26 October 2017

#spayone

Tämä teksti ilmestyy ajastettuna, sillä tällä kyseisessä hetkellä olen lennossa välimaastolla Hki -Amsterdam - Bukarest (Romania).

Ja tähän syynä Romanian kulkukoirat. Olen jo useamman vuoden miettinyt sitä omaa tapaa päästä tekemään jotain konkreettista eläinten hyväksi, ja viime keväänä tähän tuli mahdollisuus. Rescueyhdistys kulkurit hakivat aktiiviriveihinsä vahvistusta koiravaraajien muodossa, mutta koska työkokemukseni ylipäätään oli sen verran monipuolista, toivottiin minun ottavan koiravarausten sijaan vastuulleni osa Kulkureiden isointa työsarkaa, nimittäin Romaniassa järjestettävät sterilointikampanjat. Ja näitä kampanjoitahan tosiaan tehdään yksinkertaisesti sekä kulkukoirakannan vähentämiseksi, että vähäosaisten ihmisten auttamiseksi, jotta he eivät niin herkästi lemmikkejään hylkäisi siinä vaiheessa, kun epätoivottuja pentueita syntyy.

Ja niin minusta tuli osa kulkureiden 'sterkkatiimiä', sen enempää tietämättä mitä se oikeastaan tarkoittaa. Tämä puolisen vuotta on mennyt tässä hommassa aika hiljaiseen, enemmän katsellessä ja seuratessa, mutta nyt olisi loppuvuodesta tarkoitus ottaa hieman isompaa roolia asian kanssa ja mikä tähän onkaan parempi aloitus kuin reissu itse pelipaikoille.

En ole koskaan käynyt Romaniassa, eikä minulla ole oikein mitään odotuksia kyseisestä maasta. En ole lähdössä sinne lomareissulle, joten mitään en ole myöskään Bukarestista etukäteen selvittänyt. Tiedän, että valuutta on eri kuin euro, ja tiedän, että maa on mitä ilmeisemminkin aika köyhä... ja niin, nuo eläinsuojeluasiat ei ole niin kovin hyvällä tolalla. Tietenkin niitä ikävimpiä tarinoita kuulleena olen myös jollain tasolla henkisesti valmistautunut siihen, että vastaan voi tulla mitä vain, mutta toisaalta moni on myös sanonut, että usein niiden pahimpien pelkojen lisäksi siellä jotenkin myös havahtuu niihin pieniin hyviin asioihin, jotka saa entistä enemmän voimia jatkaa näiden asioiden parissa.

Jää nähtäväksi mitkä on fiilikset itsellä tämän reissun jälkeen. Seuraavan kuvan valitsin tähän, koska se on kuva, joka Kulkureiden esittelytekstissäkin on itsellä käytössä. Ja itseni olen tuolloin esitellyt seuraavasti...


"Olen Virpi ja toimin Kulkureissa Romanian sterilointiprojektien koordinaattorina.

Asun Helsingissä ja olen koulutukseltani yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden maisteri. Päivätyökseni vastaan erilaisten yritys- ja vapaa-ajan tapahtumien kehittämisestä ja tuottamisesta, mikä tukee hyvin rooliani myös sterilointiprojektien koordinoinnissa.

Kotona minulla on oma pieni rescue-koira Teté, joka tuli elämääni 2014 kesällä. Edellinen koirani Vili nukkui pois loppuvuodesta 2013, minkä jälkeen huomasin hyvinkin nopeasti, etten osaa elää arkea ilman koiraa – kulkihan Vili mukanani aina lapsuudesta aikuisuuteen, yli 17 vuoden ajan. Vili oli tullut meille aikoinaan ihan suomalaisesta “vahinkopentueesta”, mutta uutta koiraa harkitessa en edes miettinyt muita vaihtoehtoja rescue-koiran lisäksi. Otin Tetén, koska tarvitsin elämääni jonkun, joka aidosti tarvitsee minua. Tietyllä tavalla myös koen koiran “ostamisen” jotenkin todella epäeettisenä valintana, minkä vuoksi tällainen win-win -ratkaisu toi itselleni paljon paremman fiiliksen. Yksi koditon taas maailmassa vähemmän.

Olen aina ollut erittäin kiinnostunut eläinsuojelusta, mutta aktiivisia valintoja asian puolesta aloin tekemään vajaa parikymppisenä. Tuolloin jätin ruokavaliostani lihan, liityin useampaan eläin- sekä luonnonsuojeluyhdistykseen, keräsin ahkerasti koulussa nimiä erilaisiin vetoomuksiin ja osallistuin WWF:n järjestämille öljyyntyneiden eläinten hoito-kursseille. Tradenomiopintojen lopputyön kirjoitin yritysten yhteiskuntavastuusta ja tuoreessa gradussani keskityin tutkimaan kuluttajien asenteita eläinten viihdekäyttöön ja villieläinturismiin. Tetén myötä olen hankkinut itselleni myös lisäosaamista erilaisilla eläinten käyttäytymistä käsittelevillä luennoilla ja osallistunut Tetén kanssa koirakoulun käytännön kursseille.

Kiinnostus rescue-toimintaan on luonnollisesti herännyt kiinnostuksesta pitkäjänteiseen eläinsuojelutyöhön. Maailman koirakannasta arvioidaan noin 75 % olevan kodittomia koiria ja kun tähän lukuun lisätään laiminlyödyt ja huonosti pidetyt lemmikit, voidaan vain ihmetellä kuinka mitätön osa maailman koirista saa oikeasti elää elämisen arvoista elämää. Lyhyelläkin matematiikalla voi laskea, ettei kodittomien koirien adoptointi ongelmaa juuri ratkaise, mutta se on osa tärkeää työtä tiedon välityksessä ja ihmisten asenteisiin vaikuttamisessa. Ja se mikä ne ongelmat pitkällä juoksulla ratkaisee, on nimenomaan tiedon ja ymmärryksen mukanaan tuoma muutos ihmisten asenteissa. Tästä päästäänkin sterilointeihin ja niiden tärkeyteen kodittomien koirien määrän hitaassa, mutta varmassa laskussa.

Loputtomalta tuntuva urakka, mutta uskon vahvasti muutokseen ja siksi haluan olla sitä toteuttamassa. Jos miettii viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunutta kehitystä vaikkapa naisten- ja vähemmistöryhmien oikeuksissa, mitä kaikkea voidaankaan saada aikaan seuraavan sadan vuoden aikana eläinoikeuksien parissa? – Näinpä."
- - -

Ja vielä loppuun ehdottomasti oma lempparini näin visuaalisista tavoista ilmaista se, mitä tuo yhdenkin eläimen sterilointi pidemmällä mittakaavalla tarkoittaa...


Jos kiinnostaa lukea tiivistetty paketti steriloinneista, ja lähinnä siitä, miksi niitä tehdään, suosittelen kurkkaamaan Kulkureiden nettisivuilta sterilointien faktoja. Palataan reissun jälkeisiin fiiliksiin ensi viikolla :)

2 comments:

  1. Turvallista ja antoisaa matkaa! :) Toivottavasti saat paljon ihania kuvia! Terkuin - eilisen kamerakurssin vieruskaveri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon - hauska, että löysit tänne! Toivotaan tosiaan, että on opeista hyötyä - edelleen kyllä ihan sekaisin, että minkäs namikan kautta sitä minkäkin ominaisuuden löysikään :D

      Delete