12.11.2017

Ensikosketukseni Romaniaan

Kaksi viikkoa Kulkurien sterkkareissusta. Lähdettiin 26.10. aamulennolla ja palattiin lauantaina 28.10. takaisin. Myöskin aamulennolla, joskin jatkolento viipyi hieman, kun Damin päässä oli joku häikkä koirien lastaamisen kanssa... eli toisin sanoen, kone seisoi paikallaan tunnin ihan vain meidän kullanarvoisen lastin takia. Anyhow, eli sterilointireissu oli kyseessä, vaikka tottakai aina jokaisella reissulla Romaniaan tuodaan myös adoptiokoiria mukana takaisin Suomeen. 

Varsinaisilla Kulkurien yhteistyökoiratarhoillahan en sitten lopulta päässyt lainkaan tällä matkalla käymään, vaan vietimme tuon perjantain Center of Hope -klinikalla, joka toimii käytännössä lahjoitusvaroin. RAR (Romania Animal Rescue) on perustettu alunperin Romanian kulkukoiraongelmasta järkyttyneen amerikkalaisen turistin toimesta, ja nykyään klinikalla autetaan pääsääntöisesti vähävaraisten ihmisten lemmikkejä ja pyritään viestimään sterilointien tärkeydestä. Tuon kyseisen perjantain koira- ja kissalasti tuli läheisestä kylästä, josta ne aamulla haettiin ja illalla palautettiin omistajilleen steriloituna.

Siinä missä Suomessa koiran sterilointi on huomattavasti isompi operaatio, Romaniassa toiminta on todella tehokasta ja leikkauksessa menee yhden koiran kohdalla maksimissaan se 15min. RAR:in eläinlääkärit ovat kouluttautuneet nimenomaan massasterilointeihin, minkä vuoksi yhden työpäivän aikana steriloitiin helposti 24 eläintä. 10 kissaa, 14 koiraa. Lisää steriloinneista voitte lukea täältä.

Eläimet odottamassa sterilointipäivän alkaessa. Haju oli melkoinen,
sillä moni koira on jännityksen vuoksi tehnyt tarpeensa tai oksentanut kuljetuskoppiin. 


Eläimet tunnistetaan juoksevilla numeroilla, joita vastaavat tiedot kirjataan paperille
ja annetaan myöhemmin omistajille.




Tämä koira oli viimeisillään tiinenä - siinä myös syy, miksi omistaja on lähettänyt koiran steriloitavaksi.
Kolikon kääntöpuoli, kuten leikkaava eläinlääkäri totesi. Pennut abortoitiin.

Tämä oli aivan hurjan sosiaalinen ja iloinen tyttö. Ihan kakara vielä ja oli heti herättyäänkin valmis leikkimään.
Suloinen.



Lucky number seven.




Narttukoiran vatsaan tehdään pieni n. 1cm viilto, jonka kautta munasarjat ja kohtu vedetään ulos ja poistetaan. 





Koiria heräämössä.


Kissat leikattiin heti ensimmäisenä, koska ne jostain syystä nukkuvat aina ihan hurjan pitkään nukutuksen jälkeen.
Mikäs siinä on lämpimän peiton alla mukavasti köllötellä.



Kopit on siivottu ja pesty kotimatkaa varten.


Päivä pulkassa ja eläimet lähdössä pikkuhiljaa kotejaan kohti.
Mitkä fiilikset reissusta sitten jäi? Moni kysyy ensimmäisenä, että mitä tykkäsin Romaniasta. No, varsinaisesti en kovin paljoa Romaniaa nähnyt. Bukarestiin tutustuin lähinnä sen verran mitä kaupungin läpi tuli taksilla ajettua. Ja otinpa tuolla myös Uberin ensimmäistä kertaa käyttöön, aiemmin ei ole vielä tarvetta tullut. Mutta niin, kaupungista tuli ehkä vähän Unkari ja Kroatiamaiset vibat, mutta paljon köyhemmät. Paljon oli kauniita taloja päästetty ihan kamalaan kuntoon ja jotenkin fiilis oli ränsistynyt. Haluaisin nähdä enemmän, koska tällä kosketuksella en oikeastaan saanut mitään irti. 

Ihmiset ainakin tuolla klinikalla olivat ystävällisiä ja kovasti yritti yksi hoitajistakin kommunikoida ja auttaa, kun koiria kuvasin, vaikkei sanaakaan englantia puhunut. Taksikuskit tosin kusettivat aika huolella, kun kentältä taksin tullessa nappasimme, joten mitä ilmeisemminkin tuo Uber on tuolla huomattavasti luotettavampi tapa liikkua. Ruokakaupassa valikoimat olivat kohtuullisen surkeat kasvissyöjänä, mutta kyllä siitä parin päivän verran selvisi. Ehkä sitä on Suomessa jo niin tuudittautunut erityisesti hyvään kasvimaitotuotevalikoimaan, joten menee ihan hämilleen tuollaisissa tilanteissa.

Mutta niin, koirien takia tuonne mentiin ja sehän se tärkeintä oli. Ensi kerralla sitten pidemmällä kaavalla ja jos silloin pääsisi jo sinne tarhoillekin käymään. Tosin en tiedä miten sydän kestää, kun olin jo noiden omistettujenkin koirien kanssa ihan myyty. Siinä vaiheessa, kun tuo kuvien vaalea pentu likaisine turkkeineen parkkeerasi syliin, en olisi voinut sanoa ei, jos se olisi ollut koditon... 

Loppuun vielä kuva meidän parvekkeen näkymistä. Ihan noin hurja sää siellä ei ollut, kuvassa käytetty kamerasta löytyvää hieman dramaattisemman fiiliksen tuomaa filtteriä. Taustalla näkyy mm. Bukarestin about ainoa nähtävyys, järkyttävän suuri parlamenttitalo. Kyseisen rakennuksen tieltä on  80-luvulla aikanaan tuhottu kymmenien tuhansien ihmisten kodit sekä Bukarestin historiallinen keskusta, silti se nimettiin "kansan palatsiksi". Jotenkin surullista. Lisäksi rakennus jäi aikanaan kesken, kun sen rakennuttaja, sen hetkinen maan diktaattori, syrjäytettiin. Rakennuksessa on yli tuhat huonetta, mutta vain murto-osa on niistä oikeasti käytössä.


Sellaista. Eiköhän tuonne koirien takia vielä palata... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti