ja loppumatsi olikin lähinnä keskittymistä siihen kipuun, kun tunnet niiden kehittyneiden rakkojen avautuvan ja hien kirvelevän ja kengän hiertävän entisestään... ja vast...

Andante performed at a moderately slow tempo. "the slow movements stand out—they are absolutely glorious and free of the clichés of andante playing" Viime kesäisen Mamma Mia -elokuvan ehdottomia helmiä ja kappale, joka soi viikottain omalla soittalistallani. Kuten myös nyt, ja päätyi tämän postauksen otsikoksikin, koska jos se kirjoittaminen on vaikeaa, niin on myös otsikoiden keksiminen. Kuvatkoon tuo sana nyt täydellisesti tämän blogin moodia. Oikeasti kaivoin läppärin esiin katsoakseni uusimman Greyn Anatomian – sehän ilmestyy aina torstain ja perjantain välisenä yönä jenkkiaikaa, joten perjantaina on ihan parhautta uppoutua illalla sänkyyn katsomaan viikon jakso. Viimeiset pari viikkoa se on ollut entistäkin ihanampaa, koska ostin vasta uuden sängyn itselleni ja voi kuinka unet ja kellottelu sillä onkin kivaa. Mutta niin, nostin koneen siis Greyn antomiaa varten ja päädyin kirjoittamaan tänne. Ensin menin ihan vain blogin gmail-osoitteeseen poistamaan kuu...