Kohti syksyä.

Muutama päivä sitten siskoni ystävä tiedusteli siskoltani ehdotuksia ristiäislahjaksi. Lahjan piti olla jotain jolla on tunnearvoa ja joka säilyy, jotain mikä ei ole peruskummilusikka, ja jotain mikä olisi budjettiystävällistä. Siskoni totesi ystävälleen, että pieni hetki, kysyn Virpiltä. Mietin hetken, ja lopulta lähetin siskoni kautta tälle ystävälle linkin blogini postaukseen unisiepparista. Oli kuulemma ihan mielettömän hyvä idea. No niinhän se onkin, vaikka itse sanonkin - onneksi olin kirjoittanut asiasta kuvituksella tarkat ohjeet, tulipahan käyttöön.

Tänään yritin taasen yritin etsiä siskolleni jotain Hollannin ajan baarikuvaa (sellaista clubilla pyörineen oikean kuvaajan ottamaa kuvaa), mutten kyllä millään löytänyt kyseistä postausta, vaikka tiedän, että se on jossain olemassa. Kuitenkin, jos tuosta edellisestä mainitsemastani postauksesta oli hyötyä siskoni kaverille, tästä pienestä sukelluksesta Hollannin postauksiin oli taasen hyötyä minulle... Miksi hemmetissä olen heivannut tämän blogin niin sivuun? En missään nimessä enää kirjoita tätä millään tasolla "kaupallisesti", en ole kirjoittanut enää ikuisuuksiin, mutta miksi ihmeessä se on jäänyt kokonaan?? 





Jollain tasolla sitä vuosien varrella asetti itsellensä jonkinlaisia tavotteita siitä, millaisia blogipostausten pitää olla. Koska olihan tämä jossain vaiheessa jonkinlainen "parempi" lifestyleblogi hienoissa portaaleissa, mutta sitten kun mukaan tuli se jonkinlainen pakko vääntää sitä tekstiä, ei homma enää kulkenutkaan. Tai kulki, itseasiassa kulki pitkäänkin, mutta sitten kun se hyytyi ja portaalit jäi, en enää osannutkaan kirjoittaa. Vaikka juuri luulin, että nyt se vapaus taas vihdoin koittaa, kirjoitan kaikkea mitä haluan ilman yhtäkään ylimääräistä mainosta ja yhteistyökuviota... mutta ei, sitten aloin tuijottaa lukijamääriä ja jossain vaiheessa koin, ettei blogilla ole tarkoitusta, jos lukijamäärät laskee. MIKSI? 

Koska alunperinhän tämä oli se oma juttu. Se päiväkirjan korvike, ja nyt todella taas noita opiskeluaikojen juttuja lukiessa iski se fiilis - ihanaa, että olen kirjoittanut näitä juttuja ylös!!!! Kuinka kiva onkaan lukea noita merkintöjä näin jälkikäteen, ihan mielettömän hyvä fiilis... joskin taas itkin Vilistä kertovaa postausta, ja samalla mietin kuinkakohan moni noista kyseiseen postaukseen kommentoineista ihanista lukijoista edes vaivautuu täällä käydä katsomassa, olisiko mitään uutta ilmestynyt. Tuskin kovin moni, mutta onko se lopulta enää se pääasiallinen tarkoitus, kirjoittaa muille, kun itse saa niin isoja fiiliksiä omista vanhoista jutuistaan?








Kaikessa blogihiljaisuudessaan tämä kesä on ollut ihan jees, monellakin tapaa. Muista kesistä poiketen olen ollut koko kesän töissä ja iholtani kalpeampi kuin koskaan ennen syyskuussa, mutta jostian syystä se ei vaivaa yhtään niin paljoa, kuin se olisi vielä muutama vuosi takaperin vaivannut. Olin kesän töissä Helsingin Casinolla partner managerin roolissa vuorotteluvapaan sijaisena, ja vaikka pesti oli lyhyt, oli kesä kyllä todella kiva! Sain tehdä sitä mistä todella nautin, tapahtumia, ja vielä huipputyyppien seurassa. Sain tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja opin todella paljon uutta niin itsestäni kuin koko tapahtumatuotannosta, ja pääsin ensimmäistä kertaa soveltamaan koulussa oppimiani taitoja myös työelämään.

Kesän aikana näin myös paljon ystäviäni, juhlin yhden ihanan häitä, nautin Tetén seurasta ja kokeilin elämää kahden koiran kanssa. Viimeisimmän suhteen totesin, ettei elämäntilanteeni (ainakaan vielä) ole sille valmis - kaksi koiraa ei mene siinä missä yksi, vaan se on oikeasti tupladuuni ja sai myös kyseenalaistamaan taitoni "äitinä"- jatkuvaa riehuvien lasten komentamista... Romeo vietti meillä kotihoitolapsena viikon verran, kunnes jo niinkin pikaiseen löysi pysyvän kodin Mikkelistä erään mukavan rouvan luota. Viikko on lyhyt aika, mutta kyllä siinä muutaman kyyneleenkin vuodatti, kun heipat sanottiin... oli se ihana poika, mutta nyt on tyypillä kyllä hyvät oltavat uudessa kodissa ja useaan otteeseen olemme kuulumisia sieltä saaneet. Jos joku siis adoptiokoiraa miettii, tuo väliaikaisen kotihoitopaikan tarjoaminen rescue-koiralle on kyllä todella opettavainen ja hieno kokemus. Siitä saa aika hyvän kuvan hommasta... ja ainakin nyt itse tiedän, etten ihan heti toista koiraa tähän elämäntilanteeseen hanki, vaikka tekisin mieli pelastaa ne kaikki.

Rescue-koiriin liittyen myös, loppukesä tarjosi myös hauskan kokemuksen muodin parissa, kun Teté pääsi poseeraamaan Ivana Helsingin uusimman malliston katalogikuviin. Paolan kanssa jutellessa tuli kyllä hyvä fiilis siitä, miten hienosti suunnittelija käyttää mallistoaan tuodakseen esille eläinten oikeuksia ja etenkin juuri tässä tapauksessa kaltoin kohdeltuja koiria. Kuvauksista saimme palkkioksi hyvän mielen, uuden ostoskassin ja Tetélle huivin kaulaan. Ja pakko myöntää, että myöhemmin kesällä olen ensimmäistä kertaa myös käynyt shoppailemassa Ivana Helsingiltä yhden laukun sekä pienen kukkaron... tuntuu huomattavasti kivemmalta asioida firmassa, jonka tietää seisovan arvomaailmaltaan samoilla lähtöviivoilla.






Kesän aikana olen myös huomannut, että mitä enemmän tekee asioita, joista tykkää, sitä enemmän myös jaksaa tehdä niitä. On ollut aikoja, kun en oikeasti ole käsittänyt ihmisiä, jotka ovat sanonneet tykkäävänsä työstään. En ole voinut ymmärtää, miten joku voi nauttia päivistään toimistolla, kun itse on lähinnä tuijottanut kelloa ja odottanut pääsyä kotiin. Tämän kesän aikana väitän olleen muutamia viikonloppuja, kun odotin alkavaa työviikkoa, tai nautin suunnattomasti viettäessäni muutaman perjantai-illan töiden parissa... ihan vaan, koska se oli niin hauskaa. Siinä ohessa sitä energiaa riitti myös paljoon muuhunkin. Innostuin mm. KonMarin myötä siivoamaan vaatekaappejani ja kävin vihdoinkin läpi varaston muuttolaatikot ja lahjoitin lähes kaiken enemmän tai vähemmän turhan Kulkureiden kirppikselle myytäväksi. Lisäksi olen kovasti fiilistellyt tätä viimeisintä sipsikaljavegaani-ilmiötä, ja itsekin kokeillut niin kotona kuin ravintoloissakin täysin vegaaneja aterioita (yksi esimerkkikuva yllä on nuo kotitekoiset bataattiburgerit oumphilla ja vegejuustolla)... ihan superhyvää. Kotona käytettävistä peruselintarvikkeista on tätä myöten mm. juusto ja kahvimaito vaihtuneet noihin kasvistuotteisiin ihan vaan koska ne on myös sen eettisyytensä lisäksi ihan superhyviä. Hienoja trendejä nämä tällaiset. 

Mutta palaten tosiaan tähän duunihommaan, kesä päättyi virallisesti itselleni siihen, kun reilu viikko sitten jätin avaimet toimistolle ja polkaisin viimeisen kerran Mikonkadulta kotia kohti. Nyt on taas vuorossa muutama rauhallisempi viikko, mutta onneksi viime keväinen aktiivisuus mahdollisesti palkitaan ainakin jossain muodossa, sillä olen tässä hieman jo pohjustellut tulevaa syksyä jonkinlaisten projektien osalta... ja edelleen näyttäisi siltä, että työ tulee olemaan juuri sitä mitä sen pitääkin, kivaa :) Saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan. 

Oli miten oli, nyt kun aikaa on taas hiukkasen enemmän, yritän ihan jo itseni takia purkaa tänne blogin puolelle kesän parhaita paloja vielä kun ne ovat jollain tasolla tuoreessa muistissa. Palataan asap. Tällä kertaa lupaan, että näin on... ja toivottavasti täällä vielä edes muutama vanha lukija on jaksanut mukana pysyä. Parannusta on luvassa.

Kommentit

  1. Oi ihanan pitkä postaus! Tsemppiä uusiin kuvioihin syksyllä! T. vanha lukija Liz

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ja joo, kyllä sitä asiaa muutamassa kuukaudessa kertyy :D

      Poista
  2. Aina huudeilla! Mutta eihän sitä aina jaksa ja ehdi. Kiva silti että joskus kuitenkin jaksat vielä. :-*

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva kun postasit pitkän tauon jälkeen. :) Sun blogi on edelleen yksi mun suosikeista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! Olisi kyllä nyt pikkuhiljaa tarkoitus taas ryhdistäytyä tän kirjoittelun kanssa :)

      Poista
  4. Olipa ihana lukea pitkästä aikaa sun postauksia :) En oo aiemmin kommentoinut blogiasi, mutta vuosia olen tätä jo seurannut. Helppo samaistua noihin Hollannin fiiliksiin. Mäkin opiskelin siellä muutamia vuosia sitten, tosin vaan yhden syksyn verran vaihdossa, mutta kuitenkin. Tsemppiä duunikuvioihin ja toivottavasti kirjoittelet taas jatkossakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kommentoit! Tuo aina oman motivaationsa tähän kirjoittamiseenkin, kun tietää, että siellä on kiinnostuneita lukijoita. Kiitos, ja eiköhän tässä tämän kirjoittelun kanssa taas reipastuta! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pientä pintaremonttia - DIY keittiökaappien maalaus.

DIY: ikkunalautojen uudistus

DIY - Fanett-pinnatuolin entisöinti