SO LONG | Days of V 2.0

Pitkästä aikaa kirjoitan koneella jossain muualla kuin sohvan nurkassa tai sängyllä. Tuleepa heti paljon aktiivisempi olo, joskin kaipaan sitä Hollannin kämpän isoa pehmeää toimistotuolia, jossa oli niin hyvä istua jalat sylissä... Ei tässä fanettissakaan sinäänsä mitään vikaa ole, mutta noh, osaatte ehkä kuvitella eron.  Postauksen kuvat on viime lauantailta (jee, alle viikon viive), kun oltiin Apollossa Hedbergin synttärikemuissa. Ilmeisesti tapahtuma oli jälkeenpäin saanut vähän lokaa järjestelyistään, kun itse synttärisankarin osuus oli tullut heti alkuun ja eventistä 'myöhästyneet' jäivät sitten vähän itkemään sitä ohjelman vähyyttä. Niin, no sellaista se välillä on. Kieltämättä oli ehkä vähän ylibuukattu homma noin niinkuin ihmismäärältään suhteutettuna tilan riittävyyteen, mutta muuten oli ihan kivaa. Joskin ymmärrän täysin niiden ihmisten harmistuksen, jotka eivät takariveistä mitään edes kuulleet... Mutta kuten sanottu, elämä on. Ensi kerralla paremmin. ...

Siitä onkin jo useampi vuosi aikaa, kun ensimmäistä kertaa metsästin nettikirppareilta paria pinnatuolia pieneen yksiööni. Haaveena oli tuolloinkin aidot Ilmari Tapiovaaran Fanett-tuolit, mutta hintansa puolesta ei sopivia yksilöitä tullut vastaan, joten tuolloin päädyin johonkin Iskun kopioversioihin samoilta vuosikymmenilta. Muuton yhteydessä tuli myöhemmin nekin myytyä, mutta nyt taas uudelleen huoneen sisustusta miettiessä tarve meikkipöydän tuolille oli kova ja etsintä alkoi. Pohdin pitkään vaihtoehtona myös Kartellin läpinäkyvää Ghost-tuolia tai sen edullisempaa Etolan kopiota... Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei aitoon ole tällä hetkellä laittaa niin montaa satasta, ja koska käytettynä niitä ei löytynyt hautasin koko ajatuksen, sillä "kopioiden" arvo ei koskaan säily ja ajatus vain alkaisi ärsyttämään ajan kanssa. Syksyllä hankin huoneeseeni Ikean kulahtaneiden Lack-pöytien tilalle uuden sohvapöydän ja tätä tarkoitusta pääsi palvelemaan second-handin...

Vielä pikainen paluu helmikuun karnevaalifiiliksiin, kun vihdoin sain kamerasta siirrettyä nuo kuvat koneellekin asti... Eli tosiaan tämän vuoden asuvalinta: The Mad Hatter, Hullu Hatuntekijä tai ihan vaan Hatter / Hatuntekijä. Mitä versiota sitten ikinä seurataankaan, itse tykkäsin kovasti tuosta kuvaavasta etuliitteestä ja tosiaan noita Alice in Wonderland- versioitahan nimenomaan noin niinkuin kuvitettuina on piirretyistä valkokangasversioihin, joten enpä sitten tiedä onko siellä olemassa sitä ainoaa oikeaa. Yleensä olen tykännyt naamiaisasuissa siitä tunnistettavuudesta (kuten esim. viime vuonna meillä oli spaissarit  ja oma Emma-asuni meni kyllä sen puolesta ihan nappiin), joten tänä vuonna saikin sitten todella repiä niitä hiuksia, kun ei sitten niin millään meinattu porukan kanssa päästä yksimielisyyteen teemasta. Lopulta porukka hieman jakautuikin asian suhteen ja mietittiin, että jos ensi vuoden juhlintoja tulee, sitten mennään kaikki samalla asulla (sekin voisi olla yllä...