Lautapeli-iltamat

Kun olin pieni, vierailin usein serkkujeni luona Jyväskylässä, ja muistan erittäin elävästi kuinka niihin vierailuihin kuului lähes poikkeuksetta lautapeli-illat koko porukalla. Siksi ei ole mitenkään epätavallista, että kun taas pitkästä aikaa näiden tyyppien kanssa nähtiin, tällä kertaa tosin Helsingissä serkun ja tämän avokin plus muutaman muun kanssa, jotenkin sinne ohjelmaan ujuttautui viihdykkeeksi lautapeli. Tässä tapauksessa ei tosin puhuta mistään lautapelien klassikosta tai muutenkaan aatelistosta, vaan kyseessä oli Seiskan julkkistietovisa vuodelta 2005. Oli kuulemma maksanut 2e kirppiksellä ja olihan se nyt kaikessa noloudessaan aivan mielettömän hauskaa :D

Siinä missä ehkä nuorena oltiin oikein kunnon sääntönatseja, ei tällä kertaa oikein kukaan pysynyt kartalla koskiko ne samat uusintaheitot kaikkia ja muutenkin pelaaminen meni aika kaaokseksi kaiken sen säätämisen keskellä - mutta hauskaa oli! Ja vaikka tällä kertaa osallisena oli myös viiniä ja kotitekoista marjalikööriä, tuli silti ihan ne lapsuusajat mieleen... lautapelit on vaan niin siistejä. 

Liekö sattumaa vai mitä, mutta ei mennyt kuin viikon verran ja huomasin sähköpostissani kutsun Lautapelit.fi pressiaamiaiselle joulukuun alussa. Enpä miettinyt hetkeäkään, kun tuonne ilmottauduin ja nappasin vielä kaverinkin mukaan. Ei ollut edes itselleni yllätys, että yleisesti ottaen lautapelien pelaaminen on yleistynyt huimasti viime vuosien aikana. Itse uskon, että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut digitalisoitumisähky on jollain tapaa saavuttanut siinä mielessä tappinsa, että erityisesti 'oma ikäluokkani', jolla lapsuus vielä kului leikkiessä eikä kotitietokoneesta löytynyt kuin korkeintaan mustavalkoinen paint tai pasianssi, kaipaa jollain tapaa sitä oikeaa sosiaalisuutta. En väitä, etteikö yhteiset SingStar-illat (onko tämäkin jo aika oldschool?) olisi mukavia, mutta on siinä aidon lautapelin äärellä joku ihan toisenlainen fiilis kuin jotain peliohjainta näpätessä. Ehkä SingStar oli hieman huono esimerkki, koska se on 'aitoudessaan' niitä ainoita konsolipelejä, mitä olen koskaan edes kokeillut, mutta ehkä se pointti sieltä kuitenkin tuli.

- Lautapelit elää renessanssikautta, jonka todistaa jo ihan tilastollinenkin kasvu. Ehkä ihmisillä se nykyajan kiireinen elämäntyyli on saanut miettimään vapaa-ajan sisällön merkityksellisyyttä ja siltä haetaan sellaista selkeää yhdessäoloa..? Ja jos nyt miettii sitä toista suurta kuluttajaryhmää, eli nuoria aikuisia, onhan se illanvietto lautapelin ääressä ihan mielettömän hauskaa, kuten tuossa ylempänä jo totesinkin... 

Itse en niinkään yllättynyt lautapelien nousukaudesta, mutta tietyllä tapaa niiden määrä ja erityisesti elinkaaren lyhykäisyys oli yllätys. Joka vuosi tulee kymmenittäin uusia pelejä, mutta vain murto-osa niistä pärjää markkinoilla pidempään kuin parisen vuotta. Eli jos olet mahdollisesti kuullut jostain mielenkiintoisesta uudesta pelistä, se kannattaa hankkia vielä niin kauan kuin sitä on saatavilla... Klassikoista tosin ei tarvitse huolta kantaa, ne löytyvät hyllyistä kyllä, mutta uutuudet todennäköisesti vain sen yhden kauden verran.

