Se tunne kun...

...on mättänyt kupunsa täyteen hääherkkuja ja pääsee kotona vihdoin vaihtamaan ikävästi kiristävän juhlamekon pois päältä. Yläasteaikainen ystävä sai pari kuukautta takaperin kaksoset ja nyt kastetilaisuuden yhteydessä vietettiin myös (yllätys)häitä. Sulkeet siksi, että itselleni yllätys ei varsinaisesti ollut yllätys. Anu oli paljastanut tilaisuuden luonteen muutamille kavereille jo hyvissä ajoin useastakin syystä, mutta itseni kohdalla lähinnä siksi, että huolehdin olevani Suomessa kyseisenä ajankohtana... pelkät ristiäiset, kun on ilmeisemminkin helpompi sivuuttaa ei niin tärkeänä tilaisuutena.

Ihanat juhlat oli ja morsian oli todella kauniina. Kuviakin on kameran kätkössä muutamia, mutta koska olen edelleen ilman omaa läppäriä, mennään nyt tällaisella kuvattomalla postauksella ja laitellaan niitä tunnelmia sitten jälkikäteen tänne. En edes halua miettiä millainen lasku siellä odottaa, kun koneen vihdoin käsiini saan... Kuvittelin tosin vian olevan tosi pieni, kun kyse vain näytöstä ja mikistä, mutta pikkuhiljaa alkaa huolestuttamaan, että mikä siinä korjauksessa oikein kestää. Ei millään nyt tähän väliin jaksaisi mitään tuhottoman kallista kulua tuollaiseen juttuun, kun olisi paljon muitakin menoja.

Harmittaa hieman myös, ettei tässä välissä enää oikein kerkeä millekään laivalle, kun olisin halunnut hieman alkoa huokeammin ostaa synttäreille jonkun kivan sampanjan plus pari drinksuihin tarvittavaa pulloa. Hyvä herätä näihin asioihin tällein hyvissä ajoin taas vaihteeksi :D Mutta joo, eiköhän nää asiat tässä vieltä sutviudu tavalla jos toisella...

Täytyykin muuten googletella jostain kuppikakkuvuokia, sellaisia kovia pahvisia. Mistäköhän niitä löytyisi edullisesti? Palataan hei taas kun saan sen koneen takaisin. Tää tabletilla säätäminen on ärsyttävää, oli näppäimistö tai ei. Kivaa viikkoa kaikille! :)