SO LONG | Days of V 2.0

Black Friday! Kyllä, se on nyt. Päätin ensin, etten edes laita tähän postaukseen yhtä ainutta vaatekauppalinkkiä, koska en jaksa ja toiseksi mielestäni kulutus pelkän kulutuksen ilosta on maailman turhinta, etenkin, kun monilla kaupoilla ne tarjoustuotteet on vain jämiä, ja lopulta jollain normaalilla jatkuvalla alekoodilla saa niitä oikeasti tarvitsemiaan juttuja. Odottelin itseasiassa koko viikon toiveikkaina, josko zalando olisi laittanut yhden katselemani takin alennukseen, mutta koska näin ei käynyt eikä mitään erillistä alekoodia tullut, turhauduin ja mietin, että antaa olla koko kaupallinen kakka. Toiveikkaana käännyin kuitenkin toisen nettikaupan puoleen ja siellä takkeja selaillessani pari ihan kivaa osui kohdalle peräti puoleen hintaan! Ja miksi edes tarvitsen takkia? Periaatteessa en, koska omistan yhden lämpimän untuvatakin ja yhden miedoimmille talvikeleille soveltuvan villakangastakin... mutta kun tuota elopainoa on tässä viimeisten parin vuoden ajan kertynyt lisää ...

Facebook on viime päivinä muistutellut ahkerasti viiden vuoden takaisista "muistoista". Se oli niitä aikoja, kun olin aikalailla ensimmäisiä kertoja oikeasti takaisin jaloillani kesäisen eron jälkeen. Olin alkanut taas uudestaan käymään ulkona ja jopa hieman fiilistelemään sitä sinkkuutta. Mietin, ettei siinä vaiheessa ollut kiire uuteen suhteeseen, vaan oli hyvä hieman hengähtää ja opetella elämään taas yksin. Noh, nyt on tosiaan hengähdetty ja opeteltu elämään yksin, viiden vuoden verran. Ehkä vähän liiankin hyvin. Ja onhan tässä viidessä vuodessa taas ehtinytkin tapahtua vaikka ja mitä, mutta pakko myöntää, etten ehkä tuolloin kuvitellut olevani tässä vaiheessa näiden vuosien jälkeen. Yli-itsenäinen ja kaikin puolin miehiin ja omiin valintoihin pettynyt 'ikisinkku', vai miten meitä kolmenkympin ylittäneitä yksineläjiä nyt sitten tässä vaiheessa kuvaillaankaan.  Ei mutta olihan se yksi termi, jonka itsestäni joskus luin: vela-bloggaaja . En itseasiassa e...

...ja ulkona ainakin 10cm lunta maassa ja lisää tulee vaakatasossa sitä mukaa, että voisi väittää olevan sydäntalvi. Onko tämä nyt jokin samanlainen ennakointi talveen mitä viime toukokuun lämpötilat toivat samaa kesästä?! Joskin se kesä miltei taisi jäädä siihen toukokuuhon... kävisikö talven kanssa samalla lailla? Väitän tosin vahvasti kasvaneeni henkisesti siitä ainaisesta sään kiroamisesta. Jotenkin aikaisempina vuosina nuo surkeat kelit on ottanut paljon suuremmalla tunteella mitä nyt. Tietenkin vaikutusta voi olla silläkin, ettei nyt ole kahteen vuoteen ollut niin aktiivisesti töissä, että olisi tarvinnut joka arkiaamu herätä pimeän aikaan ja tarpoa siinä samassa masennuksessa tuolla ulkona. Tällä hetkellä työstän yhtä projektia pitkälti etänä, minkä vuoksi voin tyytyväisenä nousta sängystä aamulla vasta juuri silloin, kun ajattelen päiväni aloittaa, eikä ulkona tarvitse koiran käyttämistä enempää aikaa viettää. Kesällä se päivästä päivään töissä käyminen ei tuntunut lähelle...