Instaweek in Finland

Katos vaan, mullahan oli blogikin. Pahoittelut laiminlyönnistä, sekä blogille että teille lukijoille. On ollut ihan kauhuviikko koulussa ja perjantaina tuli sitten se ensimmäinen "vihaan tätä kaikkea, haluan kotiin"-itkukin väännettyä.  Sekä matkalla koulusta kotiin, että jollekin ihan vieraalle pojalle baari-illan päätteeksi. Raukka oli ihan hämmentynyt, mutta pohti että ehkä tää on joku kulttuurijuttu.

No ei ollut mikään kulttuurijuttu, vaan epäonnistunut esitelmä. Tyhmät hollantilaiset miehet. En ole ikinä, en ikinä sekoillut niin paljon suullisessa esitelmässä, kuin mitä perjantaina koulussa tein. Ne on aina olleet se oma vahvuus ja nyt sitten meni niin läskiksi kuin vaan olla ja voi. Tiedättekö, kun on se joku oma juttu, mikä on aina ollut vahva ja minkä kanssa on itsevarma? Ja sitten se menee niin pieleen kuin vaan voi. Se on todellakin itkun paikka.

Mutta koska en tällä hetkellä halua miettiä koulua, palataan niihin Suomi-viikon instakuviin. Reilusti viikon myöhässä, mutta ehkä saan anteeksi. Ja tosiaan tälläkin viikolla on tullut Instagramia päiviteltyä (@dov_virpi) enemmän kuin blogia, joten sieltä voi seurailla enemmän reaaliaikaisesti. Ja tosiaan löytyyhän blogi nykyään facebookistakin, joskaan sinne en ole vielä ehtinyt postausten lisäksi paljoa muuta lisäilemään. Ylläri.

Lento saapui Helsinkiin torstaina lähempänä puoltayötä tyylikkäästi tunnin myöhässä ja kun Töölöön pääsin, oli kello jo sen verran paljon, että ei siinä enää sen illan puolella paljoa mitään tehty... Mutta olihan se ihana olla "kotona".

Perjantaina suunnattiin heti aamusta muotimessuille ja no... ääh, en ollut kovinkaan vakuuttunut. Facebookissa laitoin jakoon pari lippuakin messuille, mutta tosiaan itse en nyt ihan hirveästi saanut tapahtumasta irti. Ja niin, tuolla hääosastolla tuli pyörittyä ihan vaan kaverin takia... todellakin.

Illalla nähtiin tyttöjen kanssa ja otettiin muutamat mustikkashotit perinteiden kunniaksi... Ne vaan kuuluu asiaan! (Facessa huutelin myöhemmin mustikkakeiton perään Hollannin Suomi-ryhmässä, mutta enpä löytänyt sitä täältäedes Ikeasta. Siellä oli vaan mustikkamehua...)

Ja kyllä, Stockalta piti Herkusta hakea Hullujen Päivien macaroneja... Nuo pienet on niin hyviä!!

Ja tuon perjantai-illan, kuten tosi monen muunkin illan, asuna toimi tosi simppeli yhdistelmä. Nappasin valkoisen paidan siskon vaaterekistä ja ilmoitin, että pidän sen itselläni. Ja siis Inkeriä lähinnä ärsytti, että mainitsin asiasta, koska eihän se edes tajunnut, että paita oli sen oma. Mutta kyllä, käytössä se on ollut.

Lahteen pääsin heti lauantaina ja paljonhan sitä aikaa kului Vilin halailussa... ja kuvaamisessa <3

Sunnuntaina tuli hieman yllätysohjelmaa, kun pääsin illalla katsomaan Sibeliustalolle (Lahden ylpeys, oikeasti) 'Tulisia Tenoreita' ;) Otin tietysti äidin mukaan ajatellen, että ehkä se kokonaisuus uppoaa paremmin vähän 'aikuisemmille', mutta kuinka väärässä olinkaan... Upposihan se, mutta ei ainoastaan äidille. Voisin ruotia tähän pitkät tarinat oman musiikkimaun kehityksestä, mutta en nyt lähde siihen. Haluan vaan todeta, että VAU! Oli ihan mieletön show! Noi tyypit osaa laulaa, oikeasti. Tuli mieleen se hetki, kun joskus 11-vuotiaana väittelin vanhempien serkkujen kanssa siitä kumpi on enemmän oikeaa musiikkia, Aqua vai Hansonit. Myöhemmin (ehkä kymmenen vuotta takaperin) kävin saman väittelyn isän kanssa muistaakseeni Antti Tuiskusta ja jostain iskelmä radiolla soineesta kappaleesta. Iskä totesi silloin, että vielä tulee se päivä, kun tajuan mitä tarkoittaa se, että joku osaa oikeasti laulaa. Nyt alan pikkuhiljaa aavistamaan mitä se sillä meinasi.

