Arkea ja päivien täyttöä

Edellisestä kunnon postauksesta on melkein viikko. Päivät on menneet todella vauhdilla ja kouluhommien deadlinet painaa päälle kovemmin kuin koskaan. Eilinen itsenäisyyspäivä oli meillä sattumoisin vapaapäivä ja se kului itsellä aikalailla nukkuessa. Olen viime aikoina nukkunut todella paljon ja hereillä olo päiväsaikaan on tuntunut ihan mahdottomuudelta, jos vapaata on ollut. Eilen kuitenkin päätin paljosta nukkumisesta huolimatta mennä myös illalla ajoissa sänkyyn ja siitä johtuen heräsin tänään aamulla ennen seiskaa. Huikeaa.

Olen tähän mennessä pessyt käsipyykillä varmaan kolmetkymmenet pikkuhousut (sen määrän tajuaa vasta siinä vaiheessa, kun niitä pesee käsin) ja aloittanut yhtä koulutehtävääkin ihan mallikkaasti. Tässä meidän opiskelijatalokompleksissa on useampi rakennus ja meidän kaksi kerroksisessa talossa on yksi pesukone, joka on ilmeisestikin rikki. Pesin torstaina pyykkiä ja ne oli ihan märät, kun koneen avasin. Yritin lingota uudestaan, mutta mitään ei tapahtunut. Lopulta heitin ne kuivaajaan ja kun otin ne sieltä pois, haju oli todella tunkkainen... olin siis periaatteessa kuivannut ne pyykit suoraan siitä paskavedestä. Kiva.

Tänään aamulla mietin, että jos sitten uusi yritys saman satsin kanssa, mutta nyt se kone ei edes käynnistynyt enää. Ei muuta kuin nyrkkipyykillä koko vaatekasa läpi ja sitten sinne kuivausrumpuun uudelleen. Noh, nyt ne on pesty, mutta olipa taas duuni. Voi kun joku jaksaisi siitä pesukoneesta käydä valittamassa ja saataisiin uusi. Se edellinenhän varastettiin (en vieläkään tajua, miten kukaan ei ole asiaa huomannut, kun se on tapahtunut?) ja sitten tuo tuli tilalle, mistä lie hankittu.

Alla olevat kuvat on itseasiassa jo puolitoista viikkoa vanhat, mutta sisältö ei sinäänsä ole muuttunut. Sulkapalloa on tullut pelattua (joskaan ei nyt reilu viikkoon) ja viime maanantaina alkoi myös tennis. Olin siellä tunnilla jotenkin tosi turhautunut, kun mikään ei mennyt niinkuin piti ja tuntui, että kaikki mitä joskus osasi oli taas parissa kuukaudessa kadonnut. Sama oli sulkapallon kanssa - alkuun tuntui, ettei ollut koskaan sitä pelannut, kunnes se jostain sieltä taas löytyi... toivottavasti sama tulee myös tenniksen kanssa. Se meidän ryhmä on kyllä tosi kiva, mutta on kyllä pakko sanoa, ettei siitä tunnista saa millään samaa irti mihin on tottunut sellaisessa privaatissa valmennuksessa. Jotenkin tenniksessä on aina ollut se fiilis, että tunnin jälkeen on ihan kuollut ja nyt ollaan kaukana siitä... pitää käydä treenailemassa omalla ajalla sitten, kunhan sen kaverin vaan löytää.

Näiden lisäksi kävin vajaa pari viikkoa takaperin osallistumassa Swing City Bredan Jazz-tunnilla, joka tosin osoittautui erittäin lyhykäiseksi ja kauden viimeiseksi. Kyseinen säätiö vetää lähinnä vain Lindy Hopia paritanssikursseina, koska noilla soolotunneilla ei ole ollut niin paljoa kysyntää viime aikoina. Joka tapauksessa nuo ihmiset tuolla paikan päällä oli aivan mielettömän mukavia ja sanoivat, että ensi kevätkaudelle he alkoivatkin jo ryhmää miettimään ja kysyivät olisinko kiinnostunut tulemaan mukaan. No olisinko, todellakin!! Kyseessä olisi enemmän sellainen "Performance group"-tyylinen ratkaisu, joka sitten esiintyisikin eri tilaisuuksissa aina kun siihen olisi mahdollisuus. Kuulostaa niin kivalta, että sormet ja varpaat ristissä toivon sen toteutuvan!

