Virpi 12.11.

Päivälleen vuosi sitten seisoin koulun kopiokoneella Ramonen kanssa viemässä läpi käsittämätöntä pinkkaa toinen toistaan pidempiä artikkeleita, jotka olivat pohjamateriaalia yhdelle 3000 sanan esseelle muutaman kirjan ohessa. Samaa kopiointia tuli jonottamaan myös yksi luokallamme ollut puolalainen tyttö, joka aloitti smaltalkin kysymällä onko meillä kotimaissamme tapana juhlia nimipäivä? Kaikissa maissahan ei ihmisillä ole edes tapana antaa toista nimeä, ja hän oli kuulemma todella hämmästynyt, ettei Hollannissa nimipäiviä juuri juhlita, vaikka ihmisillä useampi nimi usein onkin. Tämä oli todellista sattumaa, sillä tuo keskiviikko sattui olemaan 12.11. eli juurikin oma nimipäiväni, ihan kuten tänään.

Mietin vastaustani hetken ja päädyin kertomaan nimipäivien olevan kyllä Suomen kalenterissa ja niitä juhlittavan aika neutraalisti, ehkä juomalla nimpparikahvit kotona tai muuta vastaavaa, mutta eihän ne nyt sinäällään ole iso juhla. Itse en edes muiden nimppareita muista, mutta lapsena niiden vietto oli kyllä ihan yhtä iso juttu siinä missä synttäreidenkin. Oikeasti. Ja vielä tänäänkin heräsin aamulla sekä äidin, että isän soittamiin onnittelupuheluihin, joiden myötä itsekin muistin mikä päivä tänään on. Hämmentävää nyt kun aikuisena asiaa muiden kanssa vertailee, mutta kyllä. Nimipäivä on omassa lapsuudessani ollut ihan synttäreihin ja jouluun verrattava juhla lahjojen suhteen, ja lapsena yleinen kauhuskenaario olikin, jos joku olisi syntynyt jouluaattona ja sen nimi on Eeva tai Aadam - Siinähän ei saisi kuin yhdet lahjat vuoteen! 

...Mutta mites tuo oma nimi niinkuin yleisesti ottaen. No, itse en varsinaisesti ole koskaan pitänyt omaa nimeäni mitenkään ärsyttävänä, outona tai rumana, koska se on lyhyt ja kohtuu selkeä, eikä tarkoita oikeastaan mitään. Tai tarkoittaa jotain hentoa oksaa (Instagramia seuranneet muistaakin ehkä Fimbrethil-fiilistelyni Sormusten Herran tiimoilta), mutta siis noin niinkuin yleisesti. Päätin kuitenkin hieman selailla nettiä nimen tiimoilta ja mm. tällaista sieltä löytyi:

"Virpi vakiinnutti paikkansa suomalaisessa etunumistössä 1920-luvulta eteenpäin, vaikka ensimmäiset Virpit on kastettu jo 1900-luvun alkupuolella. Virpi nimen merkitys tulee siitä, että sana virpi tarkoittaa hoikkaa puuta, hentoa pensaanoksaa ja vitsaa. Nimen alkuperää etsiessä katse suuntautuu usein Kalevalaan, koska sieltä tunnetaan säe, jossa mainitaan ”Tuosta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi” (2: 77, 78). Karjalasta puolestaan on tuttu tapa käydä palmusunnuntaisin virpomassa. Virpi oli suosionsa huipulla nimenä 1960-80-luvuilla, mutta 1990-luvun jälkeen Virpiä ei ole enää suosituimpien nimien listoilla näkynyt. (Lähde: Kustaa Vilkuna, Etunimet)

Virpi viettää nimipäivää 12.11. Silloin juodaan kahvia ja teetä ja syödään pullaa. Harmi sinänsä, koska Virpi tykkää käkättää ja pulla suussa se ei ota onnistuakseen. Ja nyt en puhu naurukäkätyksestä, vaan jatkuvasta puheesta, joka ei ole tarpeeksi kimeää, jotta voisi puhua kimityksestä, vaan Virpin äänen bassomaisen luonteen vuoksi voidaan puhua käkätyksestä tai kälätyksestä.