Mutta siis ehdottomasti kyllä suosittelen setin katsastamaan, jos siihen mahdollisuus tulee. Noita keikkoja ei kait enää syksylle kovin montaa tuolla kokoonpanolla ole, mutta toisaalta syksynkin esitykset olivat jatkoa menestyksekkäästä keväästä, joten eihän sitä tiedä. Yritin Youtubesta kaivella paria biisiä, jotka jäi eniten mieleen ja suosittelen kuuntelemaan ainakin nämä kaksi: Hietasen Poika varjoiselta kujalta, jonka tyyppi vetää "dueottona" 11-vuotiaan itsensä kanssa (ihana toteutus!),  sekä Metsäkedon L'edera & Il mondo (ne on tolleen hassusti vedetty yhteen, mutta siis erityisesti tuo jälkimmäinen) Ihania!

Eikä muuten edes ole maksettu mainos, vaan oikeasti olin niin hämmentynyt itsekin kuinka paljon tuosta showsta kokonaisuudessaan tykkäsin :D

Viikko sujui Lahdessa aika rennoissa merkeissä ja koulujutut jotenkin vaan jäi... Oikeastaan osasyy oli, että sain koneen takaisin huollosta vasta torstaina (meni muuten vakuutukseen, helpotus). Tavallaan tosi hyvä, että sai rentoutua, mutta hommaa on kyllä edelleen vaikka muille jakaa noiden koulujuttujen kanssa.

Ja mites toi sää... Pakko sanoa, että jos jossain Suomi häviää Hollannille tässä vaiheessa niin säälle! Täällä on ollut koko viikon lämpötilat parinkymmenen pinnassa. Nyt varmaan kyllä menee heikommaksi, mutta kuitenkin. Ei ainakaan sada lunta!

Kuinka voikaan koira näyttää noin surulliselta noissa kuvissa? Voi pientä, ehkä se oli se sää, ainakin mitä tuohon kurapukuun tulee. Loppuviikosta tosiaan kylmeni jo sen verran, että alkoi vähän harmitella sitä faktaa, ettei ottanut mukaan yksiäkään housuja. Kyllä, painelin koko viikon sukkiksissa, koska kaikista Suomessa odottaneista pöksyistä olen todennäköisesti lihonut ulos, tai ainakin näin uskon, enkä edes kokeillut pahoittaa mieltäni sovittamalla niitä.

Mutta tosiaan toimi tuo valkoisen paidan ja shortsien yhdistelmä myös Lahden yössä, eli sillä mentiin... Ja oli ehkä pahin ilta valita lauantai vanhojen kavereiden treffaamiseen, koska sunnuntaina ei ihan kauheasti huvittanut herääminen ja lopultahan se meni niin, että äiti ne laukut pakkasi. Virpi 28v. (hyi kun tuo luku taas näyttää niin isolta...)

Matka takaisin sujui kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi kätevästi, bussi, lento ja juna kaikki aikataulussaan ja olin takaisin Bredassa täysin aikataulussa. Jos sellaista nyt oli, mutta kuitenkin. Lentokentältä ostin mukaan syömistä (pepsiä extra-kofeiinilla), koska Bredassa ei kyllä mitkään kaupat ole kasin jälkeen auki.

Tavallaan oli tosi kiva palata takaisin (ainakin sään puolesta), mutta kyllä sitä Viliä on niin ikävä, ettei mitään järkeä. Suunnittelin jo uutta reissua marraskuulle sinne puoliväliin, mutta juuri se viikko mitä mietin on tosi kiireinen ja sille osuu peräti kaksi tilastotieteiden tuntia (niitä ei koskaan ole ollut samalla viikolla kahta)... mielelläni skippaan, mutta se kostautuu sitten tentissä ja pahasti, joten äh, en tiedä. Ehkä otan siellä ennen joulua muutaman tunnin vapaaksi ja tulen silloin reippaasti viikkoa aikaisemmin Suomeen. Tai jotenkin. Täytyy miettiä.