Tuo tanssitunti oli tosiaan vajaan parin viikon takaa maanantailta ja silloin oli hyvä fiilis. Keskiviikko toi tullessaan suru-uutiset ja niiden käsittelyssä meni koko viikonloppu ennenkuin pääsi taas arkeen kiinni. Suurempia itkukohtauksia en ole nyt pariin päivään saanut, mutta eniten pelottaa tämä tämänhetkinen tunne. Kun katson Vilin kuvia, en ajattele, että poika olisi poissa. Koska en ollut paikalla, kun tilanne tapahtui, en jotenkin osaa käsitellä tätä menetystä sen pahimman shokin jälkeen. Olin täysin koomassa loppuviikon tapahtuneen jälkeen, mutta koska en koe sitä tyhjää asuntoa päivittäin niinkuin äiti sen tällä hetkellä kokee, kaikki tapahtunut tuntuu vain isolta painajaiselta. Ajattelen jotenkin alintajuntaisesti edelleen, että kun kotiin menen, Vili odottaa siellä. Totta kai se odottaa, eihän voi olla kotia ilman Viliä, eihän?

Toisaalta olen myös huomannut suhtautuvani asioihin viime päivinä paljon tunteettomammin. Osallistun ja teen asioita, mutta en ole niissä mukana samalla tunteella kuin ennen. Tennistunnilla tuli ensimmäisen paha fiilis, kun sain jostain päähäni ajatuksen, että tämän jälkeen pitää viedä Vili heti ulos. Niinkuin kesällä, jolloin edellisen kerran pelasin tennistä hallissa, menin aina tunnin jälkeen niissä samoissa tennisvaatteissa puistoon Vilin kanssa kävelemään. Oikeastaan vain nämä mielleyhtymät aiheuttaa jonkinlaisia tunnetiloja, muuten olo on jotenkin kylmä. Mikään ei tunnetasolla kiinnosta pätkän vertaa. Voin lähteä kavereiden kanssa ulos, mutta jos aikaisemmin turhauduin tyhmistä miehistä ja nillitin asiaa blogiin, tällä hetkellä en tunne mitään. Ei kiinnosta. Koen, että se tietty arjen rytmi kaikkine sisältöineen pitää olla kasassa ja teen kaiken kuten ennenkin, mutta jotenkin tosi pinnallisesti.

En edes osaa selittää tätä, ja tavallaan toivon, että se menisi ohi. Luulen, ja toivon, että kun Suomeen pääsen ja tulee se hetki, että Vilin tavaroita alan käymään läpi, saan jollain tavalla nämä omat fiilikset järjestykseen. Se hetki, kun äidin kanssa noudetaan Vilin tuhkat ja oikeasti tajuan tilanteen. En ole sanonut niitä hyvästejä vielä, enkä osaa niitä täältä käsin sanoa. Ollaan äidin kanssa edelleen puhuttu pitkiä puheluita ja äiti on lähettänyt puhelimessaan olleita kuvia, joita viime kerralla tuli otettua. Olen käynyt läpi vanhoja valokuvakansioita koneella ja kerännyt kaikki Vilistä kuvatut videot ja ladannut ne YouTubeen. Enkä oikein tiedä mitä tällä toiminnalla teen tai käsittelen. Ehkä sitä surua, en tiedä. En edes tiedä miten tämä kuuluu tehdä oikein?

Joka tapauksessa ajatukset on aika sekavat kokonaisuudessaan ja eteenpäin mennään tällä kylmän viileällä tunteella. Katse on ensi perjantaissa, kun pääsen kotiin ja Helsinkiin. Lauantaihin asti olen Helsingissä, näen kavereita perjantaina ja lauantaina käydään äitin kanssa palauttamassa Vilin loput avaamattomat lääkkeet eläinlääkärille ja sitten suunnataan Lahteen. Ensimmäinen viikko menee koulutöiden viimeistelyssä ja palautuksessa, jonka jälkeen pitäisi sitä joulua viettää... mietittiin ehkä jotain risteilyä, jossa pääsisi valmiiseen buffeeseen kolme kertaa päivässä eikä tarvitsisi miettiä yhtään mitään. Oletteko olleet koskaan jouluristeilyllä, millaista se on?