Aamiaisen ohessa tutustuimme Lautapelit.fi kaupan tarjontaan ja jollain tapaa jopa hävetti, kun en ollut koskaan kuullutkaan monesta "tämä on jo useamman vuoden ajan ollut iso suosikki"-pelistä. Kuitenkin siinä missä monet virtuaalipelit ovat tietyn ryhmän suosiossa, on myös lautapelien pelaajien joukossa sitä hard-core-porukkaa, jotka omistautuvat asialle ihan täysillä, eli ehkä sinäänsä se ei ole niin paha, jos ei kaikesta kaikkea tiedäkään. Itselleni riittää tieto siitä, että lautapelejä on ja paljon, ja niitä tulee joka vuosi uusia siinä missä vanhat katoavat. Tavallisesta marketista ei yleensä löydä kovinkaan kummoista valikoimaa, minkä vuoksi alan kaupat ja Internet on tässä tapauksessa niitä parhaita apajia lautapelien hankintaan. On kuitenkin myönnettävä, että netin sijaan esim. juurikin Lautapelit.fi Kampin liikkeessä oli se oma tunnelmansa, kun hyllyjen välissä kävi läpi pelejä toisensa jälkeen... Erityisesti innostuin kaupan erillisestä Partypelit-hyllystä, jossa oli jopa yksi kappale jäljellä sitä legendaarista NRJ:n aamujen "isäntä vs. emäntä"-lautapeliversiota!! :D En edes tiennyt, että sellainen on olemassa, ja edelleen hieman kaivelee, että jätin sen sinne hyllylle...

Nostalgiset fiilikset toi myös seuraavat pelit, jotka hyllystä bongasin:

Afrikan Tähti. Tätä pelattiin aina siskon kanssa lapsena kaakaon ääressä. Ei kai siinä enempää tarvitse selitellä: klassikko, joka löytyy varmaan joka kodista. Ja jos ei löydy, pitäisi löytyä.

Scotland Yard! En edes muistanut pelin nimeä, mutta aloin kuvailemaan tuota muistoja herättävää peliä jollekin vieressäni olleelle toimittajalle, joka samantien tiesi pelin nimen ja sanoi sen tuolla hyllysäkin nähneensä. Ja minä kun olin ihan varma, että tämä olisi kuulunut niihin kuolleisiin peleihin, mutta ei. Tätä pelattiin serkkujen kanssa lapsena ja oli maailman siisteintä sillä hetkellä saada olla se etsitty vakooja (tai mikälie), joka pelasi sillä näkymättömällä pelinappulalla aurinkolasit päässä ja lippa otsalla, ja aina välillä näyttäytyi muille pelilaudalla. Ihan huikea peli, jonka uskoisin saavan jopa nykynuoret innostumaan. Ehkä, en tiedä. Tai sitten aika vaan kultaa muistot, mutta ainakin lapsena oli kivaa. Ja kai siihen joku syy on, että peli on vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin pelikaupan hyllyssä?!

Joo ja sitten tietenkin Muuttuva Labyrintti. Tätäkin pelattiin serkkujen kanssa, mutta jotenkin itselläni on sellainen kutina, etten ollut siinä kovin hyvä ja hävisin usein. Kiva peli joka tapauksessa ja tästäkin oli tullut ties mitä teemaversioita, kuten vaikkapa Frozen, joka tuntuu olevan nykyään joka paikassa mitä tulee pikkutytöille suunnattuihin tuotteisiin. 

Ja olihan siellä vaikka mitä kaikkea. Itselleni sain aamiaiselta mukaan pienen kassillisen pelejä testattavaksi ja ehdottomasti on kyllä tarkoitus kerätä porukka kasaan, joiden kanssa noita läpi käydään. Erityisesti tuo Concept-peli kiinnostaa, koska se on yksi tämän vuoden partypeli-finalisteista ja vaatii vähintään neljä pelaajaa, mutta ilmeisesti paranee mitä useampi on mukana. Port Royal menee näillä näkymin joululahjaksi eteenpäin, mutta tuon kaikista lapsellisimman näköisen pelin Dobblen ajattelin pitää itse - siinä on viisi eri peliä samassa ja sen säännöt kuulostaa niin helpoilta, ettei ainakaan niiden lukemiseen mene aikaa :D Lisäksi se on nopeuspeli, jonka näen täydellisenä viihteenä viini-iltaan ;) Love Letter tuli vähän niinkuin extrana, kun jäätiin peleista porukalla keskustelemaan ja myymäläpäällikkö halusi vielä tuonkin antaa kokeiluun, koska on kuulemma todella koukuttava! 

Tämä blogiteksti ei ole millään tapaa maksettu, vaikka nuo muutamat pelit testiin itselleni sainkin. Innostuin vain koko lautapeliasiasta taas pitkästä aikaa, kun ehkä surkeinta sellaista tuona yhtenä iltana porukalla pelattiin ja se oli niin kivaa :D Kukaan ei vissiinkään voittanut ja peli jäi jossain vaiheessa kesken, mutta oli se silti erittäin hauskaa viihdettä. Täytyy ehkä noista omista uusista peleistä opiskella säännöt alle, niin ei niiden opiskeluun mene se aika sitten, kun asiaan joskus pääsee :)

Mikä on muuten teidän lempparipelinne kautta aikojen, mikä peli herättää parhaimmat muistot ja mitä suosittelisitte kaveriporukalla pelattavaksi vaikka viikonlopun etkoille? Olisi kiva kuulla suosituksia! :)