On olemassa myös Virpejä, jotka kimittävät. Heidät tunnistaa kuitenkin Virpiksi siitä, että ainakin kerran elämässään he värjäävät hiuksensa aivan päin piste piste pistettä. Siis katastrofituloksin. Todennäköisesti blondiksi tai punertaviksi. Virpi on elävä olento, joka ei jää paikalleen makaamaan. Elämä vie välillä vasemmalle ja välillä oikealle. Kaikkea aikansa, Virpi ajattelee. Tänään olen kokoomuslainen, mutta huomenna persu. Buffetista kun saa nauttia juuri haluamiaan nameja.

Jos satut osumaan Virpin nimipäiväkemuihin, niin vie ihmeessä hänelle pullo kuplivaa tai tarjoa lasillinen. Odota hetki ja kuuntele, kuinka sana on herkässä ja lauseet ikäänkuin pulppuavat hänen suustaan. Se ei ole humalaa, vaan se on Virpi. Elementissään." (Lähde.)

Ihan hyvä kuvaus muuten, mutta pakko kyllä sen verran korjata, että Vihreistä en ole kyllä suuntaan jos toiseenkaan seilannut sen jälkeen, kun äänioikeuden sain, mutta muuten tuo buffet-ajattelu on ihan hyvä :D 

Edeltävä teksti oli siis ihan hymyn arvoinen, mutta kuten aina tässä maailmassa, joku sen tikkarin vie kuitenkin jossain vaiheessa... Vauva.fi: keskustelussa "Rumimmat naisten nimet top 5" on turhankin monen listalla Virpi ja keskustelu Suomi24:ssä otsikolla "mielipiteitä?" kerää taas niitä syitä miksi näin on... tässä hieman karsittuja lainauksia:

Q: - Haluaisin kuulla mielipiteenne näistä nimistä. Kaikki mielipiteet on tervetulleita. (...) - virpi (...) Kiitos kaikille ketkä vastaavat! 
A: (...) Kaikki mainitsemasi nimet ovat kivoja ja kauniita, ärsyttäviä ei mahtunut joukkoon :) (...) Virpi on mukava retro-nimi. Tunnen ainoastaan yhden Virpin, 50v. 
A: (...) virpi = En ehkä heti osais kuvitella pientä tyttöä Virpinä, mutta varmasti johtuu taas mielikuvistani.. Yleistän Virpin vaaleatukkaiseksi, vanhaksi naiseksi :D Toisaalta aika veikee nimi.. 
A: (...) virpi = ei nykyajan lapselle 
A: - nimillä on merkitys. On loppujen lopuksi hirveän vähän nimiä joilla ei ole merkitystä. Tässä näiden nimien oikeita merkityksiä: ...) virpi = hoikka puu, oksa (...) 
A: (...) - virpi -"halvan oloinen", en todellakaan pidä. - pinja -vähän sama kuin tuo Virpi. Lähiölapsien nimiä (...) 
A: (...) Virpi nimi on ollut jo käytössä 1900-luvun alussa. Silloin ei vielä juuri lähiöitä ollut... Kaunis luontoaiheinen nimi. Siis minun mielestäni. 
A: (...) Virpi = tavallinen nimi, samaa mieltä kuin aikaisemmissa jutuissa...en oikein tykkää 3 (...) 
A: (...) virpi +++ (...) 
A: (...) virpi - Tunnen monta 70 luvulla syntynyttä, ei ole suosikki. (...) 
A: (...) Virpi *En tykkää, tulee semmonen tiukka täti mieleen ;) (...) 
A: (...) virpi ok nimi, jos vanhanaikasuudesta ei välitetä. (...) 

Että näin. Tiivistettynä Virpit ovat siis lähiölapsia, vanhoja tiukkapipoisia vaaleatukkaisia tätejä. Retro ja luonnonläheinen nimi kuitenkin. Kiitos ja anteeksi. :D 

Että mitä tästä opimme? Nauttikaa nimistänne ja älkää ikinä koskaan lukeko AV-palstoja. Niistä ei tule kuin paha mieli, ihan jokaiselle.

Ja nyt sitä skumppaa, Zen Cafen siivittämänä tietenkin...