SO LONG | Days of V 2.0

Takaisin täälläkin. Viimeiset pari viikkoa hujahti todella nopeasti kivassa seurassa, ja nyt on taas sitten aika palata näihin arjen juttuihin. Blogia en nyt ihan kokonaan unohtanut, sillä kuvia siirrellessäni kamerasta koneelle, huomasin huhtikuun kansion saldon nousseen melkeen 500 kuvaan (yleensä kuvia kertyy per kuukausi n. 100-200). Eli postauksia on luvassa, kunhan niitä kerkeän tänne tuottamaan :) Tukholmassa tuli käytyä Abba Museossa, joka oli kyllä reissun parhautta. Ei museo sinäällään niin ihmeellinen ollut, mutta joku siinä musiikissa vaan on, että hyvälle mielelle tulee väkisinkin. Hollannissa taas tuli käytyä viikonlopun junakortilla Den Haagissa ja sielä Leidenin kauta Keukenhofissa, joka on aivan mieletön (ja turisteja täynnä oleva) tulppaani/kukka/kevät-puisto. Voisin väittää, että puolet kameran täytteestä oli kuvia tulppaaneista. Niin ja olihan meillä täällä King's Daykin. Sää ei suosinut viime vuoden tapaan, vaan muuttui todella kylmän kalseaksi viikonlopun...

Yleensä tuon otsikon alle kertyy vähintään viiden kappaleen pituinen kilometriteksti, vaikka tarkoitus olikin vain laittaa pikaiset kuulumiset. Yritetään mennä lyhyesti. Tukholmassa siis ollaan turvallisesti perillä. Pariin päivään ei ole vielä ihmeitä ehtinyt tapahtua, mitä nyt keskustaan lähdettiin muutamia juttuja metsästämään eikä mitään lopulta löydetty (jos joku tietää mistä Tukholman urheilukaupasta löydän sellaiset mustan Niken lipan (ei siis lippis vaan sellainen tenniksessa naisten suosima pelkkä lippa) ja mikä liike myisi Joe Blascon huulipunia (mm. Kicksin myyjät ei tunnistaneet edes koko merkkiä, käsittämätöntä), niin saa vinkata!!). Tarkoitus olisi reissun aikana kokea ainakin Abba-museo, kirsikkapuut ja hieman yöelämää. Hyvä setti siis tulossa. Tetélläkin on mennyt Belgiassa todella mukavasti ja olen saanut Ramonalta kuvapäivityksiä pikkuisesta söpöläisestä. Erityistä hymyä on aiheuttanut tuo ulkona otettu kuva Tetén ja talon kissan yhteiselosta (Tetéhän ei siis...

Noniin, kentällä ollaan ja boardingia odotellaan. Hyvissä ajoin, kuten yleensäkin. Tietenkään ei pitäisi jinxata asiaa, mutta siinä missä olen aina myöhässä, kun on kyse koulusta tai jostain juhlista, en ole kyllä kertaakaan elämässäni meinannut myöhästyä lennolta. Joskus olen tullut kentälle niin, ettei ihan hirveästi ole ollut aikaa kauppoja sun muita kierrellä pitkien checkaus-jonojen takia tms., mutta käytännössä siis aina todella hyvissä ajoin. Ehkä se on siinä, että jos koneesta myöhästyy, niin tietää, ettei siinä nyt ihan hirveästi perään itketä. Juhliin ja luokkaan, kun kuitenkin aina yleensä pääsee sen vartinkin myöhässä. Paitsi tentteihin, ja niissäkin olen aina ajoissa. Samoin muistan, etten kolmivuotisen 'Fazer-urani' aikana myöhästynyt kertaakaan, ihan vaan siksi, että siellä oli ne sellaiset leimaus/kellokortit... miten sitä saisi itsensä täsmälliseksi noin niinkuin muutenkin elämässä? Vaikeaa. Nää photobooth-kuvat ei kyllä muuten onnistu koskaan, mutta olkoo...

Joskus muutama vuosi takaperin en ymmärtänyt lainkaan, miksi bloggaajat valittavat asukuvissa jatkuvaa päivänvalon puutetta. Voihan ne kuvat ottaa salamankin kanssa, eikös? No ei voi. Tai voi, mutta onhan ne nyt aika kamalia, ei pelkästään tuon naaman epämääräisen valottumisen suhteen, mutta myös ärsyttävien varjojen ja erityisesti tummissa asuissa kaikkien pientenkin yksityiskohtien katoamisen tuollaiseen yhtenäiseen massaan. Ja sitten jos ilta-aikaan kokeilee niitä kuvia ilman salamaa, on tulos todella epätarkkaa mössöä ja jokainen pienikin liike kuvan aikana muuttaa kuvan täysin heilahtaneeksi. Siitä siis se valon puuttumisen valitus, nykyään ymmärrän täysin. Ja siltikin julkaisen nämä kuvat, koska nyt kerran satuin muistamaan, että hei olen pukeissa ja kello on siinä puolenyön paikkeilla. Torstaina oli tosiaan tennisvuoro, jonka jälkeen kiidin suoraan Suomi-tyttöjen kanssa illalliselle. Olin hiukan myöhässä, koska tunti loppui pikkuisen vaille seitsemän ja tasalta oli treffit ...