Koska yhdistän kaiken siihen tuskaiseen keskiviikkoon, yhdistän myös tämän punaisen huivin. Tilasin sen kyseisenä keskiviikkoaamuna Fb:n chatin kautta Vivveltä, on se kätevää, kun ystäviä työskentelee vaatekaupoissa, joissa myydään kaikkea ihanaa. Siltikin sitä miettii, että varmaan tosin olisi jäänyt tuokin viimeinen kappale tilaamatta paria tuntia myöhemmin....

Joka tapauksessa, eilen sain paketin postissa ja tuo Acnen Canadahan on jo melkeen yhtä bloggaajatuote kuin mitä Michael Korssin rannekellot, mutta viime talvena ensimmäisen hankittuani, en ole hetkeäkään ostostani katunut. Tai ostoksia, tänä syksynä kun ostin sinisen ohelle harmaan ja nyt vielä tuon viininpunaisen. Mietin pitkään, ettei se ole yhtään oma väri, mutta lopulta kelkka kuitenkin kääntyi ja tässä sitä ollaan. Se ei sovi siniseen syys/talvitakkiini, mutta mustan villakangastakin kanssa se näyttää hyvältä ja erityisesti jokaisen omistamani valkoisen vaatekappaleen kanssa tuo nimenomainen glöginen väri on tyrmäävä! Valkoinen jotenkin tuo sen sävyn niin täydellisesti esille. Laitan jossain vaiheessa jotain asukuvaa, kun taas niiden makuun jossain vaiheessa pääsen. Nyt on ollut hieman laiskaa viime aikoina.

Pitkään aikaan en ole oikeastaan juurikaan ostoksia tehnyt, mutta tuo huivin hankinta nyt katkaisi senkin sitten. Lisäksi huomasin kosmetiikkavarastoni ehtyvän kovaa vauhtia ja useamman viikon ajan pohdin, että kohta täytyy täydennysostoksilla käydä. Käyn usein Body Shopissa ostoksilla nimenomaan silleen "kerralla kaikki"-periaatteella ja näissä tilanteissa sinne katoaakin usein parikin sataa kerralla.

Täällä Hollannissa TBS tuotteet on jo alkaeenkin Suomen hintoja edullisempia, mutta lisäksi liikkeissä oli viime viikolla Sinterklaasin alla kamppis, että joka toisesta tuotteesta sai -50% alea (käytännössä -25% alea kaikesta) + yli 30e ostoksista sai vartalovoiteen kaupan päälle. Jo pelkästään näillä eduilla shoppailu oli todella kannattavaa, jos näin voisi sanoa, mutta lisäksi sain siihen päälle vielä kaverin -20% henkilökuntaedun. Kaikkineen kuvassa olevat tuotteet (+lahjakassin kasvovoide ja luomiväri äidille) maksoivat aikalailla 100e. Alennusta tuli kaikkineen siinä 75e pintaan... Melkeen kuin olisi rahaa säästänyt :)

Rakastan noita E-vitamiinisarjan tuotteita ihan suunnattomasti ja useamman vuoden on päivittäisessä käytössä olleet nuo kasvovoiteet sekä tuo maitomainen kasvojenpuhdistusaine. Sillä saa suihkussa laiskana myös silmämeikin pestyä kätevästi pois. Lisäksi ostoskoriin lähti heleyttävä kuultovoide kasvoille, aurinkopuuteri, kultaan kimmeltävä luomiväri (luottosävy päivittäisessä meikissä), teepuuöljyä sisältävä peitepuikko satunnaisille finneille ja mantelisella tuoksullaan lukioajat mieleen tuovan kynsinauhaöljykynä... muistan kun tuo tuote kulki aikoinaan aina mukana laukussa. Käytin joskus ahkerasti sitä käsirasvaakin ja sitten kun Viliä pussaili ja halaili, niin pikkuinen tuoksui aina ihan mantelille <3

Jos jollain on joululahjoja hankkimatta tai omat kosmetiikkavarastot kaipaamassa täytettä, Body Shopin nettikaupassa on Suomen puolella tällä hetkellä menossa kamppanja, jossa saa -10% alennusta kaikista tuotteista koodilla: PNKB4JDJ. Tarjous on voimassa huomiseen sunnuntaihin 8.12. asti. Lisäksi nettikaupassa on ilmainen toimitus yli 60 euron tilauksissa 17.12 saakka.

Tällaista sekalaista tällä kertaa... Vielä viikko ja sitten Suomeen. Nyt palaan koulujuttujen pariin ja illalla Marliesin synttäreille. Kivaa viikonloppua kaikille!