Incomplete.

Kello on puoli kaksi ja katson Netflixiin ilmaantunutta Backstreet Boys dokkaria, jota pojat viimeisimmällä kiertueella kovasti mainostivat. Itse keikat kävin katsomassa sekä Helsingissä, että Damissa. Anyhow, kuvittelin dokkarin olevan huomattavasti enemmän musiikkipainotteinen, mutta jotenkin leffa on oikeasti aika karu kuvaus noista kahdestakymmenestä vuodesta... Tai että ihan katsomisen arvoinen ehdottomasti jokaiselle yhtäänkään bändistä kiinnostuneelle, mutta ei tosiaan kyseessä mikään liian iloinen pätkä. Niin sitä fanit on saaneet sen pumpulisen kuvan vuosista median pehmittämänä ja todellisuus on lopulta ihan jotain muuta. Mutta kyllä leffan mukana silti laulaa saa, ettei sen suhteen tarvitse pelätä :D

Mutta mitäs muuta kuin Netflixiä... Vaikka kotia. Siinä missä tällä hetkellä mennään aika pienellä budjetilla, olen pikkuhiljaa koittanut kasata tuosta huoneesta itselleni mieluista, ja vaikka nykyisen kämppiksen kanssa ihan ok toimeen tulen, en malta odottaa sitä aikaa, että joskus saan ihan oman kämpän ja aloittaa sen laittamisen. Ja siis tällä tarkoitan oikeasti omaa kämppää, ei mitään vuokraluukkua enää. Mutta tosiaan siihen menee vielä hetki ja ensin työn alla on sen vakkarin ja kokoaikaisen duunin löytäminen. Tässä nykyisessä huoneessa olen nyt syksyn jälkeen repinyt tapetteja ja maalannut seiniä, ja päätin sitten hieman omin luvin sävyttää seinän verran maalista harmaaksi. Ostin hollannista pienen purkin mustaa maalia (joka osoittautui itseasiassa liitutaulumaaliksi, hehe) ja sitä sotkin pari lusikallista valkoiseen seinämaaliin - hyvä tuli. Edes jotain erilaista, vaikka onhan tuollainen harmaa seinä nyt aika kulunut sisustuselementti, mutta uskon vuokranantajan olevan sen kanssa enemmän ok kuin vaikka vaaleanpunaisen (mikä sekin kävi mielessä). Ja toisaalta tuo nyt on aina helppo maalata piiloon, jos siltä tuntuu.

Muita sisustusjuttuja, kuten tyynyjä ja tauluja on tullut haettua ikeasta, ja tuon kattolampun ostin Clas Ohlsonilta. Ensin ostin pelkän roikan ja lampun eteiseen, sitten samanlaisen omaan huoneeseen, jonka jälkeen hain tähän oman huoneen lamppuun vielä tuon ritilänkin, jottei se näyttäisi liian orvolta. Nyt tosin pohdin pitäisikö eteisenkin lampussa olla tuollainen ritilä, mutta ehkä se pärjää ilmankin. Ja kun tosiaan edelleen tässä asunnossa on kaapit ja varastot täynnä myös siskon tavaroita ja omistakin kamoista suurin osa on edelleen pakattuna pahvilaatikoihin varastoon, niin joo. Jotenkin sitä elää vaan sellaisessa puolittaisessa kotiutumisfiiliksessä, kun ei kuitenkaan tunne olevansa ihan 100% kotona, vaan on vaan jossain odotustilassa. Enkä edes tiedä mitä odotan. Ehkä jotain selkeää suunnitelmaa, sillä tämä talvi valmistumisen jälkeen on ainakin mennyt ihan jossain sumussa.

Mutta jos jotain todella positiivista, niin katsokaapa tuota Instagramissakin esittelemääni pyörää!! :D Kyllä, aito hollantilainen ruosteineen ja venkuttavine takarenkaineen. 20e Torista - myyjän vaimo oli kuulemma hollantilainen ja siten heille on noita aikanaan muutama Suomeen mukana tullut. Satula lähti vaihtoon, jalka puuttui ja etulokari piti kiinnittää uusiksi, mutta siinäpä ne akuuteimmat. Lisäksi irrotettiin takavanne ja poistettiin rikkinäiset pinnat, ja koska kotikonstein ei uusien kiinnittäminen onnistunut, olisi jossain vaiheessa tuon takapyörän korvaaminen uudella edessä. Kävin yhdessä pyöräliikkeessä asiaa kyselemässäkin, niin kuulemma on sen verran vino vanne, että uuden vaatii kokonaan - ja koska kyseessä on kromiteräsvanne, sitä ei suoraan varastosta löydy vaan tuollaiset pitää tilata jostain muualta. Mutta joo, täytyy hoitaa asia jossain vaiheessa kuntoon. Myin alta pois myös hienon vanhan Crescentini, joskin sain siitä ihan ok hinnan. Ei niin hienoa pyörää tarvitse kaupunkiajoihin, tuo hollantilainen kelpaa mainiosti. Etutarakan toin mukanani Bredasta, samoin kuin sen ison mustan korin, joka myöskin on nyt kiinni pyörässä. Ihan paras kauppakassi ikinä :)

Sellaista. Keskiviikkona taas vaihteeksi työhaastattelua, toivottavasti pikkuhiljaa alkaisi se oma juttu löytymään. Samanmoisilla fiiliksillä otettu tuo raitapaitakuva toissaviikolta. Pikkuhiljaa sitä voisi trikoiden ja verkkareiden sijaan kaivatakin työpukeutumista. Jotenkin niistä lökäpöksyistäkin menee se laiskottelun luksus, kun niissä viettää suurimman osan ajasta... ja laiskuudessaan sitä myös kaupungille lähtiessä valitsee ne urheiluleggarit asiallisten vaatteiden sijaan. Vain viikonloppujen iltamenot vie tuosta kuviosta sitten sinne toiseen ääripäähän - ja tätä tuntuu kestäneen jo ainakin reilu vuoden, koska sitähän se gradunkin kirjoittaminen oli, pieruverkkareissa päivät pitkät :D Voi voi. Ehkä se tästä, katsellaan.