Nyt on sitten nämäkin testattu. Dieettinuudelit , joissa on vain 7,5kcal/100g!! Ei siinä mennyt kuin vuosi, kun ensimmäisen kerran tuotteesta luin siihen, että oikeasti niitä onnistuin tänne Hollantiin tilaamaan. Päätin myös mennä riskillä ja tilata suoraan 16kpl laatikon, joka toi nuudeleille huomattavasti huokeamman hinnan (vajaa pari euroa paketti). Yhdessä paketissa on 250g valmiita nuudeleita jossain aivan karmean hajuisessa nesteessä, ja nuudelit valmistetaan yksinkertaisesti huuhtelemalla ne vedessä, jonka jälkeen ne voi lämmittää, keittää tai syödä sellaisenaan, riippuen mitä ruokaa on valmistamassa. Itse olen tähän asti huuhdellut ne ensin kylmässä vedessä ja sitten kaatanut päälle kiehuvaa vettä, jolla pasta on myös lämmennyt. Niin ja se haju. No se onneksi lähtee tuossa huuhtelussa pois, eikä myöskään maistu ruuan läpi, mutta kyllä nuo nuudelit on parhaimmillaan maustetun ruuan seassa. Itse olen todella nirppis hajujen suhteen, ja pakko sanoa, että olen todella onn...

Vuodet vierii, mutta makeanhimo on ikuinen. Postauksen työnimi (nimi, jolla tunnistan sen muiden luonnosten joukosta, jotka siis yleensä on vaan kuvaläjäyksiä jollain yhdistävällä tekijällä, ja niistä sitten jossain vaiheessa muotoutuu todella asiasisältöisiä postauksia) oli alunperin ihan vaan 'herkkuja', koska kuvissa oli ruokaa. Tämä blogi on kaikkea muuta kuin ruokablogi, koska en ikinä oikeasti kokkaa, mutta tykkään todella paljon ruuasta ja siksi niitä omia helpoksi ja hyviksi todettuja juttuja tulee sitten kuvailtuakin. Vähän samaan malliin, kun jälkeenpäin katselee omia asukuvia inspiraatiota saadakseen, voi samaa tehdä myös ruokajuttujen kanssa.  Niin ja se Throwback Thursday idea tuli siitä, että yritin löytää itsestäni ahneuskuvan ja sellainen löytyi sitten niinkin tuoreena kuin kesältä 2012 Ruotsin risteilyn buffassa kuvattuna. Ei sillä, etten enää olisi ahne, olen vain yksinkertaisesti osannut yllättävänkin hyvin välttää tuollaiset kuvaustilanteet... ...

Miten se sanonta meneekään, kun joku kehuu jostain ja sitten se homma hajoaakin käsiin heti kehumisen jälkeen? Ei kestä kehuja...? Joka tapauksessa, oli virhe. Todellinen VIRHE mainostaa ääneen, kun tajusi, että hei tää meiän kotinettihän on tosi hyvä, kun ei ole koskaan pätkinyt. Eipä. Nyt tää hidastelu on viikottaista, ja etenkin huomasin heti maanantai-iltana todella ison eron edeltäviin pääsiäispäiviin, kun todennäköisesti kodeissaan lomailevat kämppikset palasivat takaisin. Että jatkossa on ehkä parempi vaan olla tyytyväinen ja pitää se toimivan netin ilo itsellään, kuten sen toinen suomalainen sananparsi käskeekin; kel onni on, se onnen kätkeköön. Turha sitä on muille fiilistellä. Että positiivista alkuviikkoa vaan tännekin. Ei vaan, on oikeasti ihan positiivinen viikko, koska kävin tänään koululla ja sain nyt sitten vihdoinkin virallisen ja lopullisen hyväksynnän tutkimussuunnitelmalleni, ja pääsen vihdoin kasaamaan sitä itse kyselyä. Turhan moni ilmeisemminkin sai 'no ...

Kesän lähestyessä ja ensimmäisten aurinkoisten päivien lämmittäessä alkaa luonnollisesti vaatekerroksetkin vähetä, jolloin useilla talven karusti kohtelema kalpea iho ei tunnu kestävän päivänvaloa. Talven kuivattaman ihon hoitoon on tietenkin ensimmäinen askel sen huolellinen kuorinta ja kosteutus. Toisilla ei välttämättä myöskään jalkojen sheivaus ole talvikuukausina ensimmäisenä mielessä (itse tosin olen pakkomielteinen asian suhteen ympäri vuoden), mutta kesän tullen tulee siitäkin tulee taas arkirutiini.  Kaikkien näiden huoltotoimenpiteiden jälkeen ei sitten puutukaan enää muuta kuin se pieni päivetys, jotta ne värikkäimmätkin kesämekot näyttäisi mahdollisimman kivalta kesäistä hipiää vasten. Jos ei rantalomaa ole ennen kesää tiedossa, kevyen kevätrusketuksen saa onneksi myös muillakin keinoilla ennen kotimaan rantakelien alkamista. Aikaisemmin suosin erilaisten itseruskettavien ja päivettävien voiteiden käyttöä, oikeastaan ympäri talvikauden, mutta jossain vaihee...