Sika säkissä - Sikamaista joulua?

Joulu. Juhla, joka herättää fiiliksiä suuntaan jos toiseen. Hyvässä se tuo mieleen lapsuuden juhlapyhät ja isot sukujuhlat. Kuusen tuoksun ja lahjojen tunnustelun jo hyvissä ajoin ennen aattoa... iso oli helpotus, kun sieltä kuusen alta löytyi joka vuosi se oikea Barbie-laatikolta tuntuva paketti, se sellainen pahvinen, jossa oli kuitenkin yksi seinämä muovinen. Tämä paketti oli muistikuvieni mukaan se odotetuin lahja ihan sinne 14-vuotiaaksi saakka. Joulussa oli sitä jotain sellaista lapsuuden taikaa, ja uskon vahvasti, että jos joskus omia lapsia saan, se sama fiilis saattaa taas palata. Ehkä, en tiedä.

Nykyään kuitenkin suurissa määrin joulu tuo lähinnä ahdistavan fiiliksen. Osiltaan tietenkin ärsyttää se "kulutusjuhlan" status, jonka nämä juhlapyhät on itselleen keränneet, mutta omassa etiikassani eniten vatsaani vääntää eläinoikeudelliset kysymykset. Joskus menneinä vuosina totesinkin, että joulu on kaikkea muuta kuin rauhan ja ilon juhla, tuotantoeläimille se on pelkkä jokavuotuinen massamurha. Suomessa teurastetaan vuosittain 2,2 miljoonaa sikaa, mikä on ihan älytön määrä eläimiä, ja kyllähän joulu on tuossa kaupassa varmasti yksi piikki joulukinkkuineen. On kuitenkin fakta, että viime vuosina sianlihan kulutus on pikkuhiljaa ollut Suomessa laskussa, ja veikkaisin, että ainakin muutamalla suomalaisella on käynyt omaantuntoon mediassa muutama kuukausi takaperin esitetyt videot tehotuotannon karmeudesta. Ei ole enää mikään salaisuus, mitä niiden seinien sisällä tapahtuu. Kuten The Guardianin artikkelissakin jokunen aika sitten todettiin: "In consequence, domesticated animals are collectively the most successful animals in the world, and at the same time they are individually the most miserable animals that have ever existed."

Pointti tässä postauksessa ei nyt ehkä niinkään ollut esitellä noita lukuja ja kauhistella tehotuotantoa noin niinkuin yleensä, vaan kommentoida kahta asiaa 1) mainostajien kuollutta tilannetajua ja 2) vaihtoehtoja sille joulukinkulle. Yllä olevassa kuvassa näkyy parin Keskon/K-ryhmän (mikä ikinä onkaan) painotuotteiden sisältö, jotka sai omalla kohdallani veren kiehahtamaan oikein kunnolla. Ensimmäisenä muutama viikko sitten tullut Pirkka-lehti. Ehkä pieni juttu, mutta en vaan millään voi ymmärtää millä kaksinaismoralismilla enää nykypäivänä kuvataan missään joulukorteissa sun muissa hymyilevä possu tonttulakki päässä?!? Siis oikeasti :D Siinä missä rasismin nimeen on poistettu vaikka Runebergin suukoista se neekeri-sana, eikö tämä nyt mene vähän samaan sarjaan? Mikä muu eläin tahansa, mutta missä maailmassa siat nauttivat joulusta hymyillen tonttulakki päässä...??! Ja samaan sarjaan myös mielestäni todella huonoa arviointikykyä osoittaa K-marketin lehtinen, jossa kehotetaan ostamaan kaupasta joulukortteja tekstillä "Sikamaisen hauskaa joulua!", hashtag 'tuottajallekiitos' ja lupaus: "Ostaessasi 1e hintaisen joulukortin, K-ryhmä tilittää jokaisesta kortista 2e suomalaisille sikatilallisille." Tuetaan kotimaista ja sitä rataa, mutta mielestäni tässäkin on kaikki niin pielessä, kun nimenomaan on juuri uutisoitu kuinka paskasti niitä sikoja erityisesti niillä isoilla sikatiloilla kohdellaan... Miksi niitä tiloja pitää tukea? Miksei sitä tukea osoiteta niille pienille tiloille, jotka edes jossain määrin eläimistään huolehtii? Tämänkin kampanjan olisi voinut pelastaa ihan vain yhdellä pienellä muutoksella ja mainostaa tätä rahallista tukea vaikkapa piensikatilallisille?! Ja näitä nyt on miljoona muutakin vastaavaa, kuten vaikka HK:n tv-mainos "joulun tuoksusta" jne. 

 En tiedä, onhan nämä ehkä hieman kärjistettyjä esimerkkejä ja moni tuskin on asialle ajatustakaan uhrannut. Omalla kohdallani vain jotenkin erityisesti tuottaa aina todella paljon ahdistusta juhlat ja teemat, jotka jollain tapaa kärjistyvät jonkun tietyn lihankulutuksen ympärille. Mielestäni nykymaailmassa vetoaminen siihen, että jonkun tietyn lihan syöminen nyt vaan on 'perinne', on aika löyhä tekosyy sille, itseäni lainatakseni, massamurhalle, mitä kyseiset juhlat aiheuttavat. Ei ole montakaan kuukautta, kun ympäri maailmaa kampanjoitiin Yulinin dog meat -festareiden lakkauttamisen puolesta, koska onhan se nyt sairasta. No todellakin on, kaikella mahdollisella tapaa. Mutta mielestäni ihan minkä tahansa eläimen syöminen on sairasta ja epäreilua, juuri niin kauan kuin niiden elin- ja teurastusolosuhteet ovat ala-arvoisia. Ja tässä mielessä nuo tonttulakkipäiset possut lehdissä on aikalailla samaa kauraa, kuin olisi vaikka sen Yulinin festarin mainostaminen jollain hymyilevällä Ressulla. Just saying.

Itse olen joulukinkusta kieltäytynyt jo vuosia, eikä sitä meillä olekaan joulupöydässä enää näkynyt vuosiin. Muutamana vuonna olen ollut myös kalkkunarullia sun muita vastaan joulupöydässä, ihan vaan siksi, etten koe niiden tuovan joululle minkäänlaista lisäarvoa vaan koska "niin on aina tehty". Ne jouluperinteet ja -ilo löytyy ihan jostain muualta kuin siitä kinkkurullasta. Tämä on oma mielipiteeni, mutta toisaalta ymmärrän kyllä niitäkin ihmisiä, joille asia ei ole näin, ja se taistelu tuon 'kinkku kuuluu joulupöytään' -ajatuksen ja eläinten oikeuksien välillä on turhauttava. Ja tästä syystä päätin tänä vuonna tuoda joulupöytään kinkun vegaanisessa muodossa. Olen kuullut tuosta seitankinkusta jo vuosia takaperin, mutta sen valmistusohjeet on aina olleet kilometrin pituiset ja jollain tapaa ajatus 'jauhokinkusta' on ollut hieman hämmentävä. Lisäksi, kun itse kuulun niihin ihmisiin, jotka ei erityisemmin muutenkaan kinkusta ole koskaan (edes lapsena) erityisemmin perustanut, olen jättänyt vegekinkkujen väsäämisen niille, jotka sen (eläinystävällisen) kinkun haluavat. 

Tänä vuonna kuitenkin päätin tehdä spontaanin poikkeuksen, kun Ruohonjuuressa Tetén ruokaostoksilla näin hyllyssä tämän "Sika säkissä" -seitankinkkupaketin. "Lisää vain vesi ja öljy" kuulosti liiankin hyvältä ollakseen totta, ja vielä kun paketin hinta oli alle 6e, päätin, että nyt tai ei koskaan. Olisin mielelläni arvostellut tuon 'kinkun' maun teille jo hyvissä ennen joulua, mutta en yksinkertaisesti viitsi käyttää siihen tässä vaiheessa aikaa, vaan jätän leipomiset Lahteen. Joka tapauksessa halusin vinkata teillekin tuosta Ruohonjuuren tarjouksesta, jos vaikka joku muukin haluaa tätä eläinystävällistä vaihtoehtoa joulupöydässä tänä vuonna testata, vaikka jo ihan vaan kasvisvaihtoehtona muiden ruokien rinnalla. Koska hintakaan ei juurikaan päätä huimaa, ei ole varsinaista pelkoa rahojen hukkaan heittämisestä. Itsellä on kova usko tuotteen toimivuuteen ja niille, jotka eivät vielä tänä vuonna itse kasviskinkkua lähde kokeilemaan, lupaan arvostella sen teille myöhemmin. 

 Toivotan siis mahdollisimman vähäsikaista joulun odotusta kaikille. Ehkä jo ensi vuonna ollaan taas askeleen lähempänä eläinystävällisimpiä juhlapyhiä... Toivossa on hyvä elää :)