22.7.2016

Kiireisen viikon kuulumisia...

Perjantai. Taas on viikko hujahtanut ihan silmissä, kun joka päivä on ollut muka niin kiireinen ja illat on vaan hukkuneet kaikkeen tekemiseen. Viime viikon perjantaina palasin illalla myöhään Jyväskylästä ja heti lauantaiaamuna suuntasin Suomenlinnaan ystävän häihin. Sunnuntaina fiilistelin omia synttäreitä ja maanantai tulikin sitten jo ihan liian nopeasti.

Suomi Popissa olin työreissulla ja junamatkat sujui mukavasti KonMaria lueskellessa. Ja kyllä, nyt se tarttui minuunkin. Oikeastaan olin jo aika hyvällä mallilla muutenkin tuon siivouksen kanssa (ainakin ajatuksen tasolla), mutta kirja antoi kyllä tosi paljon ajattelun aihetta ja apua siihen, miten ratkaista kohtalo monen ristiriitaisia tunteita aiheuttavan esineen tai tavaran kohdalla. Samassa innostuksessa hävitin (eli myin pilkkahintaan) viikolla myös ison kirjahyllyni - ja eilen ostin tilalle pienemmän, joskin siltikin kohtuu ison, lipaston, jotta kaiken sen jäljelle jäävän tarpeellisen saisi hyvin piiloon. Vähän plus miinus nolla tilanne, mutta jotain sentään :D

Suomi Pop -fiiliksiä... 
Teté hyödyntämässä vaatekasan antimia...
Anyhow, edelleen on kuitenkin huone kuin pommin jäljiltä, kaikki vaatteet odottaa sohvalla sitä kuuluisaa "läpikäymistä" ja uusi lipasto on puoliksi koottuna keskellä huonetta. Kovasti yritin sen viime yönä saada kasaan ja vaikka vielä reippaasti kymmenen jälkeen hakkasin kymmenkunta naulaa lipaston takalevyyn, en enää kehdannut samaa jatkaa laatikoiden kanssa, vaikka naapureitani vihaankin. Tai no ehkä viha on hieman vahva sana, mutta kieltämättä rummut kerrostalossa ja niiden hakkaaminen joka sunnuntai on aika verenpainetta nostavaa kuunneltavaa joka viikonloppu.. niin ja tämä naapuri on myös poistattanut ovestaan ovikellon, joten eipä ole paljoa auttanut asiasta valittaakaan (ovea olen kyllä nyrkillä pariin otteeseen hakannut, mutta tuloksetta), eli joo, siksi en ole ollut liian varovainen tuon metelöinnin suhteen.

Huomenna olisi tarkoitus kavereiden kanssa juhlia synttäreitä ja tosiaan tuntuu, että on taas sata ja yksi asiaa tehtävänä ennenkuin voi oikeasti huokaista. Periaatteessa ei ole tarkoitus bileitä meillä järjestää, mutta tiedän kokemuksesta, että jossain vaiheessa sitä kuitenkin puistoetkoilta siirrytään helppouden (ja vessan) perässä sisälle, että niin - se vaatekasa on selvitettävä siitä sohvalta. Tarkoitus olisi käydä kaikki mahdolliset tavarat huolella läpi ja antaa pois kaikki mikä "ei tuota iloa" (vai miten se KonMari-statement nyt menikään), mitä varten olenkin jo taas kontaktoinut rescueyhdistys Kulkureiden kirpparivastaavaa, että parin viikon päästä saa tulla hakemaan kuorman täydennystä heidän pöytäänsä :) On ihan parasta, että tällainen systeemi heillä on, koska ainahan sitä itsellä tuntuu raha olevan tiukassa, mutta tavaraa taas liikaakin, joten todellinen win-win kaikkien puolesta.

Romeo <3
Romeon panda. Ja jotain muuta shoppailua.
Ja rescueista puheenollen... lupauduinpa sitten tällaisen pienen karvapallon kotihoitajaksi, kun Auringonkoirilta tarvetta huutelivat. Idea on siis, että tämä poika tulee meille asumaan ja elelemään kuin oma koira, mutta vain siksi ajaksi, että oma koti löytyy... "Vaaranahan" on tietenkin, että kiinnytään tyyppiin ihan liikaa, eikä enää raaskita antaa pois, mutta kai sekin riski on otettava :D Ja jotenkin sitä eilen jo Ikea-reissulla automaattisesti käveli pehmolelujen luo, että pitää ostaa Romeolle jokin lelu... ostin pandan.

"Romeo on pieni uros, jonka tähänastinen elämä on ollut kovaa. Se eli pentuna perheessä, joka ruokki sitä tuttipullolla ja näki vaivaa että pentu selviää. Myöhemmin perhe ei kuitenkaan epäröinyt hylätä Romeota, ja eräs sukulainen vei sen maalle tontille, missä se eli puolen metrin ketjulla aidassa kiinni. Useat ihmiset heittivät sille aidan yli ruokaa ja huopia nukkumista varten. Kun Romeo haettiin pois, sillä oli pannan ja turkin rastojen aiheuttamia haavoja ihossaan. Romeo on nyt ollut vähän aikaa sijaiskodissa. Se on kotona superrauhallinen, mutta kadulla vilkas ja energinen. Tähän mennessä se ei ole haukkunut ollenkaan. Se pitää ihmisistä ja on hyvin hellyydenkipeä, köllöttelee mielellään selällään rapsuteltavana. Miehiin Romeo ei oikein luota, tarvitsee aikaa hyväksyäkseen. Tyttökoirista Romeo pitää kovasti, uroksista ei niinkään. Arvioitu syntymävuosi 2008, korkeus n. 30 cm."

Että tallaista tänne. Palaillaan taas, nyt siivouksen pariin... :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti